tag:blogger.com,1999:blog-82321281525520798652024-03-14T04:43:44.223+02:00Yvonne, pohtija-iitaYvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.comBlogger598125tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-12958380186602806522010-02-08T19:53:00.003+02:002010-02-08T20:06:50.017+02:00mielenkiintoista... hm..<div><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 400px; DISPLAY: block; HEIGHT: 309px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5435935432728430562" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMR0Q3BwlRPhlYWUes1wqEO28GGaDMiVXz38Mfezb-4-awokqVXw2SmcPhd6HRCGpfNvbsjAwaBVq3y4DhVU1gabgn62ZIv0TEPzAMZrYvo9lFflTZes1U-w4fvZeeUS0PLSXf77tIIaA/s400/silmunpuita2.jpg" /><br /><blockquote><br /><p><br /><em><span style="color:#ff9966;">Katsoin äsken Prisman:Mielen sairaus puntarissa. Siinä on kymmenen koehenkilöä ja sitten asiantuntijaraati, joka yrittää selvittää testien avulla, ketkä noista kymmenestä on diagnosoitu mielenterveysongelmaiseksi. Siis viisi ihmistä heidän pitäisi löytää.</span></em></p><p><span style="color:#ff9966;">Taitaa olla vaikea tehtävä. Mielensairaushan ei välttämättä näy ulospäin. </span></p><p><span style="color:#ff9966;">Mäkin kun katselin niitä henkilöitä ja yritin arvata, niin en kyllä keksinyt oikeastaan ketään. Niin vähän tietoa siinä annetaan.</span></p><p><span style="color:#ff9966;">Mielenkiintoinen ohjelma tuo Prisma. Toivottavasti muistan katsoa myös toisen osan.</span></p><p><span style="color:#ff9966;">Tällaiset ohjelmat pistää ajattelemaan ja saa jotenkin veren kiertämään aivoissa. Ei ole sellainen turtunut olo tv:n katselun jälkeen vaan tuntee oikein elävänsä, kun on nähnyt jotakin mielenkiintoista. Lisää tällaisia ohjelmia.</span></p><br /><p></p></blockquote></div>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-81253977516551396752010-02-08T11:08:00.005+02:002010-02-08T11:53:28.688+02:00Rönsyliljaa ja omakuntoutusta....<div><br /><br /><div><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 320px; DISPLAY: block; HEIGHT: 240px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5435806076331405090" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAwe348Detlg_vO0HDbLG1k-sgrMLNTfftnIlOsei-CR-KTmVz0-f9dKQu0pvenhIZuliVoVoQdD0A1KzVROO2ctQFbvTaCJmRmlyw-cfsEN_GpFAm2rbS6pJDIjpJoCSVQKjWv_5sF9k/s320/r%C3%B6nsyliljajaetana2.jpg" /><br /><br /><blockquote><br /><p><br /><em><span style="color:#ff9966;">Sain Rönsyliljan pistokkaita ja nyt ovat siten iloisesti kukkaruukussa ja toivottavasti kasvavat oikein komeasti. Olen nimittäin suunnitellut niiden varalle huoneilman puhdistusta. Tosin kasveja pitää kuulema olla kymmenen, joten siinä onkin miettiminen, mihin niitä sitten sijoittaa.</span></em></p><p><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 200px; DISPLAY: block; HEIGHT: 67px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5435807364681378002" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx0fbek7Fi98Jc0GOH5MnOBwGAFPXGh4f6VZROKjriXLwQFzQCtIwbpc7cT70R9xrqRvQcsiaFT01KRxwakaPV3OIBIVjrGC2aKqoqoMUd11KtRi7QZn3f5_0T9WYcrXktd2qJoYCK56I/s200/ankkapahat.jpg" /></p><p><em><span style="color:#ff9966;">Projekti omakuntoutus jatkuu ja omilla ehdoilla. Näkeehän sen sitten tuloksista ja käden liikumisesta, kuinka oikeassa olen ollut ja olenko tehnyt oikeita liikkeita. Vähän kyllä jännittää.</span></em></p><em><span style="color:#ff9966;"></span></em></blockquote><blockquote><em><span style="color:#ff9966;">Kuvasin viime kesänä ankkojen puuhia moneen kertaan. Niiden parissa kului hyvin aika. </span></em><p><br /></p><p></p></blockquote></div></div>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-70743509745414931662010-02-07T20:29:00.004+02:002010-02-07T20:41:52.169+02:00rentona kuin possu unohtaa kivun...<img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 320px; DISPLAY: block; HEIGHT: 250px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5435572016253709746" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw1otVwNzERER-RCS-Kte-haSHs26KGWpIOcRnGzkiC6dMPl-OgC1crduSUs9ZoCZlqvI8Y_S57wPNc-XBhvyuTKmxS_tTJSmXubO3cDqrVeI-sg2cCrc9S_wmh0b3OtczVPlusX2Tvyc/s320/makaavatpossut.jpg" /><br /><div></div><br /><div><em><span style="color:#ff9966;">Mä keksin ihan oman tavan kuntouttaa itseäni (löysin myös nettisivun tuon ahtaan olkapään kuntouttamisesta ja olen tehnyt sen mukaan liikkeitä). Pidän välillä sellaisia helpompia päiviä ja en tee liikkeitä ollenkaan, jos kipu on jatkuvaa. Ja silloin ei kyllä tee mieli mitään tehdäkään. Ottaa kipulääkkeen, joka välillä tehoaa ja välillä sitten vähemmän ja lepää. Siinä sitten tuo kipukin helpottaa. Mutta ei olisi näinkään kivutonta oloa, jos olisin uskonut tuota fysioterapeuttia (hän määräsi neljä kertaa päivässä tekemään noita kivuliaita liikkeitä). Hänen antamansa liikkeet tekivät olon tosi tukalaksi ja särki koko kättä ja tuli kauhulla mieleen tämä käsien kipuilu, joka tässä vasemmassa kesti puoli vuotta. Siinä oli siis jatkuvaa hermosärkyä.</span></em></div><br /><div><em><span style="color:#ff9966;"></span></em></div><div><em><span style="color:#ff9966;">Pitäisi näköjään olla lukenut lääketiedettä ja vielä ihmisen anatomiaa. Sitten voisi vedota omaan tietämykseenkin, kun potilastahan ei uskota, vaikka kait sitä itse parhaiten omat kolotuksensa tietää ja myös se, mikä tekee kipeää.</span></em></div><br /><div><em><span style="color:#ff9966;"></span></em></div><div><em><span style="color:#ff9966;">Huomaan, että mun vanha vastarannan kiiski nostaa päätään ja teen taas asioita omalla tavallani enkä ohjeen mukaan. Mikäköhän vimma mullakin on kaikkeen lisätä sitä omaa. No, tällä kertaa en kait mennyt kovin metsään.</span></em></div><div><br /> </div><div><em><span style="color:#ff9966;"></span></em> </div>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-87858396904502043812010-02-03T14:10:00.007+02:002010-02-03T14:35:34.031+02:00M75.0 ja M75.4<div><em><span style="color:#ff9966;"></span></em><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGeqXr62OqCATp1BXb5yowL6Oj41tBi4KO8RvFycM93-xBxGiJVlWZeiDvhSMnJX4xFgs8QO-Vk5gAXrrEqGHTn8H29nITu0do5WL9Ki-KF8NPlzx_yG0spLjWcQTAHtJ8FUuMQAwjswA/s1600-h/ikkunasta.jpg"></a><br /><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 320px; DISPLAY: block; HEIGHT: 240px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5433994157165126114" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju2qe65Wdz4jzAzeRXPaB97LXQDNMSbG6CzXYQZF6VprkPkuuaAwbGB3ZuLucIZ1xWAb3kjyCI-8nS4XbBIAtHQK_cOliDKZ9_B7w_vVCOT4rFSEuGlaOfHX2eOYU9PCKP5HvSj7LzRHs/s320/ikkunasta.jpg" /><br /><div><br /><div><em><span style="color:#ff9966;">Onpas taas kulunut aikaa tästä kirjoittamisesta. Ajatuksia on pyörinyt päässä, mutta olen halunnut olla vähän aikaa omissa oloissani. Ja ei ole ollut oikein tarvetta jakaa ajatuksia. Mutta nyt alkaa taas nämä padot vähitellen repeillä. Tuntuu taas kuin pursuiaisi yli eikä voi mitenkään estää. Mitäköhän täältä taas tulee. Huh.</span></em></div><br /><br /><div><em><span style="color:#ff9966;">Mulla leikattiin tämä vasen olkapää viime keskiviikkona. Viikon tässä on sitten kärvistelty ja ihmetelty. Mulla on diagnosoitu: M75.0 ja M75.4. </span></em></div><br /><br /><div></div><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 200px; DISPLAY: block; HEIGHT: 150px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5433993011021226066" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB7TVX7xt0mqN6XuYTMdoIeawP7tqK95fSBYMFy3QMcBrn7T5l4hBWuJEJqu0kuFgmyUz0lG5aZi7Zw0EetSOSJfIufsNPWfLovJ_oc5C6KInFvg64q05iLPcnYDRL8iKZSphwF_aBfzo/s200/olkap%C3%A4%C3%A4.jpg" /><br /><div><em><span style="color:#ff9966;">Multa on siis tätä olkapäässä olevaa nokkamaista luuta pienennetty. Se hankasi ja aiheutti osaltaan tulehdusta ja kipua. Joten nyt pitäisi pystyä liikuttamaan olkapäätä paremmin. Hah, saas nähdä.</span></em></div><br /><div><em><span style="color:#ff9966;">Siis mulla oli ahdas olkapää - ja myös jäätynyt olkapää -diagnoosi.</span></em></div><br /><div><em><span style="color:#ff9966;">Sitten mulla oli tuossa etuosassa panssarimainen arpikudos, joka poltettiin pois. Ja tämä käsi myös manipuloitiin eli väkisin kammettiin auki, että kiinnitteet saataisiin irti.</span></em></div><br /><br /><div><em><span style="color:#ff9966;">No, leikkaus meni ihan hyvin ja eipä näytä arpeakaan tulevan noihin viiteen leikkauskohtaan. Mutta, mutta. Nyt askarruttaa tämä kuntoutus ja kipu.</span></em></div><br /><div><em><span style="color:#ff9966;">Heti vaan laitettiin suoraan sairaalan fysioterapeutille, joka sitten väänteli kättä. Ja mulle sanottiin, että varaudu kipuun. Kyllähän sitä kipua kestää, mutta kun on puoli vuotta ollut sellaista hermokipua, johon ei auta kunnolla mikään, niin tuon kivun kokeminen ei oikein huvita.</span></em></div><br /><br /><div><em><span style="color:#ff9966;">Kokeilin tehdä noita liikkeitä ohjeen mukaan. Ja nyt on sitten käsi tosi kipeä. Sattuu heti, jos otan kantositeestä pois ja laitan vaikka peittoa sänkyyn. Tänään en todellakaan tee mitään liikkeitä. Sellainen kipu tässä kädessä on. </span></em></div><br /><br /><div><em><span style="color:#ff9966;">Luin vaan joltakin lääkärisivustolta, että ahdas olkapää -leikkauksen jälkeen pitäisi antaa levätä pari viikkoa ja sitten aloitetaan varovasti käden kuntoutus. No, mut käskettiin heti noita liikkeitä tekemään ja hammasta purren olen niitä sitten tehnyt. Lääkäriaikakin on vasta huhtikuussa, niin ei pääse lääkäriltäkään kysymään. </span></em></div><br /><br /><div><em><span style="color:#ff9966;">Kipu tulee ainakin tutuksi ja ehkä opin vähitellen sen kanssa elämään. Kyllästyttää vaan tämä ainainen sairaana ja kivuliaana olo. Ainoa lohdutus on siinä, että jossakin vaiheessa pitäisi hellittää ja liikkuvuus pitäisi palautua. No, sitä odotellessa eteenpäin mennään ja ihan omilla ehdoilla.</span></em></div><div><em><span style="color:#ff9966;"></span></em> </div><div><em><span style="color:#ff9966;">No, onneksi voi myös katsella dvd:tä ja tehdä tietokoneella jotakin. Saa ajatukset vähän muualle. </span></em></div></div></div>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-29077214875349417002009-12-27T10:42:00.002+02:002009-12-27T10:51:07.793+02:00kuulumisia....<em><span style="color:#ff9966;">Olkapäiden vointi on menossa parenpaa päin. Ei ole niin kovia kipuja kuin ennen. Oikean kanssa teen noita liikkeitä ja vasen taas ärtyilee. Vasemmassa onkin heijastusta kaurangasta ja niskasta. Sen takia en tiedäkään, onko tuo leikkaus oikea toimenpide ja tuo leikkaaminen jännittää mua. </span></em><br /><em><span style="color:#ff9966;"></span></em><br /><em><span style="color:#ff9966;">Kävin kanssa velkaneuvonnassa. Olen siis ollut liian vähän aikaa työttömänä ja mulla pitäisi olla vakityöpaikka, etttä voisivat auttaa mua. Että silleen.</span></em><br /><em><span style="color:#ff9966;"></span></em><br /><em><span style="color:#ff9966;">Käytiin myös isääni katsomassa. Oli aika raskas reissu, kun hän on sairastunut vakavasti. Pahinta oli myös se, kun hän itki, kun me lähdettiin. En ole ikinä nähnyt isäni itkevän. </span></em><br /><em><span style="color:#ff9966;"></span></em><br /><em><span style="color:#ff9966;">Tästä pitäisi kanssa ruveta orientoitumaan töihin. Ei ole vaan mitään hajua, mihin. Ehkä tammikuu pitää ottaa vielä rauhallisesti, mutta sitten olen kait näiden käsien kanssa jo voiton puolella ja pitäisi etsiä itselle töitä. </span></em><br /><em><span style="color:#ff9966;"></span></em><br /><em><span style="color:#ff9966;"></span></em>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-18849777333287792752009-11-28T18:48:00.003+02:002009-11-28T19:11:42.333+02:00virheitä tekemään... joskus sitä on onnistuttava...<blockquote><br /><br /><span style="color: rgb(255, 153, 102); font-family: trebuchet ms;">- Korjaa virhe, jos voit.<br />- Suhteuta virhe käytettävissäsi olleeseen tietoon.</span><br /><p style="font-style: italic; color: rgb(255, 153, 102);"><span style="font-family: trebuchet ms; color: rgb(255, 153, 102);font-family:Verdana, Arial, Helvetica, sans-serif;font-size:85%;" >- Suhteuta virhe vielä pahempiin virheisiin.<br />- Mieti, kauanko virheesi muistetaan.<br />- Mieti, moniko maailmassa tietää asiasta.<br />- Mieti, oliko onnistuminen sittenkään ehdo</span><span style="font-family:Verdana, Arial, Helvetica, sans-serif;font-size:85%;"><span style="font-family: trebuchet ms; color: rgb(255, 153, 102);">ttoman välttämätöntä.</span><br /><span style="font-family: trebuchet ms; color: rgb(255, 153, 102);">- Tarkista sisäistä vaatimustasoasi.</span><br /><span style="font-family: trebuchet ms; color: rgb(255, 153, 102);">- Mieti oman vaikutusvaltasi rajoja.</span><br /><span style="font-family: trebuchet ms; color: rgb(255, 153, 102);">- Pidä virhettä yrittämisen merkkinä.</span><br /><span style="font-family: trebuchet ms; color: rgb(255, 153, 102);">- Opi omista ja myös muiden virheistä.</span><br /><span style="font-family: trebuchet ms; color: rgb(255, 153, 102);">- Kerro virheestäsi toisille kuin seikkailusta</span>.</span></p><p style="font-style: italic; color: rgb(255, 153, 102);"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN07kl6ejIOIBuA3AloPGNBcldIAXz4jgq-9d6TNK8ElvYbk6WxoxsrcGM5b_y1V74qhaccIm2JK_byywV2pph6h94euOv-7IV3RnD9fN-2LYzY2OIoPj3-dD33JaJs9VGaqQQ3E675Tw/s1600/munomapiirakka.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 300px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN07kl6ejIOIBuA3AloPGNBcldIAXz4jgq-9d6TNK8ElvYbk6WxoxsrcGM5b_y1V74qhaccIm2JK_byywV2pph6h94euOv-7IV3RnD9fN-2LYzY2OIoPj3-dD33JaJs9VGaqQQ3E675Tw/s400/munomapiirakka.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5409202477187505986" border="0" /></a></p><p style="font-style: italic; color: rgb(255, 153, 102);"><span style="font-family:Verdana, Arial, Helvetica, sans-serif;font-size:85%;">Miksi on vaikea kestää epäonnistumista? Miksi haluaisi aina onnistua tai sitten ei halua yrittää ollenkaan?<br /></span></p><p style="font-style: italic; color: rgb(255, 153, 102);"><span style="font-family:Verdana, Arial, Helvetica, sans-serif;font-size:85%;">Olisi hyödyllistä oppia tekemään asioita ilman, että pelkää virheitä. Jokainenhan tekee joskus virheitä. Virheet eivät tee ihmistä huonoksi. Virheistähän voi oppia ja virheidentekijä on inhimillinen.</span></p><p style="font-style: italic; color: rgb(255, 153, 102);"><span style="font-family:Verdana, Arial, Helvetica, sans-serif;font-size:85%;">Kukaan ei kait voi aina epäonnistua. Joskus kokee onnistumisen hetkiä. Mulla on vaan joskus sellaisia vaatimuksia, että koen epäonnistuneeni. Esim. haluaisin, että kotini olisi kaunis ja suhteellisen siisti. En osaa tehdä sellaista, joten koen itseni epäonnistuneeksi. Yritänkö pakottaa itseäni siivoomaan, mikä on raskasta vai hyväksyä oman suurpiirteisyyden tällä saralla, mikä sekin olisi vaikeaa.<br /></span></p><p style="font-style: italic; color: rgb(255, 153, 102);">Ehkä olisi helpompi onnistua, jos vain tietää, mikä on itselle se onnistuminen. Ja tietää myös, että monesti se vaatii epäonnistumisen kokemuksia, että voisi oppia ja onnistua.</p><p style="font-style: italic; color: rgb(255, 153, 102);">Tai onko elämässä onnistumista se, että olisi hyvä työpaikka ja hyvä parisuhde. Jos nuo ovat onnistumisen ehdot, niin olen epäonnistunut elämässäni.</p><p style="font-style: italic; color: rgb(255, 153, 102);">Ehkä pitäisi katsoa elämista kokemisen matkaksi, jossa on epäonnistumisia ja onnistumisia. Ja kaikki kokemukset voivat opettaa jotakin. Niinhän sitä sanotaan, että tekemällä oppii. Ehkä tekemällä oppii myös epäonnistumaan ja tajuamaan, että joskus saa epäonnistua, että se ei vaikuta ihmisarvoon.<br /></p><p style="font-style: italic; color: rgb(255, 153, 102);"><br /></p><p style="font-style: italic; color: rgb(255, 153, 102);"><span style="font-family:Verdana, Arial, Helvetica, sans-serif;font-size:85%;"><br /></span></p></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-5503731655462423102009-11-27T12:53:00.004+02:002009-11-27T13:19:05.418+02:00itsensä näkeminen...virheet...vanhuus...<span style="color:#ff9966;">Nämä Gilda -kuvat ovat tuonneet mulle paljon hupia, kun olen yrittänyt muokata niitä omanlaiseksi. Tv:stä kun on vaikea saada hyviä kuvia. </span><br /><span style="color:#ff9966;"></span><br /><span style="color:#ff9966;"></span><br /><em><span style="color:#ff9966;"></span></em><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe20ZJWFYmQydE1MDNjQVFZCgGVAYHhSx1pl74Gi480blfiCIJI-MHi3RJAE6idq_rhSQFyMgDeyE_G4ljKOHhBrkPciz35BJGgvRD5UNv160XkavQeIqyw8A4e1OpVBWd-bnpTX9XnEo/s1600/ilme1251.jpg"><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 400px; DISPLAY: block; HEIGHT: 305px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5408735166983380162" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe20ZJWFYmQydE1MDNjQVFZCgGVAYHhSx1pl74Gi480blfiCIJI-MHi3RJAE6idq_rhSQFyMgDeyE_G4ljKOHhBrkPciz35BJGgvRD5UNv160XkavQeIqyw8A4e1OpVBWd-bnpTX9XnEo/s400/ilme1251.jpg" /></a><br /><div></div><em><span style="color:#ff9966;">Tämä itseni hyväksymisasia kummittelee aina välillä. Ja se, että näen itseni ehkä eri tavalla kuin muut mut. Olen nimittäin pitänyt itseäni vähän pyöreänä ja eilen röntgen -hoitaja sanoi, etten ole ylipainoinen. Jäin oikein miettimään, että millaisena itseni näen. Katson peilistä, mutta näen itseni pyöreänä.</span></em><br /><p><span style="color:#ff9966;">Tuntuu, että on joutunut tekemään pitkän matkan, että edes jollakin tavalla hyväksyisi jotkut puolet itsestään. Olen nimittäin aina halunnut olla siro. No, siroa musta ei saa, mutta ei kait kaikkien naisten siroja tarvitse ollakaan. Kait tähän maailmaan mahtuu muunkinlaisia naistyyppejä.</span></p><p><span style="color:#ff9966;">Tykkään katsoa tv:stä dokumentteja. Ne herättävät ajatuksia ja joskus tulee </span><span style="color:#ff9966;">ahaa- elämyksiä oman itsensäkin suhteen. Näkee silloin omassa elämässään ja itsessään jotakin hyvää. </span></p><p><em><span style="color:#ff9966;">Jäi erään kuvanveistäjän haastattelusta mieleen, kuinka hän kertoi, että jossakin vaiheessa viimeistelu on lopetettava ja jätettävä työhön virheitä. Ei tarvitse veistoksen siis olla täydellinen. Kun oppisi nauttimaan tekemisesta, minkä ei tarvitse olla täydellista. Tekisi asioita, vaikka ne eivät onnistuisikaan niin hyvin. </span></em></p><p><em><span style="color:#ff9966;">Katsoin myös dokumentin näistä 100 -vuotiaista. Siinä oli kyllä niin erilaisia 100-vuotiaita. Osa oli hyvässä kunnossa, vaikka joi ja poltti ja osa taas pyörätuolissa. Varmaan korkean iän salaisuus on geenit ja ruoka ja ehkä joskus jopa elämänasenne. Tosin joku jo sanoi, että on raskasta olla 114-vuotias, kun on riippuvainen muista ja joku toivoi jo kuolemaa, kun on elänyt niin pitkään.</span></em></p><p><em><span style="color:#ff9966;">Joutuu miettimään, millainen vanhus musta tulee, jos vanhaksi elän. Olenko toimelias ja itsenäinen vanhus vai muista riippuvainen? Puolet elämästä on eletty ja toinen puoli voi olla edessä. </span></em></p><p><em><span style="color:#ff9966;">Geenit kuulema ratkaisevat, mitä vanhemmaksi tulee. No, itse voin ainakin vaikuttaa, että mulla olisi jonkinlainen lihaskunto. Ja kuulema nopea kävelyvauhti ennakoi parenpaa terveyttä. Kun saisi jostakin sen positiivisen elämänasenteen. Sillä kuulema pääsisi jo pitkälle. </span></em></p>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-8566349760038444762009-11-27T11:38:00.004+02:002009-11-27T11:59:44.720+02:00jyvä jyvältä....<div><br /><blockquote><p><em><span style="color:#ff9966;">Nyt on pidetty pari viikkoa lomaa blogin pidosta. Välillä olen kyllä käynyt täällä, mutta ei ole ollut aiemmin kunnon inspiraatiota kirjoittaa.</span></em></p><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 400px; DISPLAY: block; HEIGHT: 308px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5408720762435570386" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh43tRuJpOhqxQ5AwmxXHT-OaIpDea2JyO9LEGk4RW0PafLZGucx6d00wayO1ehNopG76yUaeF3TVkaGmrI1r1CKw6CZIdcmFc7SCKVgVWXdQKGBZa0DxmRs_dnoown_bRSSc8fYz3Z3hw/s400/muotok1.jpg" /><br /><p><span style="color:#ff9966;">Tässä selvisi sekin, että mulla on yliliikkuvat nivelet. Liekö tuo osaltaan vaikuttanut, että kädesssäni on ollut näitä vaivoja. Ihoni mm. venyy kuulema epänormaalisti, eli on joku kollageenihäiriö. Jos nyt vaikka osaisi liikkua niin, ettei rasita niveliä.</span></p><p><span style="color:#ff9966;">Vaikea saada itsensä ajattelemaan välillä muuta ja varmaan myös kuormitan tytärtäni näillä asioillani.</span><span style="color:#ff9966;">Totaalinen uupumus yhdistettynä kipuihin on kanssa pitänyt mielen matalana. </span></p><p><span style="color:#ff9966;">Pienet toivekkuuden hetket pitävät mut pystyssä ja ei ihan täysin menetä toivoaan, kun t</span><span style="color:#ff9966;">ämänkin vaivan pitäisi jossakin vaiheessa hellittää. </span></p><br /><p><span style="color:#ff9966;">"Ei onni ole mikään sattuma, joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti, miten hän suhtautuu elämään ja ympärillä oleviin ihmisiin. Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan."</span></p><br /><p><span style="color:#ff9966;">Tsingiz Aitmatov</span></p><br /><p><span style="color:#ff9966;"></span></p><br /><p><span style="color:#ff9966;"></span></p></blockquote></div>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-89294079487634436452009-11-14T18:04:00.002+02:002009-11-14T18:12:01.464+02:00lauantaina....<blockquote><p><br /> </p><p><em><span style="color:#ff9966;">Mulla on välillä vimma tehdä monta asiaa yhtäaikaa. En siis osaa keskittyä kunnolla mihinkään. Ehkä mulla on joku puolittainen d tai mikä lienee.</span></em></p><p><span style="color:#ff9966;">Välillä tekee todellakin mieli luovuttaa ja lopettaa tämä blogin pito. Sitten joku kommentoi ja kyselee, missä olen ollut, joten tässä sitä taas sitten ollaan. En ole varma, pystyisinkö edes tässä vaiheessa lopetttamaan, vaikka olenkin siitä puhunut.</span></p><p><span style="color:#ff9966;">Yhtä piirrettä kovasti toivoisin tähän elämään: itseluottamus mahdollisimman monessa asiassa. Olisi elämä paljon helponpaa. Ja olisi myös hyvä olla sellainen, joka tietää, mitä tekee ja minne on matkalla. Ettei elämä mene vain ihmettelyksi ja jahkailuksi. ´</span></p><p><span style="color:#ff9966;">Otinpa aikani kuluksi Tv.kaistan. Kun kerran tuli sitä kuukausi maksettua, niin taidanpa jatkaa leffan katselua. Piti tulla tänne vaan ihmettelemään. </span></p><p> </p></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-74633359596708899192009-11-14T13:42:00.005+02:002009-11-14T14:07:38.661+02:00taukoa, lintukuvia ja suhde ruokaan...<div><br /><br /><div><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 400px; DISPLAY: block; HEIGHT: 300px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5403928526608064994" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEis8nclOmMUQHn2CbHZPaCrJ3Sp_smWazzPREBAMMOy9XNv0ax805gzyVQCwR8A6ScIWYBJNAw0H9M_eZB8iq5XgeRt8PTmCWk27vB4dk-5GbGhmpTxmSJoYuJEClUORN-oMlBwME6Ix8g/s400/ankkaset.jpg" /><br /><br /><blockquote><br /><p><em><span style="color:#ff9966;">Taas kerran mä olen tilanteessa, missä mietin tämän blogin pitämisen mielekkyyttä. En ole varma, onko mulla vielä sanottavaa tai kuvattavaa vai olenko jo kertonut kaiken oleellisen. Tai osaanko kirjoittaa niin, että herätän kommentointia.</span></em></p><p><em><span style="color:#ff9966;"><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 400px; DISPLAY: block; HEIGHT: 300px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5403923423306816754" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT86n83Ssf64H7e83w5Ib660hfQf6igagoU1Om7mkXGNLNTBgRbvI10_DFFXpTh4xICuVD2tm3OyuxSAfhOXbwK-Cijs9qKeAddkma739udGzfUUQ_p283XOle4_bocZ7DXTHdaKCXKdM/s400/tiputjakana5.jpg" /></span></em></p><p><em><span style="color:#ff9966;">Tämän hiljaisen viikon aikana olen myös miettinyt suhdettani ruokaan. Olen nimittäin huomannut, kuinka vaikeaa on syödä normaalisti. Välillä yritän olla dietillä ja välillä taas syön ihan liikaa. Ehkä ajatuksiani on myös siivittänyt kirja: Olen juuri syönyt, läheiselläni on syömishäiriö.</span></em></p><p><em><span style="color:#ff9966;">Tajusin kirjasta, että ahminta on seurausta siitä, että on syönyt liian vähän. Ja kannattaa syödä 4-5 kertaa päivässä. Ja ei kannata yrittää olla millään dietillä. Kuulema liika ruuan rajoittaminen altistaa kenet tahansa ahmimiselle.</span></em></p><em><span style="color:#ff9966;"></span></em></blockquote><blockquote><p><em><span style="color:#ff9966;">Ja näin talvella kun huomaa vielä, ettei huvita mennä ulos lenkille. Jää liian helposti kotiin, varsinkin nyt kun olen sairaslomalla. </span></em></p><p><em><span style="color:#ff9966;">Sikaflunssalta olen kait vielä säästynyt. Kuumetta oli neljänä päivänä ja vähän heikko olo. Muuten ei mitään oireita. Nyt tuntuu olo taas normaalimmalta. Rokotusta en ole aikonut ottaa. Ainoa rokotus, minkä pidän voimassa, on jäykkäkouristusrokotus.</span></em></p><br /><p> </p></blockquote></div></div>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-17242148215514205432009-11-08T11:18:00.004+02:002009-11-08T11:46:59.057+02:00joulun odotusta...<blockquote><br /><br /><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 400px; DISPLAY: block; HEIGHT: 300px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401665810935193938" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBxLRs05iZ_gsW2bxxLzVLnFcJHlVO7vlH4gdHCDqb1dB1l95OS3MQjrEy55pXj9Q74kLz2LHHcOZ1V4sOWv1J3NHicfn0p6O9nW0QPImtKFU3h3vY7_5v74KPXSdUgnoJuPwwhtwHz4Q/s400/joulukalenteri09.jpg" /><br /><p><br /></p><br /><br /><br /><p><em><span style="color:#ff9966;">Kohta on sitten joulu ja en oikein tiedä, mitä tänä vuonna joulusta ajattelisin. Joulunhan pitäisi olla yhdessäolon aikaa, rauhan aikaa. Monille se on kuitenkin ikävien muistojen aikaa, liian suurten odotusten aikaa.</span></em></p><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 300px; DISPLAY: block; HEIGHT: 400px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401665710331269858" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjubkskYIJfU9ZA_UCuhyFDyI8JrbZ6uNd_vhowZ2GNwUTEmnGVSy51a4rLgbBiH7juzRWrnAf1xYP5LbO4plHW5y5DTHSUqo7sH6EBWgJVZQmVjnxlk3PHEQ5jMYRpz92tG1MNW9Ui93o/s400/joulunalus3.jpg" /><br /><p><span style="color:#ff9966;">En edes tajua, miksi sitä laittaa niin suuret odotukset jouluun. Ehkä ne odotukset selittävät sen, miksi ahdistaa ja on surkea olo. Ehkä joulussa pitäisi olla taikaa ja silloin odottaa kaikkien ikävien asioiden häipyvän ja joulun tuovan vain onnea ja iloa.</span></p><p><span style="color:#ff9966;">Mulle joulussa on ollut vaikeaa se, ettei ole enää sitä kotitaloa, jossa isolla joukolla joulua juhlittiin. En tiedä, miksi se paikka on niin tärkeä. Monethan eivät vietä aikuisena joulua kotitalossaan vaan oman, uuden perheensä kanssa. Ehkä joulu kaikkien eniten näistä pyhistä muistuttaa siitä, ettei ole sitä omaa perhettä. </span></p><p><span style="color:#ff9966;">Samaten jouluun liittyi puukirkossa käynti lumisessa maisemassa. Se rauha ja kaunis luminen ympäristö. Ihmiset hyörivät ympärillä. Väliaikaisesti on sotakirveet haudattu. Odotetaan lahjojen jakoa, joka alkoi yleensä kahdeksan jälkeen illalla. Oli ääniä, makuja, lämpöä ja tunnelmaa. Oli touhua ja kuusen hakemista. Oli koristelua ja odottelua.</span></p><em><span style="color:#ff9966;">Mitenköhän onnistuisi nyt aikuisena vangitsemaan edes vähän joulun tunnelmaa. Edes vähäsen siitä taiasta pitäisi itselleen.</span></em><br /><br /><p><span style="color:#ff9966;"></span></p></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-88421419859724183122009-11-07T19:12:00.004+02:002009-11-07T19:31:30.270+02:00viime vuoden talvikuvia...<em><span style="color:#ff9966;"></span></em><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOXwVX3C4zdcpFcHbtbMlsSY-YH4V9Orz-AdxpAuuHOQ5uvmrzWFDbCt7m1aKBq0cfn-Udy_mlZNklq40q4B4Y2ZN4TM6PWxlDpW0o1e6UgHgXR7B8ho8YXEkC5z9BAlBAWxczoR-PxSA/s1600-h/kaivonkansi1.jpg"><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 400px; DISPLAY: block; HEIGHT: 307px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401411692901753266" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOXwVX3C4zdcpFcHbtbMlsSY-YH4V9Orz-AdxpAuuHOQ5uvmrzWFDbCt7m1aKBq0cfn-Udy_mlZNklq40q4B4Y2ZN4TM6PWxlDpW0o1e6UgHgXR7B8ho8YXEkC5z9BAlBAWxczoR-PxSA/s400/kaivonkansi1.jpg" /></a><br /><div><em><span style="color:#ff9966;"></span></em><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS5NINT5jxZgnIHsZdjKMa66bynDJ2wcq7uk_fxmnCWOQaJ3RAuNUtW4OgXPULkoqso1jFC5r9yG4PFrDMFRzDiHurxGoUKuh-YuFfw-jq_dtFaZJ-gIQlF5tuqjMdWVeMWBlMz91C7ZU/s1600-h/j%C3%A4%C3%A4miest%C3%A45.jpg"><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 400px; DISPLAY: block; HEIGHT: 307px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5401411041914168690" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS5NINT5jxZgnIHsZdjKMa66bynDJ2wcq7uk_fxmnCWOQaJ3RAuNUtW4OgXPULkoqso1jFC5r9yG4PFrDMFRzDiHurxGoUKuh-YuFfw-jq_dtFaZJ-gIQlF5tuqjMdWVeMWBlMz91C7ZU/s400/j%C3%A4%C3%A4miest%C3%A45.jpg" /></a><br /><br /><blockquote></blockquote><div><em><span style="color:#ff9966;">Viime vuoden kuvia laitan esille, kun nyt kameran ulkoilutus on vähän jäänyt. Ei ole oikein huvittanut ulkoilla tuossa liukkaassa loskasäässä.</span></em></div><em><span style="color:#ff9966;"></span></em></div><div><em><span style="color:#ff9966;"></span></em> </div><div><em><span style="color:#ff9966;">Tytär kävi kääntymässä ja muuten olen ollut ihan omillani. Huomaan keksiväni koko ajan uusia sanoja tälle yksinolemiselle. Ehkä luulen yksinäisyyteni helpottavan, kun käytän eri nimityksiä sille. </span></em></div><div><em><span style="color:#ff9966;"></span></em> </div><div><em><span style="color:#ff9966;">Ajattelin viettää tämänkin illan tv:n ja lukemisen merkeissä. Ei ole huonoja vaihtoehtoja nuokaan.</span></em></div><div><br /><br /></div><blockquote> </blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-12619069469423193872009-11-05T10:58:00.003+02:002009-11-05T12:04:32.759+02:00nojatuolikuuntelua ja väreilla leikkimistä....<div align="right"><em><span style="color:#ffcc99;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcJeinxhe6EIEgLlhmEYgtP4ltxD5OqNxsJq8gv5Owdvkz9uj3ENozvXAJUShKpY7MtD87zMLYNzEWrcv5Mj6zQrX0qET7mJxz4zgE6N_IzIdAk3SdB-Bi-1TkANuuCsRbq83OIOuslXM/s1600-h/pallukat3.jpg"><img style="MARGIN: 0px 10px 10px 0px; WIDTH: 400px; FLOAT: left; HEIGHT: 307px; CURSOR: hand" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5400541584989516626" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcJeinxhe6EIEgLlhmEYgtP4ltxD5OqNxsJq8gv5Owdvkz9uj3ENozvXAJUShKpY7MtD87zMLYNzEWrcv5Mj6zQrX0qET7mJxz4zgE6N_IzIdAk3SdB-Bi-1TkANuuCsRbq83OIOuslXM/s400/pallukat3.jpg" /></a>Teki mieli leikkiä väreillä.</span></em></div><div align="right"><em><span style="color:#ffcc99;">Aika yllättävät värit vaan valitsin.</span></em></div><div align="right"><em><span style="color:#ffcc99;">Joskus on vaan kiva kokeilla, mitä syntyy.</span></em></div><div align="right"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcJeinxhe6EIEgLlhmEYgtP4ltxD5OqNxsJq8gv5Owdvkz9uj3ENozvXAJUShKpY7MtD87zMLYNzEWrcv5Mj6zQrX0qET7mJxz4zgE6N_IzIdAk3SdB-Bi-1TkANuuCsRbq83OIOuslXM/s1600-h/pallukat3.jpg"></a></div><div align="right"><em><span style="color:#ffcc99;">Tuolla oikeassa yläreunassa on tehosteita. </span></em></div><div align="right"><em><span style="color:#ffcc99;">Kuuntelin linnun laulua, sateen ropinaa ja laineiden liplatusta.</span></em></div><div align="right"><em><span style="color:#ffcc99;">Olipa kauniista.</span></em></div><div align="right"><em><span style="color:#ffcc99;">Ihan kuin olisi ollut maalla.</span></em></div><div align="right"><em><span style="color:#ffcc99;">Sai matkustaa tuolilla.</span></em></div><div align="right"></div><div align="right"></div><div align="right"> </div><div align="right"> </div><div align="right"> </div><div align="right"> </div><div align="right"> </div><div align="right"> </div><div align="right"> </div><div align="right"> </div><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dzXvYpkB5MrqVeiCmQiiVw_ATlr8i8SGe1ZqCUMdFC7kkmfOjZ9S2ZGM41sztcUVvrNj_ivvhBUEvokcffbDw' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-62647366211192635802009-11-04T14:16:00.003+02:002009-11-04T14:23:13.723+02:00sateenkaarta ja sinistä taloa....<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8DSqKgLILXWqER1KwL9FPYvKEFyspa66bk82irRYxw5TGAnFDQ6przYw5_WWwwat9GNQY3Sd62shVWHXYZsIJ7BGGVcbJI1BdPTkAIusYplSRfnTBVP7YpSVG4AXl8_-jSOIXZ_aPpIE/s1600-h/saateenkaarinen2.jpg"><img style="margin: 0pt 10px 10px 0pt; float: left; cursor: pointer; width: 400px; height: 300px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8DSqKgLILXWqER1KwL9FPYvKEFyspa66bk82irRYxw5TGAnFDQ6przYw5_WWwwat9GNQY3Sd62shVWHXYZsIJ7BGGVcbJI1BdPTkAIusYplSRfnTBVP7YpSVG4AXl8_-jSOIXZ_aPpIE/s400/saateenkaarinen2.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5400221756668218306" border="0" /></a><br /><blockquote><br /><br /><div style="text-align: right;"><span style="color: rgb(255, 204, 153);"><span style="font-style: italic;">Katselin viime vuoden kuvia<br />tähän aikaan.<br />Silloin oli tämä upea sateenkaari.<br />Se muistuttakoon, että talvellakin voi olla kaunista vaikka ilman lunta.<br /><br />Nykyään taas herään yhdeksän aikaan, kun ystävälliset talokorjaajat naputtelevat vasaralla silloin.<br /><br />Luin Hesarin verkkosivuilta, että menestyneimmät ihmiset asuvat sinisessä talossa. Voi kyllä pitää paikkansa. Mun ystäväni asuu sinisessä talossa ja hän on menestynyt.<br />Ja kuulema vihreässä talossa asuu onnelliset ihmiset. Mistäköhän saisin sen vihreän talon?<br />Ehkä mäkin saisin siitä sitten onnea itselleni.<br /></span></span></div></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-66450486358367742452009-11-02T09:34:00.002+02:002009-11-02T10:16:32.794+02:00kaikkea sitä tutkitaankin...<blockquote><br /><br /><span style="font-family: trebuchet ms;"><span style="color: rgb(255, 204, 153);"><span style="font-style: italic;">Enpä ollut viikonloppuna kävelemässä. Ja mietin kuitenkin, että olisi pitänyt. Tulee syyllinen olo, kun ei saa liikuttua, kun liikkuminen on terveellistä ja itsestään huolehtimista. Sai oikein monta kertaa itselleen vakuuttaa, että aina ei vaan jaksa eikä tarvitse jaksaakaan. Huh.<br /><br />Luin muuten Hesarin verkkosivuilta tutkijasta, "joka patistaa ihmisiä yökävelylle Kaisaniemen puistoon." "Mitä useampi ihminen kulkee Kaisaniemen puistossa myös pimeään aikaan, sitä turvallisemmaksi puisto muuttuu, sanoo tutkija Hille Koskela.<br /><br />Mua ei kyllä saa puistoon yöllä millään. Ennemmin se on tervettä järkeä välttää puistoja yöllä. Pelko voi myös kertoa, milloin jotakin asiaa ei kannata tehdä.<br /><br /><br /></span></span></span></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-36211129746725008622009-10-31T09:28:00.005+02:002009-10-31T09:47:59.073+02:00ei jäänyt kammo kummittelemaan...<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgicGzk9_XgSSWMhfdZv2aZY5Ft_DdKBPsntV7RzsTiKzYpXVZa5Cy13dHNdmplQrv9W0b3KhWEm5GyPyBctNTZzcxAaweQ34mDuibPxm60N1mnWI25yOo8NI0QgSx2tfpekz5eCBP4EwE/s1600-h/ikkunakummitus55.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 300px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgicGzk9_XgSSWMhfdZv2aZY5Ft_DdKBPsntV7RzsTiKzYpXVZa5Cy13dHNdmplQrv9W0b3KhWEm5GyPyBctNTZzcxAaweQ34mDuibPxm60N1mnWI25yOo8NI0QgSx2tfpekz5eCBP4EwE/s400/ikkunakummitus55.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5398666212642841026" border="0" /></a><blockquote><br /><br /><span style="font-family:trebuchet ms;"><span style="color: rgb(255, 204, 153);"><span style="font-style: italic;">Tämä mangneettikuvaus oli sitten jännä kokemus. Ensin saat piikin olkapäähän, mikä muuten sattui ihan mukavasti, kun kättä on särkenyt usein ja voimakkaasti. Sitten viedään sen putken eteen ja käsi laitetaan sellaisten hököttimisen väliin ja vielä kämmen ylöspäin joku paino kädessä.<br /><br />Sitten putken sisään kuulokkeet korvilla. Hum, hum, hum ja suhinaa ja sitten se alkoi se tasainen jumputus. Vaikka mulla oli kuulokkeet korvilla, niin meteli kuului läpi. Pöytä liikkui välillä ja sitten taas hump, hump hump. Puolisen tuntia tai 45 minuttia tätä.<br /><br />Tosin mulla haastavimmaksi muodostui käden pitäminen tuossa asennossa. Se asento nimittäin sattui. Aloin jo laskea noita pulsseja ja odottaa poispääsyä. Metelin vielä kestää, mutta käsikipu alkoi tuntua hirveältä.<br /><br />Sitten pääsi pois ja mikä helpotus. Käsi oli saanut<br />puudutetta, joten ei mun käsi olekaan ollut erikoisen kipeä tuon tutkimuksen jälkeen. Ehkä pitäisi pyytää noita piikkejä useamminkin.<br /><br />Kokemus ei ollutkaan niin pelottava kuin etukäteen luulin. Nyt on tuokin tehty eikä jäänyt mitään kammoa, jos joskus tarttee kuvata muuta kroppaa.<br /></span></span></span></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-10146345285494149892009-10-29T09:41:00.003+02:002009-10-29T10:02:52.153+02:00Töölönlahtea ja itse se on maksettava...<blockquote><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwqd7k92Wpxq-Xi0SJcAZFeShv8W-nyO1oriyYDsdHcN6jF6mMlmoHOE-N9E1VfZhkbCZsatxx6DmrU-c5x1_jNljQlTTdNDoTQANOJ8K6StJVreplNRyBP5gwfDuLLzal4S0fTzz8MlA/s1600-h/lahti2.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 307px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwqd7k92Wpxq-Xi0SJcAZFeShv8W-nyO1oriyYDsdHcN6jF6mMlmoHOE-N9E1VfZhkbCZsatxx6DmrU-c5x1_jNljQlTTdNDoTQANOJ8K6StJVreplNRyBP5gwfDuLLzal4S0fTzz8MlA/s400/lahti2.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5397925597186541922" border="0" /></a><br /><span style="color: rgb(255, 204, 153);">Kirkasvalolamppu on taas otettu käyttöön ja eron kyllä huomaa. Nyt jopa herään klo. 9:00 aikaan. Tuo valo herättää mukavasti ja aivotkin ymmärtävät, että on päivä. Olen ollut tyytyväinen tähän ostokseen.<br /><br />Kävin eilen siellä Töölön sairaalan kirurgisella ja luulin, että vihdoin pääsen mangneettikuvaukseen, kun jo kaksi spesialistia sitä mulle ehdotti. No, tämäpä lääkäri oli sitä mieltä, että eipä mihinkään mangneettikuvaukseen laiteta, vaan suoraan olkapään tähystysleikkaukseen, siis kolmen kuukauden jonoon. Että silleen.<br /><br />No, juttelin tämän mun varsinaisen lääkärin kanssa ja hänestä tuo oli outoa. Ei tässä sitten auta muu kuin mennä yksityiseen mangneettikuvaukseen. Näkeepähän siitä kuulema, mitä vikaa kädessä tosissaan on ja leikkaavallekin tuosta tulee tärkeää tietoa.<br /><br />Jos mun pitää nyt jotakin positiivista tähän hätää repäistä, niin viime yönä en ottanut särkylääkettä ja nyt tekee mieli lähteä ulos kävelemään. Ja aurinkokin pilkahtaa.<br /><br />Elämäntilanteeni on vielä auki, mutta otan ihan rauhallisesti. Ei tämä stressaamalla ja hötkyilemälläkään parane.<br /><br /><br /></span><br /><br /></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-60780526465295145562009-10-27T19:10:00.005+02:002009-10-27T19:28:23.829+02:00värejä, tyyneyttä ja viime aikoina...<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRycX8Ns_q6yKK15qmMuPwLobhC2d0_KtwxTrFP6Vtbif1xn53YiGRd0T8_XBd6cPmM7GdDum4WVe6KHsMhgrIorLsgDts-uAUeRkhPRlpr-nkj_vxDdDG5FhjHAiFIRUZL8ESvxJKPlQ/s1600-h/t%C3%B6%C3%B6l%C3%B6nlahti3.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 300px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRycX8Ns_q6yKK15qmMuPwLobhC2d0_KtwxTrFP6Vtbif1xn53YiGRd0T8_XBd6cPmM7GdDum4WVe6KHsMhgrIorLsgDts-uAUeRkhPRlpr-nkj_vxDdDG5FhjHAiFIRUZL8ESvxJKPlQ/s400/t%C3%B6%C3%B6l%C3%B6nlahti3.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5397331506393608562" border="0" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6KcNRK4f7b9x4PCodOZ7TdBcD5SA-qDc5sMqDaqcJHYBWEmWiJp3V_RpGD1fuJnhR_jEfXYj5-lRW9O1LIG_8BzKhzw8zNa1N8eovjqYYucM4rax9xd3hMSWB9D5li6C9LskmDGs2iks/s1600-h/ekajoutsen21.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 300px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6KcNRK4f7b9x4PCodOZ7TdBcD5SA-qDc5sMqDaqcJHYBWEmWiJp3V_RpGD1fuJnhR_jEfXYj5-lRW9O1LIG_8BzKhzw8zNa1N8eovjqYYucM4rax9xd3hMSWB9D5li6C9LskmDGs2iks/s400/ekajoutsen21.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5397331331183280610" border="0" /></a><br /><div style="text-align: center;"><span style="color: rgb(255, 153, 102);"><span style="font-style: italic;"><span style="font-family: trebuchet ms;">Pitkästä aikaa löysin jotakin kuvattavaa.<br />Ajattelin jo, että syksyn värejä en saa ikuistettua.<br />Tässä näitä nyt sitten on. Toisessa Töölönlahti ja toisessa joutsen,<br />mun eka joutsen.<br /><br />Jos jonkun piirteen itseeni haluaisin lisää, niin<br />se olisi itseluottamus.<br />Olisi mielenkiintoista luottaa itseensä mahdollisimman monissa tilanteissa.<br /><br />Viime aikoina olen nauttinut kotini mullistamisesta, vesisateessa kävelystä,<br />syksyn meren tyyneydestä, kivuttomuudesta, hyvästä olosta.<br /></span></span></span></div><blockquote><br /><br /><br /></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-59883661126857172552009-10-27T08:51:00.003+02:002009-10-27T09:04:50.317+02:00tiistai ja tiistai...<blockquote><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0QXkBPRMMs_7i8gS-1qptNiHvhd9ShyphenhyphenrVo4qCFoPuVhm1KHEmHhyphenhyphenh_fJBI0tuHQIHy5qweaaJAHp4xkpWcfWJavgG3YPnjQZNjwWs_Xy0cpJCfaXHiZtz1wax65F7oV3Wq2vyYB_elZI/s1600-h/ruusuyht%C3%A42.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 300px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0QXkBPRMMs_7i8gS-1qptNiHvhd9ShyphenhyphenrVo4qCFoPuVhm1KHEmHhyphenhyphenh_fJBI0tuHQIHy5qweaaJAHp4xkpWcfWJavgG3YPnjQZNjwWs_Xy0cpJCfaXHiZtz1wax65F7oV3Wq2vyYB_elZI/s400/ruusuyht%C3%A42.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5397171840616841010" border="0" /></a><br /><br /><span style="font-family:trebuchet ms;"><span style="color: rgb(255, 153, 102);"><span style="font-style: italic;">Jään aina välillä odottelemaan sitä hienoa aihetta, mistä kirjoittaa. Tosin siinä sitten voi käydä näin, ettei sitä tulekaan. Tai on siis monta, mutta en vain saa aikaiseksi. Mutta tässä sitä taas ollaan.<br /><br />Tänään mulla on Töölön kirurgian poliklinikalle aika ja sitten taas mietitään, mitä tehdään (mangneettikuvaus) vai tehdäänkö mitään. Ja ehkä siinä samalla selviää, lienenkö työkuntoinen vai en.<br /><br />Eilen kävin katselemassa uutta takkia. Ja ostinkin tuollaisen paksumman takin. Nyt en ole sitten ihan varma, onko se hyvä, mutta pitääkin kokeilla monta kertaa, josko sitten avautuisi. Tämä vaatteiden osto ei ole niin helppoa, varsinkin kun harvemmin sitä tekee.<br /><br /><br /></span></span></span></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-3981496267923296472009-10-22T12:56:00.005+03:002009-10-22T13:31:29.707+03:00positiivisuus suhteellinen käsite...<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbA3EcRryL__Xky91xtvxYWtrIFBsZhCK60dCxAp84btquR2yGC5_6_XIRnwXTNYBAAsC6h_OgL6eT7RUiluua2kNPNeZIiNkTbKgXHm9tL85Oco_iRBIXTM4DwP6UvScFOA63w3tp-lA/s1600-h/ihanaolkkari2.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 300px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbA3EcRryL__Xky91xtvxYWtrIFBsZhCK60dCxAp84btquR2yGC5_6_XIRnwXTNYBAAsC6h_OgL6eT7RUiluua2kNPNeZIiNkTbKgXHm9tL85Oco_iRBIXTM4DwP6UvScFOA63w3tp-lA/s400/ihanaolkkari2.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5395361933809616002" border="0" /></a><br /><blockquote><span style="color: rgb(255, 204, 153);"><span style="font-style: italic;">Tänään vähän iloisempi mieli, koska kivut ovat unohtaneet mut joksin aikaa. Johan sitä taas kestikin monta viikkoa ja varsinkin yöllä. Ja kun ei ikinä tiedä, milloin noi kivut taas palaavat, mutta onneksi nyt saan olla lähes kivuton. Jippii.<br /><br />Löysin Keijo Tahkokallion kirjasta:<br /><br /></span></span><div style="text-align: center;"><span style="color: rgb(255, 204, 153);"><span style="font-style: italic;">Positiivisuus on aina suhteellinen käsite. Sama asia voi olla toiselle myönteinen ja toiselle kielteinen.</span></span><br /><span style="color: rgb(255, 204, 153);"><span style="font-style: italic;"></span></span><br /><span style="color: rgb(255, 204, 153);"><span style="font-style: italic;">Kaikki riippuu arvostuksistamme, normeistamme, vuorovaikutussuhteista ja kulttuurista.</span></span><br /><span style="color: rgb(255, 204, 153);"><span style="font-style: italic;"></span></span><br /><span style="color: rgb(255, 204, 153);"><span style="font-style: italic;">Positiivisuus tarkoittaa aina positiivista suhdetta johonkin.</span></span><br /><br /><div style="text-align: center;"><span style="color: rgb(255, 153, 0);"><br /></span><div style="text-align: left;"><span style="color: rgb(255, 153, 0);"><br /><br /></span><span style="color: rgb(255, 153, 0);"></span></div><div style="text-align: left;"><span style="color: rgb(255, 153, 0);"></span><br /><span style="color: rgb(255, 153, 0);"></span></div><span style="color: rgb(255, 153, 0);"></span></div><span style="color: rgb(255, 204, 153);"><span style="font-style: italic;"></span></span></div><br /><br /></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-56581961757147072082009-10-18T20:25:00.003+03:002009-10-18T20:38:28.493+03:00ruusu vie ja kipu tuo...<span style="color: rgb(255, 204, 153);"><span style="font-style: italic;"><span style="text-decoration: underline;"><br /><span style="font-family: trebuchet ms;"></span></span></span><span style="text-decoration: underline;"><span style="font-family: trebuchet ms;"><span style="color: rgb(255, 204, 153);"></span></span></span><span style="font-style: italic;"><span style="text-decoration: underline;"><span style="font-family: trebuchet ms;"></span><br /><br /><br /></span></span></span><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEharrHcvICcy4WVOxKygPRIOh6mar0RZiSXV5N-Ko8BPrC5Dio8CwYwF2-mVoCIO6bSFLytkW9Khm3ptL-PTJWzhmB0Mtn0_PQWxAayI8rEYoaEVXfUKOKuTzxJ5E6iSamRqHVEryxq2X4/s1600-h/ruusunritari2.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 300px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEharrHcvICcy4WVOxKygPRIOh6mar0RZiSXV5N-Ko8BPrC5Dio8CwYwF2-mVoCIO6bSFLytkW9Khm3ptL-PTJWzhmB0Mtn0_PQWxAayI8rEYoaEVXfUKOKuTzxJ5E6iSamRqHVEryxq2X4/s400/ruusunritari2.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5393992667283886866" border="0" /></a><br /><span style="font-family: trebuchet ms;"><span style="color: rgb(255, 204, 153);"><span style="font-style: italic;">Kuvana ruusu kaunis. Tällä kertaa muokattuna. Yritin saada siihen sellaista herkkää tunnelmaa. Ruusu kun on aina yhtä herkän raju kukka. Kauniin piikikäs.<br /><br />Olen joutunut pohtimaan viime aikoina tätä jatkuvan kivun problematiikkaa. Jatkuva kipuilu kun on aika invalidisoivaa. Ei oikein tee mieli tehdä mitään, kun kuitenkin sattuu.<br /><br />En ole huomannut, että kipu jotenkin jalostaisi mua. Pikemminkin on sellainen olo, että tekee mieli käpertyä itseensä ja mikään ei innosta. Teen siis vieläkin asioita, mutta se innostunut minä nukkuu tuolla jossakin kivun toisella puolella.<br /><br />Samaten odotan jännityksellä, mitä vielä tässä tapahtuu. Olen henkisesti valmiina. Tosin en ole vielä varma, mihin. Tuntuu vaan siltä, että kun yksi yllättävä ikävä asia ilmaantuu, niin samalla voi tulla muitakin, yllättäviä. Tähän samaan syssyyn koko hoito. Toivottavasti vaan keksin sitten keinon selvitä niistä, jos noita ilmaantuu.<br /><br />Positiivista ei musta irtoa millään, vaikka en toisaalta koe itseäni pessimistiseksikään. Kunhan olen olevinani realisti.<br /><br />Viime päivien saldo: kipuilua ja leffailua. Muutama kävelylenkki. Muutama tietokonepeli. Kiivasta pohdintaa. Elämän ahdistusta. Elämästä selviytymistä.<br /></span></span></span><blockquote><br /><br /><br /></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-14935179687008877112009-10-15T14:48:00.005+03:002009-10-15T17:55:16.547+03:00Huone talossa -kertomus.... kysely tarinaan liittyen...<blockquote><span style="font-family:trebuchet ms;"><span style="color: rgb(255, 153, 102);"><span style="font-style: italic;">(Yhtäaikaa voi olla hyvän odotusta ja elämän raadollisuuden kohtaamista. Kait sitä elämässä voi kohdata hyviä asioita ja huonoja asioita yhtäaikaa. Ehkä harvemmin vain jommat kummat asiat tapahtuvat. Suku voi olla se pahin. Tosin joillekin suku on paras.)<br /><br /></span></span></span><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqZIWVxZhwDWR6rVaD4wRZxmANxEGFcGIcWJSqY5gusXdGOUtj56KIbZen2VlVsodnkpgNPnUAG8BjvhyLuXIaNi9hTzoysz7jx2_hyphenhyphenvbk-7u9WIHYbEoMcHMe9oCB3D14H7YTNd499L0/s1600-h/kaivonkirkkaus2.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 320px; height: 240px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqZIWVxZhwDWR6rVaD4wRZxmANxEGFcGIcWJSqY5gusXdGOUtj56KIbZen2VlVsodnkpgNPnUAG8BjvhyLuXIaNi9hTzoysz7jx2_hyphenhyphenvbk-7u9WIHYbEoMcHMe9oCB3D14H7YTNd499L0/s320/kaivonkirkkaus2.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5392823099732102994" border="0" /></a><br /><span style="font-family:trebuchet ms;"><span style="color: rgb(255, 153, 102);"><span style="font-style: italic;">Olipa kerran pieni Eeva. Eevalla oli täti, joka jo nuorena lähti maailmalle. Täti oli sanonut Eevalle, että tämä voi aina leikkiä tädin huoneessa. Täti itse tarvitsi huonetta kerran vuodessa. Huone näet sijaitsi Eevan mummolassa, missä Eeva vietti kesänsä.<br /><br />Eevasta kasvoi aikuinen ja leikkiminen huoneessa jäi vähemmälle. Huonehan sijaitsi yläkerrassa, minne vei pimeät rappuset. Ja Eeva pelkäsi pimeää. Mielummin Eeva nukkui alakerrassa, missä ei ollut narisevaa lattiaa eikä pimeitä rappusia. Joskus vaan talossa oli niin paljon vieraita, ettei Eevalle jäänyt muuta paikkaa kuin nukkua tuossa narisevassa huoneessa.<br /><br />Täti muuttui maailmalla ollessaan. Enää ei saanut käydä tädin huoneessa vaan huone lukittiin huolellisesti ja avain vietiin naapuriin.<br /><br />Eeva kävi enää harvoin tädin kotitalossa, vaikka tuo talo olikin tarjonnut Eevalle mitä ihanimman kesäpaikan.<br /><br />Eräänä päivänä Eeva sai kirjeen. Kirjeen oli kirjoittanut juuri tuo täti. Tädiin mielestä Eeva oli anastanut tädin tavaroita tuosta nyt lukitusta huoneesta. Täti ei kunnolla muistanut tarkasti, mitä tavaroita Eeva oli anastanut, mutta hopeaa ja kultaa se ainakin oli ja tavarat täti oli kuulema saanut äidiltään tai kummeiltaan.<br /><br />Eeva oli ihmeissään. Ei oltu Eevaa ennen syytetty anastamisesta. Eikä tavaroita ollut näkynyt tuossa huoneessa. Eeva mietti, että kait täti olisi arvokkaat esineensä mukana kantanut, kun eivät hopeaesineet paljon paina. Eevalle tuli paha mieli, kun ainoa yhteydenpito kaukana asuvalta sukulaiselta oli syytökirje.<br /><br />Tädista oli tullut yksinäinen ja katkera. Ehkä nuo "kadonneet tavarat" toisivat hetken helpotusta, mietti täti. "Kun vain muistaisin, mitä tavaroita olen kadottanut. No, kun Eeva palauttaa ne tavarat, niin sitten mä tarkistan ne. Niissähän on mun nimikirjaimet."<br /></span></span></span></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-72027679985112258192009-10-12T21:05:00.007+03:002009-10-13T13:01:19.615+03:00värejä syksyltä ja viime talvelta.....<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_xYbR_G8E5mMPMCqm5NZhU5GWicy7dD1sF50vow0elBhZSfJSNf67rzmpnia3ZjWlHm10QSYhm6KJaJ5crEjSL6uEou1zfgotKgtvUqTjPuy4gmzuX72uIdQRwVJ3OZKd7zVHUValNcE/s1600-h/v%C3%A4riloistolehti2.jpg"><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 320px; DISPLAY: block; HEIGHT: 240px; CURSOR: pointer" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5391777772725228994" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_xYbR_G8E5mMPMCqm5NZhU5GWicy7dD1sF50vow0elBhZSfJSNf67rzmpnia3ZjWlHm10QSYhm6KJaJ5crEjSL6uEou1zfgotKgtvUqTjPuy4gmzuX72uIdQRwVJ3OZKd7zVHUValNcE/s320/v%C3%A4riloistolehti2.jpg" /></a><br /><br /><blockquote><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf6Z7i3CfK5BKt19T6YnIPYeX9WDzYzppCLybuvsbbzi-kqYY40iAmEc0Keawk3AkDjHg4Hk1wtjx6Ol1AQLtz5Pz8I7yBrqU8qXxXG_vM4GbGzU3pIvT7KTN0FfNGKCLvMp4dN6P7KZY/s1600-h/laskeeaurinko2.jpg"><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 320px; DISPLAY: block; HEIGHT: 240px; CURSOR: pointer" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5391777341045653906" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf6Z7i3CfK5BKt19T6YnIPYeX9WDzYzppCLybuvsbbzi-kqYY40iAmEc0Keawk3AkDjHg4Hk1wtjx6Ol1AQLtz5Pz8I7yBrqU8qXxXG_vM4GbGzU3pIvT7KTN0FfNGKCLvMp4dN6P7KZY/s320/laskeeaurinko2.jpg" /></a><br /><br /><div style="TEXT-ALIGN: center"><span style="font-family:trebuchet ms;"><span style="COLOR: rgb(255,204,153)"><span style="FONT-STYLE: italic">Joskus on elämässä sellaisia hetkiä, että jotakin hyvää on tapahtumassa, mutta sitä ei täysin usko todelliseksi. Tavallaan uskoo ja tavallaan ei. Odottaa ja toivoo sen tapahtuvan.</span></span><br /></span></div><br /><span style="COLOR: rgb(204,153,51)"><span style="FONT-STYLE: italic"><br /><br /><br /><br /><br /></span></span><br /><br /></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-63285901182890781652009-10-07T13:20:00.003+03:002009-10-13T13:01:48.130+03:00romanttinen kuvamuokkaus... hymyäkö...<span style="font-family:webdings;"><span style="font-size:100%;"><br /><span style="COLOR: rgb(255,204,153)"></span></span></span><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7QL2OZZRPR5266MWnH3H2nmdmJvZk0HVnt-jyueHwnTjlWhlYymi_rRLo7J2y5X3706rEo5t7xq6f4Zt6cMP8PwbU_ykDS1V-marhFHVfLd4DEe1LcBCceTo6LYVShbBz1MWjOXg2HII/s1600-h/blogibagaani.jpg"><img style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 400px; DISPLAY: block; HEIGHT: 300px; CURSOR: pointer" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5389801346381524882" border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7QL2OZZRPR5266MWnH3H2nmdmJvZk0HVnt-jyueHwnTjlWhlYymi_rRLo7J2y5X3706rEo5t7xq6f4Zt6cMP8PwbU_ykDS1V-marhFHVfLd4DEe1LcBCceTo6LYVShbBz1MWjOXg2HII/s400/blogibagaani.jpg" /></a><br /><span style="font-family:webdings;"><span style="font-size:100%;"><span style="COLOR: rgb(255,204,153)"><br /><br /><span style="font-family:trebuchet ms;">Kuvana tällä kertaa yhdistelmäkuva. Välillä on sellaisia romanttisia kausia ja tekee mieli tehdä sellainen kuvakin.<br /><br />Tuo kysely päättyi ja näköjään 80% piti itseään persoonallisena ja 20% mukavana. Eipä tässäkään kukaan valinnut kaunista tai hyvännäköistä. Mistä lie johtuu?<br /><br />Luin juttua elekielestä ja hymyn merkityksestä. Hymykin on kulttuurisidonnainen juttu. Vaikka hymy ehkä onkin positiivista, niin liika hymy voi kätkeä tuon ihmisen todelliset ajatukset ja tunteet. Voi olla niin kuin jähmettynyt hymy päällä, mikä ei tarkoita mitään.<br /><br />Hymyillään, jos siltä tuntuu.<br /><br /><br /><br /></span></span></span></span><blockquote><br /><br /><br /></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8232128152552079865.post-3706454016271523662009-10-06T11:04:00.003+03:002009-10-06T11:17:02.697+03:00varpusen tuijotus...toisen onni...<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjsdv1ki5LK4A2zkNamHzSELYWFi9GXaTqyTO7HmwLsuEWeYmiVN9QKrC8hqFDzfEzgd04ApoZmZzj1oTS5aFd1_J2Zge3wrCsItDjD-AD6Po05E3vEeKHfwhlAn_vLNra0BKf-fe-YpY/s1600-h/tuijotusta.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer; width: 400px; height: 300px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjsdv1ki5LK4A2zkNamHzSELYWFi9GXaTqyTO7HmwLsuEWeYmiVN9QKrC8hqFDzfEzgd04ApoZmZzj1oTS5aFd1_J2Zge3wrCsItDjD-AD6Po05E3vEeKHfwhlAn_vLNra0BKf-fe-YpY/s400/tuijotusta.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5389394982266326098" border="0" /></a><br /><blockquote><span style="color: rgb(255, 153, 0);"><span style="font-style: italic;">Kävin eilen kävelemässä ja näin varpusia. Pääsin aika lähelle kuvaamaan ja tämäkin yksilö oikein tuijotti mua eikä lentänyt pois, vaikka otin kuvia.<br /><br />Mulla on hankala päätös tehtävänä. Mullahan on nämä olkapäät kipeänä, joten välillä kaikki tekeminen on hankalaa ja sattuu. Toisaalta siis pitäisi tehdä töitä. En vain tiedä, kestävätkö mun olkapäät kahdeksan tunnin tekemistä. Joten mietin, että pitäisiköhän sitä olla sitten sairaslomalla jonkun aikaa. Kun ei ole mitään hajua, missä vaiheessa nämä olkapäät muuttuvat kivuttomiksi ja alkavat taas liikkua normaalisti. Äh, näitä päätöksiä.<br /><br />Se mistä olen tyytyväinen, niin tyttäreni on löytänyt itselleen kivoja harrastuksia ja kuulostaa tyytyväiseltä elämäänsä. Hän harrastaa tanssia ja potkunyrkkeilyä. Tuo potkunyrkkeily on kuulema tosi kivaa ja mielenkiintoista. Tuosta muistan omat karateharrastus -aikani, vaikka en noin pitkälle kuin tyttäreni sitä harrastanutkaan. Karatessa oli ehdottomasti paras lämmittely ja lihasharjoitukset. Ikinä ei ole ollut niin tasaisesti lihakset kipeänä pitkin kroppaa kuin karatessa ja kunto nousi kohisten.</span></span><br /><br /><span style="color: rgb(255, 204, 153);"><span style="font-style: italic;">Tänään olen oivaltanut, että toisen onni tekee itsensäkin onnellisemmaksi.</span></span><br /></blockquote>Yvonnehttp://www.blogger.com/profile/12625252780680709172noreply@blogger.com4