suunnittelen ja suunnittelen...

Kävin tänään katsomassa muksuni tanssiesitystä. Hän harrastaa hiphop -tanssia ja heillä oli tänään kevätesiintyminen.

Tuli mieleen oma tanssiharrastukseni, joka on ollut aina välillä hyllyllä kunnes olen taas innostunut. Aikoinaan tanssin jazz -tanssia ja se oli tosi kivaa. Tosin riippuuhan se opettajastakin ja meillä oli tosi hyvä ja innostava opettaja.

Pitäisi kyllä alkaa harrastaa jotakin. Mieli varmaan piristyisi ja olisi muutenkin jotakin kertomista. Nyt mun päivät on välillä niin tavallisia, etten oikein keksi näistä mitään kerrottavaa. Tuntuu, että olen kuin se "mies(mun tapauksessa nainen), jolle ei ikinä tapahdu mitään" laulun sanoja mukaellen.

Ei kait harrastukset tule mua kotoa hakemaan. Pitäisi itse etsiytyä ihmisten ja harrastusten pariin. En haluaisi todeta vanhenpana, että mun piti harrastaa kaikkea, mutta en vaan saanut lähdettyä mihinkään. Suunnittelin sitä kyllä. Olen kyllä erittäin hyvä suunnittelemaan, mutta tämä toteutus ontuu aina välillä. Tosin suunnittelu on puoli ruokaa vai miten se sanonta menikään.

puutarhaterapointia...

Valkovuokosta tulee mulle mieleen sellainen puhtaus ja uuden kokeileminen.


Puutarhaterapiasta löysin tekstejä netistä. Tässä on englanninkielinen puutarhaterapiaan liittyvä sivusto. Entäpä tämä sivusto sitten.





Kieltämättä kasvien kehitystä on mielenkiintoista seurata vaikka siemenestä asti. Olenkin kokeillut vaikka mitä siemeniä ja ikinä en ole tiennyt, nouseeko taimet ja tuleeko niistä kunnollisia ja tukevia vai sellaisia honteloita. Jokainen kokeilu on kuitenkin tuottanut erilaisen tuloksen.

Kasvit kun ovat elävää organismia ja vastaavat meidän hoitoyrityksiin. Joku on sanonut, että pitää ensin osata pitää kasvi hengissä ennen kuin hankkii itselleen eläimen.

kirjoittamisen itsearvioimistesti...

Kirjoittamisen itsearvioimistesti tuli vastaan netissä. Tein testin ja aika mielenkiintoinen tulos tuli. Säilytin sen vielä omalle koneelle. Testin mukaan mielikuvitus on vahva alueeni.

Mä olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Ja yleensä olen osannut kirjoittaa ilman merkittäviä kielioppivirheitä. Vaikeanpaa onkin sitten ollut mielenkiintoisen sisällön tuottaminen. Ja se ettei liikaa rönsyile vaan pysyy asiassa.

Mulle kirjoittaminen on ollut hyvä henkireikä ja todellisten tunteiden ilmaisuväline.

Kouluaikana kirjoitin vaihtelevasti, koska en ollut silloin kovinkaan kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja monesti aiheet sivusivat niitä. Kouluaikoina kun ei ollut paljon valinnanvaraa.



Hyvällä kirjoittajalla pitää olla kyky nähdä, ajatella ja ymmärtää. (Mika Waltari)

Lisäksi hyvällä kirjoittajalla pitää olla mielikuvitusta ja kykyä eläytyä erilaisiin näkökulmiin ja ajatuksiin. (Mika Waltari)

Lukeminen onkin kirjoittajalle tärkein oppimisen tapa.



Kirjoittamista voi oppia:

- ajattele, ajatukset eivät säily kauan mielessä. Niistä kannattaa tehdä jotakin. Ne voi vaikka kirjoittaa ylös vihkoon. Sen olenkin huomannut, että ideat kannattaa kirjoittaa ylös heti. Jos odottaa parenpaa hetkeä, sitä ei välttämättä tule. Olenkin ajatellut pitää mukana pientä vihkoa ja kirjoittaa siihen pulpahtavia ajatuksia.

- lukemalla, kannattaa unohtaa päntäämistyyppinen lukeminen. Tiivistelmät, pohtiminen toisten kanssa ja toisten opettaminen auttavat asian kirjoittamisessa. Mulla ei päntääminen koulussakaan ikinä auttanut muistamaan. Mun piti jotenkin ymmärtää lukemaani ja sillä piti olla jokin merkitys. Silloin helpompi muistaa.

- kirjoittamalla vaikka päiväkirjaa, joilloin ajatukset voivat selkiytyä.

Tuossa oli joitakin kohtia lainattuna tuosta netissä olevasta kirjoittamaan oppimisesta.

kuva... motivaatiota...

Mulla on kuvia tuolla Devian Art:ssa . Siellä kun voi näitä kuvia ja kuvamuotoilujaan kanssa näyttää.

Hän sanoi :Es precioso nätti , sievä

Mä vastasin: Gracias kiitos

Hän sanoi taas: De nada ole hyvä

En osaa espanjaa, mutta sanakirjan avulla ymmärsin, että mun kuvaani kehuttiin. Kiitin ja hän vastasi: ole hyvä. Niin että näinkin voi kieltä oppia. Kun vain sitten muistaisin noi jatkossa. Pitää varmaan katsoa kirjastosta espanjan kielen alkeisoppikirja, että voin vastata paremmin ja jotakin kommentoidakin. Heh.

Tällaisia mietin yön tunteina, kun kättäni särki ja en voinut nukkua. No, yritin kyllä ja jonkun aikaa pystyin nukkumaan, kunnes särky taas herätti. Jossakin vaiheessa kokeilent taas särkylääkettä, josko sen avulla yöt saisin nukuttua.

Toinen kuvanäyttöpaikka on suomalainen Sumo.
Siihen en ole vielä hirveästi tutustunut ja en ole montaa kuvaa edes ladannutkaan.

kokeilu...vapaata...

Vielä on vapaapäiviä jäljellä. En ole pääsiäisen aikaan tehnyt mitään erikoista. En ole syönyt edes pääsiäismunia. Niiden suklaaa ei ole musta hyvää. Fazerin sinisen ostin ja se suklaa on hyvää.

Tällaisen scrapbook -version tein. On tässäkin kaikkea uutta, joten en ole varma, miltä tämä näyttää. Ei ole ihan helppoa laitella kaikkea sälää, ettei tule liian levoton.

Eilen kävin kuvaamassa, kun oli nätti päivä. Eipä vielä montaa kasvia näy maassa.

Pääsiäisestä muistan sen tavan, kun meillä aina piilotettiin pääsiäismunia ja niitä sitten etsittiin. Se on musta kiva tapa. Pääsiäistulilla en ole koskaan ollutkaan, kun olen viettänyt lapsuuteni keskellä Suomea ja siellä ei noi tulet ole tapana.

moni-ilmeinen pohja...

Se edellinen pohja oli kadonnut yön aikana. Joten väänsin itse uuden. Tämä on tumma ja teksti pitäisi näkyä.

Vaikea on hahmottaa sellaista selkeää yksinkertaisuutta, mikä näyttää kauniilta. Jos kerran ajattelen monimutkaisesti, niin kait sitten teen monimutkaisia pohjiakin. No, jossakin vaiheessa varmaan opin ja tästä tulee selkeä ja nätti.

Tänään olen jo kirjoittanut varsinaista tekstiäkin, tuon Yvonnen palat. Jatketaan harjoituksia...

Geren leffaa...

Mulla oli tänään sellanen vimma ja pakko. Kun saan jotakin päähäni, niin sehän mun pitää saada tai yritän ainakin. Tässä tapauksessa se koski leffaa, mutta ei mitä tahansa leffaa vaan Richard Geren uusinta: Illat meren rannalla.

Löysin sen Elämää ja elokuvaa -blogista : http://sooloilija.blogspot.com/ .

Ai jai, mitäköhän sanoisi. No, päällimmäisenä jäi sellainen kaiho, suru ja toisaalta olo, että elämä jatkuu sittenkin.

Kaunis meri

kaksi ihmistä

on pettymyksiä, elämää.

Elämä vie

ei voi pysähtyä.

Joskus rakkauselokuvista jää sellainen kaipaus tai sitten on pettynyt elokuvan loppuun. Nyt ei käynyt niin. Jäi sellainen olo, että elämässä sattuu kaikenlaista. Sitä voi kohdata jonkun ihmisen, kävellä yhtä matkaa hetken, sitten joutua luopumaan, mutta huomata että se välittäminen kuitenkin jatkuu ja se on olemassa siellä jossakin eikä katoa.

(lisäyksenä: romanttinen haihattelu on kait joskus paikoillaan. Tosin tuo ei ollut pahimmasta hömppäpäästä. Tiedän, että se on leffa. Ei todellisuutta. Mutta kait sitä haaveita saa olla, t ikuinen haaveilija)

kirjan lisäksi...

Kävin Suomalaisessa kirjakaupassa. Ja ostinpa tuon kirjan. Siinä maksaessani myyjä kysyi haluanko tällaisen.

Tämä maksoi viisi euroa ja tähän kuuluu kolme ruukkua ja siemenpussia ja multatapletit. No, ostinhan mä heti tällaisen.

Laitoin ohjeen mukaan nämä tabletit veteen ja multaa tuli tarpeeksi kolmeen pikkuruukkuun. Siemenet vaan ruukkuun.

Hiostusmuovi päälle ja odotettelemaan itämistä.

Ja ihan ihmesiemeniä ovat nämä. Alkoivat mokomat itää ja yhdessä päivässä. Ei mulla ole ennen siemenet itäneet näin nopeasti. Näissä on tomaatin, rucolan ja lettucen siemeniä.

Äitini tilasi tällaisen paketin heti, jos menen sinne uudestaan.

sattumia...Louisa M. Alcott..

Taisin tehdä tuossa Valokuvatorstain kuvassa linkitysvirheen. Nyt se kuva on linkitetty tähän blogiin eikä tuohon postaukseen. Joten joudun varmaan välillä kirjoittamaan tuohon Photokiertämääni, että valokuvatorstai löytää kuvani. Tällaista sattuu, ainakin meikäläiselle.

Sutkautuksia -blogissa http://www.sutkautuksia.blogspot.com/ lähdettiin miettimään, millä tavoilla saa lohtua arjen keskelle. No, makeahan se taattu keino ja joku leffakin. Olen nämä tainnut ennenkin mainita. Ja jopa lohtuostamisenkin.

Monella on vaan ollut nuoruudessa (10 vuoden molemmin puolin) joku kirja tai kirjoja, joita on lukenut ja aina vaan uudestaan.

Lucy Maud Montgomeryn Vihervaaran Annat olen kyllä lukenut, mutta niistä ei tullut sellaista lohtukirjasarjaa vaan näistä Louisa M. Alcott kirjoista: Tytöistä parhain, Kun Ruusu puhkeaa, Kahdeksan serkusta, ja tunnetuinpana Pikku Naisia.

Olenhan maininnut, että olen ollut sellainen poikatyttö siinä mielessä, että urheilin koko ajan. Juoksin, uin, soudin, vedin leukaa, sneppasin autoilla sun muuta. Nukeilla en paljoa leikkinyt, ainakaan kotileikkejä. Ai niin ja vielä urheiltiin ryhmänä kaiken maailman pelejä.

Jossakin vaiheessa kirjat alkoivat kiinnostaa. Taisin olla 14-vuotias, kun sitten ahmin kaikki kirjat, mitä sain käsiini. Ja meidän maalla riitti kirjoja ja kotonakin niitä oli monta seinällistä. Nuo Louisa M Alcottin kirjat tulivat mulle tärkeiksi, koska sitä kautta huomasin, kuinka kivaa lukeminen, sinne uppoutuminen on.

silmämäärällä...

Olen yrittänyt sitä kuivakakkua saada onnistumaan ja aika huonolla menestyksellä. En varmaan osaa lukea kakkuohjeita kunnolla. Olen ihmetellyt, mitä sekoittaa, mutta ei liikaa tarkoittaa. Välillä olen sekoittanut liikaa ja ei hyvä ja välillä taas vähemmän ja ei hyvä. Mitä tästä opimme: vaikea laji tuo kaakun tekeminen, ainakin tällaiselle kokeilijaleipojalle.

No, eilisestähän mun piti kertoa. Siinä kävi siis näin. Aloin tehdä kermakakkua, johon tulee 2 kananmunaa, sokeria, jauhoja, leivinlauhoa, vaniljasokeria ja kermaa. No, kahden munan kakku on vaan niin pieni. Lisäsin yhden munan ja katsoin noin likimääräisesti, kuinka paljon aineita pitää lisätä.

Vatkasin kananmunat ja sokerin perusteellisesti vaahdoksi. Sitten lisäsin noin silmällä jauhoja ja 4 dl kermaa ja nostelin puukauhalla noita aineita. Tavallaan en sekoittanut hirveästi vaan yritin nyt niin kuin nostella noita aineita. Laitoin jauhoja sormituntumalla ja katsoin, milloin olisi sopivan paksuista. Sitten vaan kaadoin vuokaan ja lopun kakkutaikinan söin kulhosta ja ai että oli hyvää. Huh, onpa tieteellistä.

Noin tunnin jälkeen otin kaakun uunista ja katsoin mielenkiinnolla, mitä siitä tällä kertaa syntyi. Tulipa muuten hyvän makuinen kaakku sormituntumalla. Näköjään mulle sopii tuollainen sormituntuma leipominen. Suosittelen.

tekisikö jotakin käsillä...

Ideaa:

Kävin Elsassin sivuilla: http://elsass-elsass.blogspot.com/ ja siinä oli juttua hopeasavesta ja korun tekemisestä. En ole ennen ajatellut, että haluasin tehdä koruja, (no, osata olen halunnut kaikkea), mutta nyt alkoi tuo kuulostamaan tosi mielenkiintoiselta. Olishan se käsin tekemistä ja siinä voisi tehdä ihan omanlaisensa ja sellainen niistä mun kokeiluista varmaan tulisikin.

Kävin myös katsomassa noita hopeasaven kurssiaikoja http://www.hopeasavi.fi/home.php?cat=266 , mutta alkeisryhmät näyttivät olevan täynnä.

milloin viimeksi olenkaan käynyt....

Piti mennä leffaan, mutta haluamani leffan esitysaikaa oli siirretty, joten piti keksiä sitten vaihtoehto. Joten mentiin sitten Suomen kansallismuseoon, http://www.nba.fi/fi/skm .

Kuvia on vähän muokattu. Nalle kököttää portailla, kun mennään sisään. Toisessa rakennus, on vaan mennyt vähän keikulleen.

Samaten näkyvät nämä kauniit kattomaalaukset, kun tullaan sisään.

Nämä kuvat ensipaloiksi, ruoka ja jälkiruoka tulevat myöhemmin.

Mielenkiintoista on käydä paikoissa, joissa ei ole käynyt pitkään aikaan.

tein itse...

Mä olen tässä illan ajan pähkäillyt tuon toisen blogini ulkoasua. Siinä on hyvä tehdä nämä kokeilut ja sitten voin uskaltaa laittaa tähänkin. Olen siis pähkäillyt. Olen halunnut tajuta tuota html -kieltä. Tai keksiä keinon, millä kiertää. No, löysin siis yhden ja tein tuohon toiseen kokeilun uudesta pohjasta. Se on vielä raakile ja paljon meni aikaa, kun keksin, miten tuota voisi muuttaa, mutta joka tapauksessa siinä on nyt mun ihkaoma pohja ja olen ylpeä itsestäni, että keksin, miten tuon voin tehdä ja ihan itte, heh.

Tämä on kivaa tämä keksiminen ja uuden asian löytäminen ja hiffaaminen. Kyllä mä vähitellen alan tajuta ehkä tuota html -kieltäkin. Onhan mulla aikaa opiskella, vaikka työ meinaa viedäkin mehut, mutta periksi ei anneta. Olen päättänyt, että teen jotakin kivaakin välillä.

Ilta on mennyt mukavasti tai oikeastaan ärräpäitä päästellessä, kun en saanut tuosta millään mieleistäni. Ja vieläkin tuossa pohjassa on jotakin, mikä pistää silmään, mutta muokkailen ja yritän keksiä paremman pohjan.

Eli näin sain iltani kulumaan. Mites muilla on lauantai-ilta mennyt?

jos osaisin...

Yksi päivä sain jonkinmoisen inspiksen ja piirtelin jotakin. No, koulussa oli 8 piirrustus, mutta olisin aina halunnut olla parempi. Vaikka en mikään piirtäjä olekaan, niin kivaa oli silti itse jotakin tehdä. Ja tällainen siitä sitten tuli.

Näköjään tämä itsekritiikki vähenee iän myötä, kun uskallan jo näyttää omia piirtelyjäni.

Kouluajalta mulla on jäljellä joitakin piirustuksiani. Osasta pidän ja osa ovat tosi synkkiä.

Ehkä tämä joulunodotus laittaa tekemään jotakin ihan itse. Kuvaaminenkin on kivaa ja on toisaalta vähän helponpaa, ainakin peruskuvaaminen.

kuvaa ja kuvaa...

Laitoin sivupalkkiin kyselyn kameran käyttötavoista. Ottakaa ihmeessä osaa.

Mä kuvaan lähinnä tuolla M -versiolla eli säädän itse aukon ja ajan ja vielä filmin herkkyydenkin ja teenpä vielä muitakin säätöjä tilanteen mukaan.

Tässä on esim. käytetty aukkoa 2.8 - 4.8 välillä. Otin koko sarjan tuolla aukolla. Kuva on otettu purosta, jossa kivasti heijastuivat tuo ympäristö tähän kuvaan. Noita heijastuskuvia on kiva ottaa ja katsoa, mitä niistä syntyy.

Tämä hepokuva on taas ottettu aukolla 6.3. Siinä on siis laajemmin syväterävyyttä, jos olen oikein noita terävyyksiä tulkinnut.

hawajilainen ja espanjalainen...

Mulle tuli kunnolla paineita siitä, minkälaisia kuvia tuonne kuvatoimistoon oikein voi laittaa. Tänäänkin käytin monta tuntia miettien, kelpaisko joku kuva sinne vai äänestääkö ne sen heti pois. No, laitoin sitten vihdoin ja viimein sellaisen peruskuvan. Ehkä se ei ole paras mahdollinen, mutta eipähän ole noita mun kuvakokeiluja, jotka kuulema olivat hätäistyn näköisiä ja pilasivat esim kukan ilmeen. Hm...

Asiasta ihan aasinkorvana mä en ole tainnut ikinä kerätä mitään. Äitini taas on esim. kerännyt kansallispukuisia nukkeja ympäri maailman. Osan hän on ostanut itse ja osan saanut tuliaisina matkoilta. Taitaa olla melkein kaikki maat edustettuna. Ja nukkeja on satoja hyllyt pullollaan.

Nämä kuvan nuket ovat espanjasta tuotuja. Ja toinen hawajilta.

Oletko ikinä kerännyt mitään ja kuinka paljon sulla on sitä kerättynä? Ja mitä parhaimmillaan kerääminen antaa? Vai tuleeko vaan hyllyntäytettä ja pölyn lisääjiä? Ja voiko se viedä ihan mennessään, että on pakko saada kerättyä aiheesta kaikki mahdollinen?

Olympiastadion - maljakot ja kamera tutustuttaa ihmisiin

Mulla on uusi harrastus. Mä ajalen esim. bussilla Hesaan ja jään jollakin pysäkillä pois ja alan kuvata. No, oli mulla asiaa Hesaan, mutta olin Hesassa jo pari tuntia ennen pakollista menoa. Spontaanisti liikuskelen ja katson, mitä tulee vastaan.

Mä olen vähän kuin koiranulkoiluttajat, jotka jäävät muiden koiranomistajien kanssa juttelemaan. Näen jonkun, jolla on kamera ja saatan kysäistä kamerasta tai kuvaamisesta jotakin. Ja on mullekin tultu juttelemaan, kun on nähty, että jotakin kuvaan. Niin että näinkin voi ihmisiin tutustua.

Nämä kuvat ovat tiistaisen Helsinki -käynnin satoa.

Eksyin Suomen Olympiastadionille, jonka torniin (korkeutta 72 metriä) en uskaltanut kiivetä. Aika uljas näky ja turisteja oli mun kanssa ihailemassa stadionia.

Lisää stadionin vaiheista voi lukea vaikka täältä: http://www.stadion.fi/ ( also in english)

Näkymä stadionin mäeltä.

Kävelyreitilläni tuli myös vastaan nämä hauskat maljakot kukkakaupan ikkunassa.

ensin oli kamera, sitten mies ja sitten jutteluhetki...

Toivuin oikeastaan vasta tänään työviikostani. Ja mälsän oloni sain vaihtumaan, kun lähdin ulos vailla päämäärää. Kamera mukaan ja menoksi sinne, minne nokka vie.

Tänään olinkin sitten kolme tuntia lenkillä, ja aktiivista kävelyä kaksi tuntia.

Ilma oli just oikeanlainen kävelylenkkiin ja kuvien ottamiseen. Ei ollut ainakaan liian kuuma ja valoa riitti.

Mulla oli tosi mielenkiintoinen keskustelu erään miehen kanssa. Näin hänet hienon kameran kanssa ja jäin juttelemaan ja kyselemään kuvaamisen hienouksista. Ja hän jaksoi mulle kärsivällisesti kuvaamisen maailmaa selittää.

Puhuttiin kameran aukoista ja valosta, filmiherkkyydestä ja objektiiveistä ja kamerasta kitin kera sun muusta. Musta tuntuu, että olen nyt pikkaisen viisaampi mitä kuvaamiseen tulee. Tosin paljon opettelua ja harjoittelua piisaa.

No, en mä taida ihan ujo ollakaan. Tosin en ole spontaaneissa tilanteissa ujo, koska kukaan ei painostanut mua ja menin hetken mielenjohteesta juttelemaan. Ja hän ei ollut liian komea tai hyvännäköinen. Sellaisia tosi hyvännäköisiä miehiä vierastan ja en osaa oikein olla oma itseni. Nyt se oli sillai helppoa, kun puhuttiin vaan kuvaamisesta ja kameroista eikä ollut kyse mistään iskemisestä sun muusta kapakkijutusta. Kaksi ihmistä kohtasi ja jutteli. Sellaista elämän sattumaa.

blogistani

Eilen oli tosi synkkä päivä ja annoin mun pessimistisen puolen tulla esiin. Mutta kun välillä mä haluaisin olla todella hyvä, enkä vain keskinkertainen. Haluaisin tän bloginkin näyttävän selkeältä ja hyvältä ja että tässä olisi joku teema.

Nyt mä raavin vaan pintaa ja hapuilen sinne tänne, enkä tiedä pitäiskö lyödä hanskat lattiaan ja vaihtaa kokonaan pohjaa vai mitä. Toisaalta tätä blogia kun on alkanut rakentaa, niin en haluaisi antaa periksi. Haluaisin tehdä juuri tästä sellaisen mieleiseni.

Ja kehitynhän mä koko ajan. Teksteistä en tiedä, kuinka luettavaa tulee, mutta kuvia tulee väänneltyä sellaiseen tahtiin, että tuntuu siltä, että oppii sentään jotakin.

Ja noita tositilanteita olen luonut tarinoiksi. On tehnyt mieli kirjoittaa tarinamuodossa elettyä elämää ja mähän olen sitten kirjoittanut.

Heitänkin ilmaan kysymyksen: kuinka tyytyväinen olet oman blogisi ulkonäköön ja sisältöön?

kuvankäsittelyleikit

Tässä on esimerkki, kuinka ihan tärähtäneestä kuvasta saa kuvankäsittelyohjelmalla ihan kivannäköistä jälkeä.

Tuossa mosaiikkikuvassa on kokeiltu suodattimia ja taiteilutyökaluja ja voin sanoa, että tämä on todella kivaa. Meinaa mennä yötkin tähän, kun kokeilen, miltä alkuperäinen vaikka huonokin kuva näyttää kuvankäsittelyn jälkeen.

Kyllä tämäkin on mun mielestä käsityötä. Tässähän tehdään itse jotakin: otetaan kuva ja käsitellään ihan itse. Kokeile säkin rohkaisee itseoppinut kuvankäsittelijä.