Mulla on uusi harrastus. Mä ajalen esim. bussilla Hesaan ja jään jollakin pysäkillä pois ja alan kuvata. No, oli mulla asiaa Hesaan, mutta olin Hesassa jo pari tuntia ennen pakollista menoa. Spontaanisti liikuskelen ja katson, mitä tulee vastaan. Mä olen vähän kuin koiranulkoiluttajat, jotka jäävät muiden koiranomistajien kanssa juttelemaan. Näen jonkun, jolla on kamera ja saatan kysäistä kamerasta tai kuvaamisesta jotakin. Ja on mullekin tultu juttelemaan, kun on nähty, että jotakin kuvaan. Niin että näinkin voi ihmisiin tutustua.
Nämä kuvat ovat tiistaisen Helsinki -käynnin satoa.
Eksyin Suomen Olympiastadionille, jonka torniin (korkeutta 72 metriä) en uskaltanut kiivetä. Aika uljas näky ja turisteja oli mun kanssa ihailemassa stadionia.
Lisää stadionin vaiheista voi lukea vaikka täältä: http://www.stadion.fi/ ( also in english)
Näkymä stadionin mäeltä.
Kävelyreitilläni tuli myös vastaan nämä hauskat maljakot kukkakaupan ikkunassa.
Tekstit
2 kommenttia:
Kameran ulkoiluttaminen on varmaan yhtä "seurallista" kuin koiran ulkoiluttaminen. Tuo ulkoiluttaminen kuulostaa hyvältä ja kivalta ajatukselta monin eri tavoin. Just näkee ihmisiä, sitten tulee ulkoiltua ja vielä piste iin päälle - tulee hyviä kuvia.
Nuo maljakot on mainioita!
Kiitos leijonainen. Eikö olekin mainio idea, tuo kameran ulkoiluttaminen. Tulee tosiaan liikuntaa ja ihmiskontakteja samalla. Ainakin siinä meikäläinenkin uskaltaa lähestyä ihmisiä. Ja kun se vielä toimii, ainakin silloin tällöin.
Noihin maljakoihin ihastuin itsekin. En vain ole varma tekijän nimestä, mutta otan sen selville. Ja ehkäpä käyn vielä ostamassa tuollaisen maljakon itselleni.
Lähetä kommentti