lauantaista tähän....

Mä olin jo lauantaina täällä kirjoittelemassa, kun mun entinen työkaveri soitti. Sen jälkeen unohdin koko jutun.

Välillä tuntuu, että tätä ajattelemisen ja tekemisen energiaa on määrätty määrä ja jos sen käyttää vaikka pitkään lenkkiin, niin sitten en välttämättä jaksa enää tänne kirjoittaa.

Lauantaina käänsin olohuoneen huonekalut ja siivosin kirjahyllyt. Energiaa meni, mutta pidän lopputuloksesta. Mulla kun ei ole mitään tietoa sisustuksesta, niin kokeilen kaikkea mahdollista ja otan jonkin jipon sieltä. Mulla on yhdellä seinällä tämä sohvasänkyni ja jaoin kirjahyllyni. Nyt on sellainen olo kuin olisin jossakin muualla. Tuli vaihtelua kerralla.

Olen saanut varatuksi ajan velkaneuvojalle ja olen soittanut velkojilleni ja yrittänyt pienentää kuukausierää. Osa on nyt reilusti pienennetty. Joten ei ole nyt niin paljon maksettavaa tämän vuoden loppuun, mutta silti liikaa mun tuloihin nähden.

Samaten mietin hakemista jatkokoulutukseen. Vaikka se opiskelu olisi ollut illalla, niin se katsotaan kokopäiväiseksi opiskeluksi. En olisi siis saanut ansiosidonnaista päiväraa vaan mun olisi pitänyt hakea opintotukea ja -lainaa. No, lainaa en enää halua enkä varmaan olisi saanutkaan. On näissä entisissäkin tarpeeksi maksamista. Joten tuo koulutuspaikka jäi hakematta.

lehteä, myyjää ja kielteinen vastaus....

Laitoin tähän kuvan yhdestä lehdestä, jossa on musta nätti sisustus. Tekisi mieli itselleenkin saada jotakin söpöä ja valkoista, sellaista romanttista, mutta ei liian sekavaa. No, ehkä sitten joskus ja vähitellen.

On muuten pakko lähteä nyt ulos, etten taas jumitu tähän koneelle. On niin helppo jäädä katsomaan tähän vaikka mitä ja sitten tuo uloslähtö venyy.

Puhelinmyyjät uskollisesti pommittavat mua, vaikka en osta mitään. Pitäisiköhän ruveta sanomaan, että voin ottaa lehden, jos maksavat mulle rahaa. Saisinkohan mä sitten olla rauhassa?

Olin hakenut yhteen paikkaan ja sieltä tuli eilen vastaus. Siihen paikkaan oli hakenut 109 ja 6 ottivat haastatteluun. En päässyt noiden kuuden joukkoon, mutta sanoivat, että jos laajentavat hakua, niin sitten voivat palata asiaan ja pitävät mun hakemusta muitakin hommia varten 6 kuukautta.

Ei ollut ihan perinteinen kieltokirje, että valinta ei valitettavasti osunut teihin. Saamassani sähköpostissa oli nähty vähän vaivaakin. Ja vaikka vastaus oli kielteinen työn suhteen, niin jäi tuosta paikasta ja tavasta ilmoittaa asia hyvä mieli. Ja olihan hakemani paikka aika vaativa ja halusin vain koputtaa kepillä jäätä.

pieni lähteen poikanen...

Tällaisen pienen suihkulähteen haluaisin. Tämä versio maksaa vaan 190 euroa, joten ei mulla varaa tähän ole.



Parasta viikossa on aina perjantai. Yksi viikko on tehtynä ja vapaa odottaa.

Muksuni kävi kylässä ja toi ison kukkapuskan. Nyt mulla on kukkia ja monenlaisia olohuoneessa. Kolme oranssia ruusua ostin itse. Liiloja ruusuja ei ollut.


Meillä osui talkoopäivä synttäripäivälleni. Ja enpä muistanut, että olkapääni eivät välttämättä kestä haravointi. Tuli nimittäin luvattua naapurille, että tulen, mutta kun muksuni tuli kylään, niin en mennytkään. Toivottavasti naapuri ei luule, että lintsasin. Äh, kun tuli luvattua. Tosin siinä vaiheessa luulin, että voisin osallistua.

kuvaa... tätä hetkeä...

Tämä viikko menee taas nopeasti. Vaikka olen kotosalla, niin aika lähtee käsistä ja tuntuu, ettei ehdi mitään tekemään.

Olen yrittänyt siivoskella noita tasojani olkkarissa, mutta kun aloitan, niin alkaa nukuttaa niin makeasti. On näköjään hyvä unilääke tämä siivoaminen. En ole nimittäin vieläkään täysin sinut tämän homman kanssa. Mistä lie kestoinho lähtenyt.

Kuvamuokkauksia teen, mutta joudun välillä pitämään taukoa, etten olisi tässä koneella kerralla liian pitkään. Muuten käsi alkaa kiukutella eikä tunnu kivalta.Pitäisi varmaan kevään kunniaksi hakea multaa kaupasta ja laittaa ruukkuun noita taimia, että pääsevät kunnolla kasvuun.

On jotenkin epätodellinen olo, kun pitäisi mennä takaisin töihin ja kohdata tuo työyhteisö. Siinä onkin mulla haastetta, vaikka yllätyksiähän sattuu. Mistä sitä tietää, vaikka olisinkin ihan reippaana lähtöön.

arkku ja peilipöytä...

Ah, nyt on viikonloppu ja voi vapaasti ihmetellä. Tällä kertaa ihmettelyn aiheena on taas mun asunto ja mitä voisin muuttaa täällä. Mun tekisi mieli maalata ainakin mun vanha arkku. Tämän arkun olen saanut joskus lapsena ja vähän väritin sitä kynällä. Nyt olisi kiva löytää jotakin maalia ja maalata se vähän siistimmäksi.

Sitten olisi tämä peilipöytä, joka on tosi vanha. En tiedä, mitä tavaroita tänne laittaisi tai miten tätä lähtisi kunnostamaan. Noista laatikoista on nuo ottimetkin hävinneet. Joten tämäkin vaatisi kunnon kohennuksen. Tosin sellaista en osaa itse tehdä, mutta ehkä jotakin pientä.

Tässä kuvassa vaan vähäsen muokkasin värejä, niin johan näyttää tuo vanhus heti paremmalta.

Nyt on sitten vanhus saanut vielä kunnon väri- ja käsittelyhoidot. Tosin vaan kuvankäsittely. Itse huonekalu ei ole muuttunut mihinkään.

En ole oikein keksinyt, mitä tavaroita kannattaisi näissä edes säilyttää. Tykkään tästä arkusta ja tuosta peilipöydästä, mutta en ole keksinyt niille kunnon käyttöä.