Olisi tuon selässä varmaan saanut jotakin liikuntaa. Olisi naurattanut niin paljon, että hytinä olisi käynyt. Mitenköhän tuollainen vempain menestyisi nykyaikana. Jokaiselle vaan olkkarin nurkkaan mekaaninen hevonen. Sillä sitten olisi saattanut ravata ja laukata, ainakin mielikuvitusmatkalle. Jos kerran mielikin virkistyy, niin olisin voinut kokeillakin.
lauantaina
mekaaninen hevonen
uppooko
Täältä netistä voi löytää ihan mitä vaan. Tuntuu, ettei aika riitä kaiken kokeilemiseen, mutta lisäilen kaikkea sitä mukaa, kun jotakin löydän.
Noissa kuvakokeiluissakin tulee paineltua uusia nappeja eikä ikinä tiedä, minkälainen lopputuloksesta tulee. Niitä sitten näkee näitten mun tarinoitten keskellä.
tehdäkö
Kun voisikin itse luoda mieleisensä työpaikan. Jos kerran hyvää ei ole, mihin liittyä, niin voisi itse sellaisen tehdä. Perinteisellä tavalla tehtynä siihen pitää sijoittaa rahaa ja olla jokin idea. Ideoita mulla kyllä piisaa, mutta onko niistä toteutukseen asti. Se onkin sitten eri juttu. Unihiekat painaa vielä silmiä ja eilinen tykyttää takaraivossa, mutta kyllä tämä tästä.
perjantaina
onnenkiintiö
No, onneksi muksuni sai kuitenkin hyviä uutisia. Hän löysi kämpän ja se on ihan duunipaikkansa vieressä. Onneksi hänellä on sentään hyvä onni. Ehkä tuossa onnen määrässäkin on joku vakio ja nyt on meidän perheen onnikiintiö täysi. No, mielummin haluan nähdä muksuni onnellisena kuin että mulla menisi häntä paremmin. Pakkohan munkin onnen on jossakin vaiheessa kääntyä. Nyt olisi kyllä sellainen olo, että voisi mennä roskalaatikkoon kurjistelemaan. Sen verran ottaa päähän toi tämänpäivänen, mutta tällaista tämä elämä välillä on. Joskus kurjistellaan roskalaatikossa ja joskus tanssitaan prinsessana.
päätöksiä
Valituissa Paloissa oli artikkeli päätöksen tekemisestä. Yllättävää tuossa artikkelissa oli se, että pitäisi luottaa tunteisiinsa, kun tekee päätöstään. Tietysti on hyvä olla tietoakin, mutta vaisto kertoo, mihin suuntaan kannattaa mennä. En olisi uskonut, että tunteisiinsa voisi luottaa. Mä olen taas ajatellut, että pitäisi ajatella järkevästi sun muuta, että tunteet vaan sekoittaa pakkaa.
Toinen yllättävä ajatus tuossa artikkelissa oli, että masentuneet ihmiset tekevät parhaat valinnat, vähän typistettynä. Masentuneilla on kuulema realistisin asenne maailmaan eli depsessiivinen realismi.
Menenkin nyt nauttimaan omasta depressiivisesta realismistani.
torstaina
menoja
Ainahan sitä aloittaa innolla jonkun projektin ja ajattelee, että nyt tämä asia muuttuu elämässäni ja nyt alan säästäväiseksi enkä osta mitään turhaa. No, johan tuon kerkisin miettiä, niin ostin sitten tuon vihon. Aloitin jo tänään merkkaamalla ostokseni. Siinä sitten menot tulee hallintaan, riippuen kauanko jaksan tuota kirjasta täyttää ja onko siitä loppujen lopuksi hyötyä. No, selvinnee ajan kanssa, mutta kokeiltava tuo on.
uudet tuulet
Jaa aa, mitäköhän siis kaipaan miehessä? No, ainakin, että on itsensä kanssa sinut, sellainen rennon seksikäs, mukava, suhteellisen älykäs, urheilullinen ja tykkää ajatustenvaihdosta. Siinäpä sitä sitten onkin.
Ravintoloissa en tykkää enää niin paljon käydä. Siellä tietysti tapaisi miehiäkin, mutta kun en juo paljon, niin en tykkää, jos toinen on kunnon tuiskeessa.
Kerran mietinkin, että kun pitää tämä kivulloinen tutustumisprosessi käydä läpi, niin miksei voisi vaikka kyselylomaketta laittaa toisen nenän eteen ja siinähän sitten saisi selville jotakin oleellista. Eipä tarvitsisi riidellä noista asioista suhteen aikana, kun voi selvittää ne jo ennen suhdetta.
Tai juottaisi toisen hirveään humalaan ja katsoisi, miten se käyttäytyy. Tai laittaisi sen juoksulenkille, että näkisi sen arkityylissä ja räjähtäneenä. Sellaista shokkihoitoa heti alkuun, niin siinä ei tarvitse asioista yllättyä.
Tai entäpä koesuhde, jonka voisi laittaa päättymään johonkin päivämäärään, niin ei tarvitse etukäteen pelätä, milloin tämä loppuu. Mun suhteet loppuu kuitenkin.
Sekin on omituista, ettei samassa paketissa ole yleensä seksikkyyttä ja mukavaa älykkyyttä. Toinen voi siis olla mukava ja hänen kanssaan on kiva jutella, mutta ei sen enenpää tai sitten toinen on rennon seksikäs, mutta ei sitten löydy mitään puhuttavaa. Kumman noista sitten valitsee?
Kun kerran kaikkea muitakin kropan osia voi saada vaihdettua parenpaan malliin, niin miksei näitä aivoja saisi johonkin vähän kevyenpään. Kiitos. Uusilla aivoilla uuteen suhteeseen. Sitä odotellessa käynkin unten maille.
keskiviikkona
sateenvarjon alla
No, onneksi en olekaan esimies vaan tavallinen taatelin tallaaja. Tässä asemassa ei paljon huolet paina kunhan hoitaa työnsä kunnolla ja ottaa muut ihmiset huomioon, niin lauleskella saa.
Joskus kyllä tuntuu, että esimiehiksi tulee sellaisia ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole kykyä siihen tehtävään. Niinhän sitä sanotaan, että johtajaksi pitäisi tulla sellaisen, joka ei siihen halua. Näin olen ainakin kuullut. Pitääkö sitten aina paikkansa, mutta ehkä historia osoittaa, että joskus vallanhimo ja päteminen eivät ole suuren johtajan ominaisuuksia.
jos vain oisin
Mitäköhän elämässä oikeastaan muuttuisi? No, tietysti laskut saisi helpolla maksettua ja ostettua asioita, joihin ei ole ennen ollut varaa. Alussa varmaan sekoilisi urakalla ja olisi vaikeata ajatella järkevästi. Kerrankin kun voisi toteuttaa unelmiaan: lähteä maailmanympärimatkalle, maksaa kaikki velkansa pois, ehkä oma pikku talo jossakin maalla ja siinä pari kanasta, kissaa ja joitakin muitakin eläimiä. Ehkä jopa keksiä joku kohde hyväntekeväisyydelle.
Kerran oli tv:ssä oikein ohjelma näistä lottomiljonääreistä ja miten se voitto oli vaikuttanut heidän elämäänsä. Osalla oli mennyt ihan hyvinkin ja olivat osanneet järkevästi osan rahasta sijoittaa ja toisen elämä oli melkein surkeanpaa kuin ennen voittoa.
Raha ei tee onnelliseksi, mutta jonkin verran helpottaa elämää.
nämä leikkaukset
Eri asia on sitten, jos on joku synnynnäinen vika tai loukkaantunut, että korjaamalla vikaa voidaan lieventää, niin silloin voi leikkaus olla hyväksi.
Eräs kaverini aikoinaan koki kolmekymppisenä, että on liian vanhan näköinen ja ryppyinen ja laittoi 100 000 vanhaa suomen rahaa kasvojen muuttamiseen ja rintojen suurentamiseen. Musta toi on vaan paljon rahaa ja ehkä hän sai apua vähäksi aikaa. Noissa vaan on sekin riski, että siitä tulee loputon kierre ja sitten alkaa haluta muuttaa itseään oikein urakalla. On olemassa myös ihmisiä, joilla on polysurgery. Heillä on riippuvuus kauneusleikkauksiin ja Michael Jacksonia pidetään esimerkkinä tästä.
Ja miten mä voisin kokea hyväksyväni itseni, jos mä menisin kauneusleikkaukseen. Haluankin oppia hyväksymään itseni luomuna. Mielummin sitten yritän ruokavalion ja treemisen kautta vaikuttaa ulkonäkööni ja sillä tavalla ehkä parantaa itsetuntoani, jos itsetuntoni olisi kokonaan ulkonäöstäni kiinni.
Pitäisikin löytää nykyään sellainen trendi, että luomuna on hyvä olla ja kaikkea ei aina tarvitse muuttaa ja vanhenemisessa on jotakin hyvääkin.
tiistaina
naurettavaa
maanantaina
arkipersoona
Robin on hauska ja samalla vakava. Ehkä suuret hauskuttamisenlahjat ovat ihmisillä, jotka näkevät traagisissakin asioissa ne huvittavat puolet. Robinista saa hyvin empaattisen kuvan. Ja hän on haastateltavanakin hauska.
Hän vietti paljon aikaa yksin lapsena ja siinä kehittyi hänen mielikuvituksena, jota sanoo käyttävänsä komedioissaan. Se on kyllä mahtava taito saada toinen nauramaan ja ei ilkeillen vaan näyttäen elämän koomiset puolet.
juuri sellainen
onnistumisen kokemuksia
Näitten omien rajallisuuksien hyväksyminen on kyllä kinkkerä tie, kun haluaisi kokea niitä onnistumisen kokemuksia. Sen takia olenkin tyytyväinen, kun edes teen jotakin, vaikka sitten epäonnistuneiden kokeilujen kautta.
Haluaisinkin omata sellaisen kärsivällisyyden ja kokeilunhalun kuin Thomas Edisonilla. " En epäonnistunut, löysin 2000 keinoa, miten hehkulamppu ei syty.Tarvitsin vain yhden keinon saadakseni sen toimimaan." Näin hän totesi yrittäessään keksiä, miten hehkulamppu toimisi.
runoke
sunnuntaina
lapsettaa
Kiva oli sitten kokeilla, mikä piirroksesta milloinkin syntyi. Mulla oli kuvaamataidossa 8, joten mikään taiteilija en ollut, mutta piirtäminen oli kivaa. Niin kuin olen jo aiemmin maininnut haluaisin vieläkin taiteilijaksi, jos vain keksisin mitä taiteilla.
Veljeni, joka on todella lahjakas piirtäjä, niin hän ei enää piirtele eikä käytä lahjaansa. Olenkin aina kokenut, että hän ensimmäisenä lapsena sai parhaimmat piirteet ja mulle jäi sitten jämät.
Näin nämä asiat kummittelee vielä aikuisenakin, mutta yritän päästä asian yli ja opetella uusia taitoja. Niinhän sitä sanotaan, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
vaellus
Olin vaelluksella aikoinaan kaksi viikkoa, aina viikko kerrallaan ja siinä ei kyllä ollut vaikeuksia nukkumisessa. Kun päivän kävelee vaihtelevassa maastossa ja ulkona tehdään ruokakin ja aamupesupaikka on joessa jääkylmän veden äärellä, niin illalla väsyttää kyllä.
Syksyllä syyskuussa Lapissa oli tosi mahtavaa vaeltaa. Meitä oli sellainen kuuden hengen ryhmä ja kukin johti karttaa katsoen yhden päivän. Ihme, että silloin löysin reitin, kun nykyään osaan kyllä eksyä tosi helposti. Käveltiin ehkä 10 kilsaa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kullakin oli rinkassa ruokaa ja omia vaatteita sun muuta tarpeellista. Se oli tosiaan oikein elämysmatka. On luonnossa ja liikkuu. Voi nauttia hiljaisuudesta ja maisemista.
Viikon vaellukseen kuului yksi päivä nukkua ulkona. Ai niin ja saatiin saunoa jopa yksi päivä. Sauna tuntuikin juhlalliselta sellaisen urheilun jälkeen. Olenkin löytänyt sellaisia ulkomaanmatkoja, joissa kävellen tutustutaan paikalliseen kulttuuriin. Voisi olla kyllä makea juttu ja ainakin erilaista. En ole nimittäin rantalomamatkojen innokas kannattaja, kun en jaksa maata auringossa ja sain lapsena ihan tarpeeksi olla rannassa ja auringossa.
olipa kerran
lauantaina
tarinaa
Siinä sitten seppä totesi Kuninkaalle:
ei-lupauksia
mulle uutta
Kun olen seuraillut muiden kirjoittamia blogeja, niin täällä olen saanut monta hyödylllista neuvoa ja kanssa kivoja ideoita harrastuksiin. Ei tarvitse itse yrittää kehittää jotakin, kun ideoita saa muilta. Onkin omat ideat kyllä vähän vähissä.
Sitä niin helposti jumiutuu omiin tuttuihin kuvioihinsa, että on todella vaikea keksiä jotakin uutta. Erakkoelämä on ihan kivaa, mutta siinä on niin vaikea löytää elämäänsä jotakin uutta. Olenkin niin urautunut erakkona olemiseen, että en kohta osaa ihmisten ilmoilla ollakaan. No, toisaalta tämä mun höpöttäjä -puoleni pitää kyllä huolta, että ihmisten kanssa juttelen ja ihmisten seuraan hakeudun.
Jossakin vaiheessa ajattelin jo luostariin hautautua, mutta ei ne taida huolita lapsen omaavaa naista, vaikka lapsi on jo aikuinen. Nykyään se elämä ei mua kiinnostakaan, mutta kait se joskus tuntui tarpeeksi jännältä. Hiljaisuuteen mulla ei ainakaan olisi vaikea tottua, kun on joutunut ottamaan muut huomioon ja se on ollut sitä, että tv:tä katsotaan melkein ilman ääntä, niin hiljaa olemisesta on tullut kuin toinen luonto. Siksi kait ihmiset niin järkyttyykin, kun nauran tosi kovaäänisesti niin että se kyllä kuuluu.
Saatan tv:tä katsella ilman ääntäkin ja huvikseen katsoa, osaanko lukea huulilta. Englannin kieli kyllä ei aina onnistu, mutta suomenkieliset ohjelmat menee varsinkin, jos joku vielä liikuttaa huuliaan tarpeeksi. Niin että halpoja huveja mulla.
miksiköhän...
perjantaina
palvelua
torstaina
uutta tämäkin
Kauhuskenariona sitä voisi esim. nainen käyttää, kun epäilee miehen katsovan toista naista. Ei varmaan selitykset paljon auttaisi, kun voisi faktana näyttää tv:stä, että kato nyt, ajattelethan sä sitä Marjaa tai oot siitä nähnyt unta tai oot siitä unelmoinut. Missäköhän vaiheessa tekniikka menee niin pitkälle, että suhteessakin voidaan käyttää kaikenmaailman apuvälineitä toisen ymmärtämiseen tai väärinymmärtämiseen pahimmillaan. Keksintöjä kun voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan.
ehkä sittenkin
Taidan jatkaa tätä syömisprojektia, ettei vaan pääse laihtumaan. Liikuntaa on harrastettu tänään, joten voi hyvällä omalla tunnolla syödä ja toivoa parenpaa huomista.
keskiviikkona
tyylin vaihdoksia
Hyvin tämä blogini kuvaa mua. Olen aika vaihteleva ja monimutkainen yksilö. Ehkä sen takia perään miehissä logiikkaa, kun oma logiikkani vaihtelee niin paljon. Tai ehkä en edes tiedä, mitä logiikalla tarkoitetaan. Tosin testin mukaan mulla olisi hyväkin logiikan ymmärrys, mutta on ne testit mennyt mun kohdalla ennenkin metsään.
Musta nimittäin piti tulla nuorisonohjaaja. Kouluttauduin ensin vapaa-ajan ohjaajaaksi, josta piti olla hyötyä jatkon kannalta. Ja sitten jouduin niihin testeihin. Hain varmaan kolmeen eri paikkaan ja kahdessa pääsin jopa pääsykokeisiin asti. Ja ne testit. Siinä kyseltiin vaikka mitä ja vaikka kuinka kauan. Mielenkiintoiseksi sen teki, että toisen testin mukaan musta olisi nuorisonohjaajaksi, mutta mun pitäisi kypsyä ensin ja toisen mukaan ei. En muista enää tarkalleen niitä testituloshienouksia, mutta niin ristiriitaisesti siinä oli mun luonnetta selitetty, että en kyllä ihan ymmärtänyt, onko musta tuolle alalle vai ei. Nähtävästi sitten ei, kun en ensinnäkään päässyt mihinkään kouluun ja toiseksi en ole sitä työtä tehnyt missään muodossa, jos ei lasketa oman lapsen saamista aikuiseksi.
No, ainakin tässä pysyy sitten yllätysmomentti mukana, kun ei koskaan tiedä, mitä tähän blogiin kirjoittaa. En tiedä itse eikä tiedä lukijat. Ehkä se onkin mun tyyylini, kirjoittaa vaihtelevalla tyylillä milloin mistäkin. Ja ehkä sillä ei ole oikeastaan väliäkään. Tärkeintä on, että kirjoittaa.
maalle
tiistaina
oli ihan pakko
kurjuuden maksimointiako
selitystä
lippu ylös
No, ainakin osaan tehdä monta asiaa yhtä aikaa kuten pelaan nettipelejä, siis kahta sellaista yhtä aikaa ja olen samalla täällä lukemassa blogeja ja kirjoittamassa omia juttujani ja samalla saatan etsiä netistä muuta tietoa ja sitten saatan piipahtaa tv:täkin katsomassa.
Onnistuin saamaan avaruudellista kykyä mittaavassa testissä täydet pisteet. Sinänsä yllättävää mulle, kun olen luullut, ettei mulla ole koko kykyä ollenkaan.
Mulla on hyvä mielikuvitus ja musta on kiva leikkiä sanoilla. Olen hyvä pelaamaan kaikenmaailman pelejä. Ehkä siinä olisi mulle uusi ammatti, heh.
Osaan opettaa asioita muille. Kerran esim. lukiossa nostin matikkaani vitosesta kymppiin ja samalla opetin erästä mahdollista nelosen oppilasta, niin että hän sai sitten loppujen lopuksi seiskan.
Tein sellaisen kasvojen tunnistamismuistamistestin. Ensin tuli A-ryhmä sitten B-ryhmä. Testin joukkoon oli laitettu kuvia, joita ei ollut kummassakaan ryhmässä ja löysin ne. Siinä mulle tuli virheitä, kun piti täsmälleen muistaa, kummassa ryhmässä kasvot oli.
Näine itsekehun merkeissä vien itseni unten maille.
maanantaina
leffailua
Ai niin leffoistahan mun piti kirjoittaa. Törmäsin pariin poikkeukseen. Pidin sekä Kuutamolla että Sooloilua -leffoista. Kuuttamolla -leffa sopii sellaiseen mielentilaan, että haluaa uskoa, että maaailmasta löytyy hyviäkin tyyppejä eikä pelkästään niitä, joihin on vain yksipuolisesti hullaantunut. Tuo toinen taas on aika realistinen kuvaus siitä, millaista elämä joskus voi olla. Kummastakin leffasta jää sellainen hyvä olo ja usko siihen, että jotakin kivaa voi oikeastikin tapahtua. Ei niin tarvitse olla vain elokuvissa.
Välillä mulla on kyllä sellainen olo, että eläydyn liikaa leffojen maailmaan ja tämä todellinen oma elämä tuntuu silloin niin arkiselta. Toisaalta tämä on mun elämää eikä kenenkään toisen. Ja mä olen ainutlaatuinen omine kummallisine tapoineni. Toista samanlaista ei tule vastaan.
Yksi nainen voi aiheuttaa enemmän hälyä kuin kaksisataa miestä. Puolalainen sananlasku
rahaksi muuttuako
Tv:ssä tuli tässä joku aika sitten ohjelma miljonääristä, jotka yrittivät keksiä kelle lahjoittaisivat rahaa. He ensin menivät johonkin paikkaan ja siellä menivät töihin, mistä töitä sattuivat saamaan. He eivät kertoneet, kuinka varakkaita oikeasti olivat. Siellä he sitten seurasivat paikallista elämää siihen osallistuen ja miettien samalla, kuka tarvitsisi eniten rahaa.
Tulisipa tänne tuo miljonääri ja auttaisi mua. En nyt yhtään panisi hanttiin, jos joku miljonääri tulisi ja haluaisi auttaa mua. Voisihan se olla kyllä aikamoinen järkytys. Ja eipä Suomessa montaa miljonääriä ole saati sitten näitä kenttätyöhön haluavia.
Olenkin päättänyt, että jos ja kun saan raha-asiani kuntoon, niin alan oikeasti etsimään jotakin kohdetta, johon voisi laittaa rahaa ja auttaa jotakuta. Sen olen nähnyt, kuinka nämä raha-asiat valtaavat muulta elämältä tilaa ja päässä ei pyöri enää mikään muu kuin että mistä saada rahaa.
luokaton
Eräs mun ystäväni ehdotti mulle, että mun pitäisi alkaa opettaa ihmisiä olemaan tekemättä mitään. Nyt on kuulema muotia olla tekemättä mitään tai sen opetteleminen. Kait sitä sanotaan hienommin keskittymiseksi tai mietiskelyksi. No, osaanhan mä kääntää katseeni muualle asunnossani, kun täälllä on sotkuista tai pitäisi tiskata. Siinä mä olen tosi hyvä. No, nythän mä löysin asian, jossa mä olen tosi hyvä. Olen siis erittäin hyvä olemaan välittämättä sotkuista. Tämäkin on kuulema taito. Mulla se tulee ainakin niin luonnostaan, että mun ei todellakaan tarvitse ponnistella. Yksi miespuolinen väitti mulle, ettei mun pää voi olla kovin sekaisin, kun kerran mun ulkomaailma ei tarvitse olla tip top. Lieneekö totta.
Tämä ystäväni oli vaan sitä mieltä, että osaan kuulema tämän niin hyvin, että tätä olisi hyvä opettaa muillekin ihmisille ja varsinkin niille, joilla on koti aina tip top ja elämä muutenkin täydellistä. Niin, mä osaan tehdä asiat niin täydellisen epätäydellisesti kuin voi.
Ja se on jännä asia, että mä voin todellakin tehdä saman asian monta kertaa ja joka kerta saattaa olla eri tulos. Saatan kokkailla ja välillä onnistuu tosi hyvin ja välillä menee ihan susille. Ja parasta tässä on se, että mulla ei ole hajuakaan, miten saan asiat onnistumaan silloin kun ne onnistuu. Eli olen todella haamukyky.
Niin se taitaa olla tän mun kirjoittamisen kanssakin. Joskus tätä tekstiä tulee ja niissä on jopa joku tolkku tai punainen lanka tai mikä lie ja sitten taas tulee sitä älämölöä. Siitäkin voisi kyllä tehdä taiteen. Miten kirjoittaa tekstiä, joka on pelkkää älämölöä.
lauantaina
suhteellista
perjantaina
kiville
suhteellista
torstaina
Juuri sen takia, että eläimellä ei ole tätä meidän tietoisuutta, on hienoa nähdä niissä kuitenkin samantyyppistä huolehtimista kuin meillä. Jotenkin musta tuntuu, että olenkin päässyt helpommin eläinten maailmaan sisään kuin meidän ihmisten.
Eläin ei yleensä muuta mieltään jostakin ihmisestä, ellei ihminen kohtele sitä kaltoin. Meillä ihmisillä taas on sellaisia kommenverkkejä, etten perässä meinaa pysyä. Nämä takinkääntäjät on pahimpia. Silloin kun vielä luulee, että joku pitää, niin se ihminen saattaa kääntää selkänsä ja siinä sitä taas ollaan, eristettynä eikä mitään hajua, mitä tapahtui.
blokki
Pelaaminen parhaimmillaan avaa ihan oman maailmansa. Sinne voi kanssa paeta näitä arkielämän tylsyyksiä. Eihän tuo pelimaailma kokonaan poista ikäviä asioita, mutta ainakin voi vähäksi aikaa keskittyä johonkin muuhun. Mulla kun on tapana jäädä jumiin näihin mun ajatuskuvioihin ja se ei ole kivaa se.
Nyt olenkin ollut pari päivää sellaisessa aivojumissa, että jotenkin ei jaksa keskittyä mihinkään. Sitä vaan on ja ei oikein tuolla päässä kulje mitkään hienot ajatukset. Yöllä sitten keksin kyllä kaikenmaailman teorioita, mutta tähän aikaa aivot vähän blokkaa. Blääh.
ollapa rahaa
Mun terapeutti kysyi, että onko mun mieliala parempi, kun nyt käytän tätä lääkettä. No, kait mä keskimäärin paremmin voin ja vaivaavat asiat saa jonkinmoista etäisyyttä, mutta ei kait mielialalääke auta rahahuoliin. Sellaista mielialalääkettä ei varmaan ole keksitty, joka auttaisi rahan ansaitsemiseen. Nuo raha-asiat kun vaivaa julmetusti. En vain keksi, mistä sitä rahaa repäistä.
keskiviikkona
ollapa kissa ja nero
pohdintaa
tiistaina
positiivista
tämäkin vielä
Tuossa on esimerkki kalliista ostoksesta. Toi on Villingin kirjahyllyn alaosa ja oli kyllä kallis kuin mikä, mutta aivan ihana.
Miten voikin rahan käsitteleminen olla niin vaikeata. Mulla ei taida noitten tulojen ja menojen arviointi olla oikein kohdallaan. Joku puoli on aina rempallaan. Tässä on vielä se ikävä puoli, että inhoan ostaa kaikkein halvinta. Mun mielestä se ei ole kaikkein edullisintakaan. Halvin saattaa hajota heti, joten rahaa kuluu joka tapauksessa.
Tämäkin on kaikuja menneisyydestä. Isälläni kun oli tapana ostaa kaikkein halvinta ja vielä Anttilasta. Sain sellaisen kirjahyllykkeen huoneeseeni. Se oli ruma kun mikä ja vielä hajosi muuttaessa.
Entä pyörä, jonka sain. Se oli kokoontaitettava ja hajosi kesken matkan vielä, kun olin pöyräilemässä yöllä töistä kotiin.
Eli mulle on jäänyt kammo kaikkein halvinta kohtaan. En halua ostaa kalleinta, mutta en halvintakaan. Haluan, että ostos on jotakin kunnollista, eikä hajoa heti käytössä.
Ei tuossa ajattelussa ole muuta vikaa, mutta kun en ole rikas ja olen velkaantunutkin ihan kivasti, niin ostelu meinää väkisin jäädä. Sen kerran sitten, kun saan rahaa säästettyä tai yleensäottaen rahaa, niin sitten ostankin jotakin arvokasta ja kallista. Olen silloin kuin joku addikti, jolta pääsee ostovimma käsistä.
Säästeliäisyys taitaa todellakin olla hyve ja mulla sen hyveen kehitys on jäänyt kesken.
ajoitus
maanantaina
esittää
No, en ole mieluusti tuon tapahtuman jälkeen esiintynyt. En voisi kuvitellakaan meneväni idolsiin itseäni mokaamaan ihan julkisesti. Mulle riitti kyllä häävieraitten nauraminen.
Mulla on muutenkin sellaista vikaa, että huvitan ihmisiä, kun olen vihainen. Onkohan mun suuttumistavassa jotakin sellaista että, vastaukseksi saa vaan naurunröhähdyksiä, kun haluaisi saada tukea harmittelulleen.