downshifting

Katselin eilen keskusteluohjelmaa, jossa haastateltiin Laila Simosta. Hän on tehnyt kirjan naisten rahankäytöstä.

Laila on sitä mieltä, että meillä on kymmenen vuoden sisään rikkaita leskiä Suomi pullollaan. Miehethän tunnetusti kuolevat naisia aikaisemmin, joten naiset jäävät yksin ja ovat sitten yhtäkkiä varakkaita ja joutuvat hoitamaan raha-asioita.

Laila on sitä mieltä, että naiset eivät osaa käyttää rahaa, kun ei ole tuota rahan käyttämistä saanut harjoitella. Ja naisethan tunnetusti tunneshoppailevat ja hakevat shoppailulla sisältöä elämään.

Rahan käyttö ei ole helppoa, ainakin jos haluaa järkevästi käyttää. Pitäisi varmaan munkin istua alas kynä kädessä ja miettiä, miten voisin säästää jotakin. Tosin aika vaikea yhtälö, mutta jostakinhan sitä on aloitettava.

Kuulema pitäsi tehdä pitkän tähtäimen suunitelma rahankäytössä. Pitäisi oppia tuntemaan itsensä ja omat rahankäyttötapansa.

Naisen suhde rahaan on kuulema monimutkaista. Miehet pitävät rahaa vain välineenä johonkin.

Pitäisi varmaan lukea tuo kirja ja miettiä oma rahankäyttönsä uusiksi. Itsekin lankean lohtushoppailuun. Musta on kiva ostaa joku lehti tai vuokrata filmi. Pitäisi varmaan kokeilla, voisiko olla ilman noita asioita vähän aikaa. En vaan haluaisi kapeuttaa mun elämää liikaa. Muuten tulee vielä masennus, kun ei voi tehdä mitään. Tämä säästäminen tyhjästä on vaikeaa.

krassi... 16-4...

Paljon on ollut blogeissa talvisia kuvia. Mua ei millään saanut tänään ulos, kun sateli lunta ja ajattelin, etten voi kuitenkaan ottaa kuvia. Ja ei mulla ole kunnon talvivaatteitakaan. Takkia on muutenkin vaikea löytää. Nyt mulla on kyllä tähän ilmaan sopiva, mutta entä jos tulee kunnon pakkasilmat.

Entäpä sitten noi kengät. Se on aina ongelma, mikä olisi hyvä jalassa ja vielä kohtalaisen inhimillisen näköinen. Sen nimittäin tietää, että jos ne ovat liian rumat, vaikka olisivatkin kuinka lämpimät, niin niitä ei sitten käytä. On nimittäin kokemusta. No, jos ne taasen ovat kauniita, mutta liian epäkäytännölliset, niin ei niitä sitten jatkuvasti voi käyttää. Tulee jalat kipeäksi tai selkä. On tämä hankalaa, tämä naisen elämä, kun pitäisi olla kohtalaisen nätisti pukeutunut, mutta silti käytännöllinen ja vielä kohtuullisella rahalla.

Asiasta tuhanteen: tämä rahankäytön hallinta on kuin yrittäisi hallita ainaista makeannälkäänsä. Mun tekisi koko ajan mieli jotakin makeaa. Yritän olla ostamatta, mutta välillä sorrun. Joten nyt ei taida olla pelkoa laihtumisesta.

Pitäisi olla tähän rahankäyttöönkin sellaiset ohjeet, mitä on esim. kunto-ohjeeseen. Tällainen kunto-ohje on olemassa, että 16 päivää kuntoillaan ja tiukka ruokavalio ja sitten neljä päivää voi ottaa vähän kevyemmin. Silloin ei kuulema niin helposti repsahda syömään mitä sattuu ja jaksaa harjoitella paremmin.

Tuo 16-4 voisi soveltaa tuohon rahankäyttöönkin. Ensin ollaan tiukasti joku aika, vaikka kaksi viikkoa, ettei osteta mitään ylimääräistä ja sitten parina päivänä voisi ostaa jotakin mieluista itselle. Rahan kanssa on tietysti se ongelma, että sitä pitää olla, jotta jotakin voi ostaa. Itsestäni huomaan vaan, että kun liian kauan kitkuttelen ostamatta lähes yhtään mitään, niin sitten kun mulla on rahaa, niin se meinaa mennä överiksi. Ei tietysti ihan överiksi, mutta kuitenkin. Ja kaikki on vaan sen syytä, että joutuu koko ajan pinnistelemään ja olemaan aina ilman.

sitten joskus...

Eilen onneksi pääsin ulos tekemään lenkkini ja otin samalla muutaman kuvan. Tänään sitten sataakin, joten voipi olla, että joutuu vaan sadetta ihailemaan.

Kuvankäsittelysaralla yhdistelen vanhaa oppimaani tähän hetken kokeiluihin. Tulee kyllä aika mielenkiintoista jälkeä.

Elämisen saralla stressi jatkuu ja vielä en ole keksinyt keinoa rikastua. Tai edes tulla normaalisti toimeen. Kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja tulee katsottua, mutta vielä en ole löytänyt ratkaisua kroonistuvaan velkaantumiseen. Jotenkin pitäisi saada kierre katkaistua. Mun alan töistä vaan ei saa kunnon palkkaa ja laskut ei vähene, vaikka tulot vähenisikin.

Olisi vaan kiva tulla omillaan toimeen ja nähdä jotakin valoa tähän tilanteeseen. Mutta ehkä sitten joskus...

menoja

kuten esim. alkaa pitää kirjaa menoistaan. Olen tehnyt sitä ennenkin, mutta eri tavalla.

Kävin Suomalaisessa kirjakaupassa, ja vihkonen osui silmiini. Se on kyllä treenaamista varten, mutta voihan siihen jotakin muutakin kirjoittaa.

Ainahan sitä aloittaa innolla jonkun projektin ja ajattelee, että nyt tämä asia muuttuu elämässäni ja nyt alan säästäväiseksi enkä osta mitään turhaa. No, johan tuon kerkisin miettiä, niin ostin sitten tuon vihon.

Aloitin jo tänään merkkaamalla ostokseni. Siinä sitten menot tulee hallintaan, riippuen kauanko jaksan tuota kirjasta täyttää ja onko siitä loppujen lopuksi hyötyä. No, selvinnee ajan kanssa, mutta kokeiltava tuo on.

jos vain oisin

Kerran mä mietin, minkälaista käytännössä olisi voittaa lotossa. No, ensin mun pitäisi varmaan ruveta lottoamaan, niin voittomahdollisuudet voisivat vähän kasvaa. Varmaan jos saisi jonkin ison tukun rahaa, niin eka reaktio olisi varmaan järkytys ja voisinpa itkeäkin. Siinä varmaan tunteet menisivät ylös ja alas sellaista rataa, ettei pysyisi perässä.

Mitäköhän elämässä oikeastaan muuttuisi? No, tietysti laskut saisi helpolla maksettua ja ostettua asioita, joihin ei ole ennen ollut varaa. Alussa varmaan sekoilisi urakalla ja olisi vaikeata ajatella järkevästi. Kerrankin kun voisi toteuttaa unelmiaan: lähteä maailmanympärimatkalle, maksaa kaikki velkansa pois, ehkä oma pikku talo jossakin maalla ja siinä pari kanasta, kissaa ja joitakin muitakin eläimiä. Ehkä jopa keksiä joku kohde hyväntekeväisyydelle.

Kerran oli tv:ssä oikein ohjelma näistä lottomiljonääreistä ja miten se voitto oli vaikuttanut heidän elämäänsä. Osalla oli mennyt ihan hyvinkin ja olivat osanneet järkevästi osan rahasta sijoittaa ja toisen elämä oli melkein surkeanpaa kuin ennen voittoa.

Raha ei tee onnelliseksi, mutta jonkin verran helpottaa elämää.

ehkä sittenkin

Tänään sain kuulla, että pääsen työhaastatteluun. Jippii. Nyt on vain se ongelma, että miten olla rentona tossa tilanteessa ja niin, ettei muka sitä halua. Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitin, niin olen päässyt sellaisiin työpaikkoihin, joihin en ole itse hinkunut. Tässä sen nyt näkee, että kurjuuden maksimointi ei onnistunut. Heti alkaa kuulua hyviäkin uutisia, kun on varautunut olemaan synkkä ja synkistelemään, heh. Kyllä jäi syömisetkin vähemmälle, kun vatsaa kirpisti niin, ettei ruoka maistunut. No, onneksi olen helpolla lihoavaa -tyyppiä, niin ei ole pelkoa, että laihtuisin liikaa.

Ja otin lisää lainaa, jota ajattelin lähteä makselemaan pois, jos ja kun saan uuden työpaikan. Ehdin jo katsoa tuota Takuu-Säätiön sivuakin, jos tiukka paikka tulee. Siellä on neuvoja ylivelkaantuneille ja kuulema voivat auttaa pahimman yli. Näytti olevan aika tiukka toi ohjelma, mihin pitäisi sitoutua. Toivottavasti ei mun tarvitse sentään niin tiukoille mennä.

Taidan jatkaa tätä syömisprojektia, ettei vaan pääse laihtumaan. Liikuntaa on harrastettu tänään, joten voi hyvällä omalla tunnolla syödä ja toivoa parenpaa huomista.

rahaksi muuttuako

Vaikea keskittyä kirjoittamaan mitään tekstiä, kun koko ajan vatsaa kipristää toi laskupino vieressä ja mahdollisesti en pysty siitä montaa laskua maksamaan. Nyt olisin mielelläni rikas tai ainakin sillai varoissani, ettei tarvitsisi tästä asiasta vielä stressata. Ei se ihme ole, ettei ole nälkä, kun ajatukset pyörii elämän peruskysymyksessä, miten tulla taloudellisesti toimeen. Velkaa olen ottanut jo ja en tiedä, mistä enää kysyä lisää. Ja haluaisin jo vihdoin jättää ton työpaikan ja lähteä uusille teille. Katselen hölmönä noita työpaikkoja ja joihinkin olen hakenutkin, mutta mitään ei tapahdu. Olen kuin jossakin tynnyrissä, josta ei näe selkeästi ulos.

Tv:ssä tuli tässä joku aika sitten ohjelma miljonääristä, jotka yrittivät keksiä kelle lahjoittaisivat rahaa. He ensin menivät johonkin paikkaan ja siellä menivät töihin, mistä töitä sattuivat saamaan. He eivät kertoneet, kuinka varakkaita oikeasti olivat. Siellä he sitten seurasivat paikallista elämää siihen osallistuen ja miettien samalla, kuka tarvitsisi eniten rahaa.



Tulisipa tänne tuo miljonääri ja auttaisi mua. En nyt yhtään panisi hanttiin, jos joku miljonääri tulisi ja haluaisi auttaa mua. Voisihan se olla kyllä aikamoinen järkytys. Ja eipä Suomessa montaa miljonääriä ole saati sitten näitä kenttätyöhön haluavia.

Olenkin päättänyt, että jos ja kun saan raha-asiani kuntoon, niin alan oikeasti etsimään jotakin kohdetta, johon voisi laittaa rahaa ja auttaa jotakuta. Sen olen nähnyt, kuinka nämä raha-asiat valtaavat muulta elämältä tilaa ja päässä ei pyöri enää mikään muu kuin että mistä saada rahaa.

ollapa rahaa

On tämä elämä jännää tai sitten ei. Aina kun mä luulen, että asiat on jonkinlaisessa järjestyksessä, niin sitten tulee jotakin yllättävää. Ja sitten kun tuo muisti tekee kepposiaan.

Haen Kelalta sairauspäivärahaa ja olin ihan pihalla, pitääkö mun taas täyttää joku lomake. No, onneksi sain asian selvitettyä ja ei enää tarvitse täytellä lomakkeita.

Mun terapeutti kysyi, että onko mun mieliala parempi, kun nyt käytän tätä lääkettä. No, kait mä keskimäärin paremmin voin ja vaivaavat asiat saa jonkinmoista etäisyyttä, mutta ei kait mielialalääke auta rahahuoliin. Sellaista mielialalääkettä ei varmaan ole keksitty, joka auttaisi rahan ansaitsemiseen. Nuo raha-asiat kun vaivaa julmetusti. En vain keksi, mistä sitä rahaa repäistä.

Käyn täällä netissäkin milloin missäkin sivulla katsomassa, josko löytyisi joitakin uusia keinoja ansaita rahaa. Vielä ei ole tullut niitä vastaan, mutta ehkä joku päivä keksin jotakin. Tai sitten voitan lotossa, vaikka en lottoakaan. Raha ei ole pääasia, mutta silloin kun sitä ei ole, niin se alkaa hallita muuta elämää.

Joku on ehdottanut rikasta miestä. En vain usko, että persaukinen ja rikas sopivat yhteen. Ja ei kait niitä rikkaita miehiä noin vain oteta. Haluan mä suhteelta muutakin kuin kivat kulissit. Joten tuo ei taida olla ratkaisu mun ongelmiini.

tämäkin vielä

Sen olen kanssa huomannut, että raha pakoilee mua. Vaikka miten yrittäisin saada raha-asiat kuntoon, niin aina jostakin pulpahtaa joku lasku tai tulee yllättävä meno niin, että budjetti pettää totaalisesti.

Tuossa on esimerkki kalliista ostoksesta. Toi on Villingin kirjahyllyn alaosa ja oli kyllä kallis kuin mikä, mutta aivan ihana.

Miten voikin rahan käsitteleminen olla niin vaikeata. Mulla ei taida noitten tulojen ja menojen arviointi olla oikein kohdallaan. Joku puoli on aina rempallaan. Tässä on vielä se ikävä puoli, että inhoan ostaa kaikkein halvinta. Mun mielestä se ei ole kaikkein edullisintakaan. Halvin saattaa hajota heti, joten rahaa kuluu joka tapauksessa.

Tämäkin on kaikuja menneisyydestä. Isälläni kun oli tapana ostaa kaikkein halvinta ja vielä Anttilasta. Sain sellaisen kirjahyllykkeen huoneeseeni. Se oli ruma kun mikä ja vielä hajosi muuttaessa.

Entä pyörä, jonka sain. Se oli kokoontaitettava ja hajosi kesken matkan vielä, kun olin pöyräilemässä yöllä töistä kotiin.

Eli mulle on jäänyt kammo kaikkein halvinta kohtaan. En halua ostaa kalleinta, mutta en halvintakaan. Haluan, että ostos on jotakin kunnollista, eikä hajoa heti käytössä.

Ei tuossa ajattelussa ole muuta vikaa, mutta kun en ole rikas ja olen velkaantunutkin ihan kivasti, niin ostelu meinää väkisin jäädä. Sen kerran sitten, kun saan rahaa säästettyä tai yleensäottaen rahaa, niin sitten ostankin jotakin arvokasta ja kallista. Olen silloin kuin joku addikti, jolta pääsee ostovimma käsistä.

Säästeliäisyys taitaa todellakin olla hyve ja mulla sen hyveen kehitys on jäänyt kesken.