sunnuntaina

toipumismatka






Tänään tuli FTS5:lta uusinta tuosta "Den nya Cinna" dokumentista.


Cinna oli 31-vuotias(näyttelijä), kun sai infarktin, jonka seurauksena tuli myös afasia.

  • vanhemmat sanoivat oppineensa, että mitään ei pidä pitää liian itsestäänselvänä
  • ei voi odottaa, että olisi täysin terve 80-vuotiaaksi
Dokumentissa kuvataan Cinnaa, kuinka hän yrittää soittaa pianoa, kun oli ensin osannut sitä hyvin soittaa 20 vuotta.

Alussa Cinna uskoo, että palautuu samaksi, mitä joskus oli. Sitten jossakin vaiheessa epäilee, että kuinka pitkälle hän voi parantua. Lääkäri ehdottaa, että Cinna oppisi tuntemaan tämän uuden Cinnan.

Sitten hän käy ravintolassa ja yrittää jutella miehen kanssa ja ei löydä millään sanoja. Ratsastusterapiakin kuuluu osana toipumiseen.


Hän aloittaa afasikurssin. Hän kokee aluksi kurssilla olon turhauttavana, kun muut oppilaat ovat vanhempia ja huonommassa kunnossa kuin hän.


Cinna tutustuu Derekiin, jonka kanssa haluaa ensin verestää englannin kielen taitoja. Vähitellen ystävyys muuttuu muuksikin.

Dokumentti on mielenkiintoinen kuvaus Cinnasta ja toipumismatkasta.


muutettu on.... oho, onpa paljon...



Tällä hetkellä kukkii tämä Keltavaleunikko.





Nyt on sitten muutto takana. On muuten aivan mahtava talo mun ystävällä. Kyllä mullekin kelpaisi. Paikka on ihanan rauhallinen ja talo on tosi sellainen tunnelmallisen romanttinen.

Kannoin sellaisia laatikoita, joita pystyin. Onneksi muksuni oli mukana ja hän sitten kantoi osan niistä, joita mä en olisi pystynyt.

Nyt sitten odotellaan tupareita. On sen verran kaunis paikka, että sinne lähtee mielellään.

Nyt alkaa muuten lehdissä olla juttua sinkuista. Hesarissa oli juttua ja samoin paikallislehdessä. Tosi hyvä, että sinkutkin ovat näkyvillä.

  • Amerikassa asuu noin 306 miljoonaa yli 18-vuotiasta ihmistä. Heistä yli 92 miljoonaa on sinkkuja.
  • Noin 42 prosenttia yli 18-vuotiaista asuu yksin.
  • Noin 54 prosenttia sinkuista on naisia.
  • Kaikista sinkuista noin 60 prosenttia ei ole koskaan ollut naimisissa, 25 prosenttia on eronnut ja 15 prosenttia jäänyt leskeksi.
  • Sataa vapaana olevaa naista kohti on 86 vapaata miestä. (lähde U.SS Census Bureau)


lauantaina


Tänään on näissä kuvissa lila päivä. Tuon kukan nimeä en tiedä enkä ole varma auton merkistäkään, mutta väri on kummassakin ihana.

Olen lähdössä auttamaan ystävääni muutossa. Saas nyt nähdä, pystynkö tekemään mitään. No, onneksi muksuni tulee mukaan ja hän voi sitten tehdä munkin edestä. Hm, katsotaan tilannetta.


perjantaina

keltapunatulppaanit... perjantaita...


Kuvina keltaiset ja punaiset tulppaanit. Taitavat olla aika yleisiä, kun niitä olen nähnyt muissakin blogeissa. Entä mitä mahtaa esittää tuo eka kuva?



Suomalaisista kuulema bloggaa 7 prosenttia. Mahtavaa olla noiden 7 prosentin joukossa, vaikka aika kivikkoista on tämä mun bloggaamistie. Välillä ei yksinkertaisesti tiedä, mistä oikein kirjoittaisi. Kun sitä haluaisi nääs kirjoittaa josta mielenkiintoisesta aiheesta mielenkiintoisesti.

Tänään olen herännyt aikaisin, siis kello kahdeksan aikaan, käynyt pitkällä kävelylenkillä, ollut melkein koomassa sohvalla, käynyt työkkärissä, käynyt kirjastossa, kuvannut jotakin.

Vuoden parhaat blogit

kisassa voittajakin valittu.




torstaina

Se on heidän menetyksensä...



Nyt on sitten vedetty loppuun tuolla työpaikassa. Eilen oli vika päivä. Nyt pitäisi sitten saada ajatukset jonnekin muualle ja toivoa, että jotakin uutta poikisi.

Olen lukenut viime aikoina tällaista kirjaa Charlotte Davis Kasl: Elämänilon kirja.

Toisten mielipiteet meistä ovat vain mielipiteitä, jotka syntyvät toisten omien suodattimien kautta.

Se pitääkö joku musta, hyväksyykö tai arvostaako joku mua, ei tarvitse vaikuttaa arvokäsitykseeni tai itsetuntooni.

Valitettavan monet elävät ikäänkuin jonkin lanka yhdistäisi heidän itsetuntonsa ulkoisiin tapahtumiin ja ihmisiin.

Tuossa on joitakin ajatuksia kirjasta. Olenkin miettinyt, miksi on niin tärkeää välillä, mitä muut musta ajattelevat, tai varsinkin ihan vieraat ihmiset kuten työporukkani. Kun eivät musta sitten pidä, niin ei sitten. Se on heidän menetyksensä.


tiistaina

suunnittelen ja suunnittelen...






Kävin tänään katsomassa muksuni tanssiesitystä. Hän harrastaa hiphop -tanssia ja heillä oli tänään kevätesiintyminen.

Tuli mieleen oma tanssiharrastukseni, joka on ollut aina välillä hyllyllä kunnes olen taas innostunut. Aikoinaan tanssin jazz -tanssia ja se oli tosi kivaa. Tosin riippuuhan se opettajastakin ja meillä oli tosi hyvä ja innostava opettaja.

Pitäisi kyllä alkaa harrastaa jotakin. Mieli varmaan piristyisi ja olisi muutenkin jotakin kertomista. Nyt mun päivät on välillä niin tavallisia, etten oikein keksi näistä mitään kerrottavaa. Tuntuu, että olen kuin se "mies(mun tapauksessa nainen), jolle ei ikinä tapahdu mitään" laulun sanoja mukaellen.

Ei kait harrastukset tule mua kotoa hakemaan. Pitäisi itse etsiytyä ihmisten ja harrastusten pariin. En haluaisi todeta vanhenpana, että mun piti harrastaa kaikkea, mutta en vaan saanut lähdettyä mihinkään. Suunnittelin sitä kyllä. Olen kyllä erittäin hyvä suunnittelemaan, mutta tämä toteutus ontuu aina välillä. Tosin suunnittelu on puoli ruokaa vai miten se sanonta menikään.


maanantaina

jotakin uutta, mutta mitä?




Tyhjää on.

Sanoja ei löydy.

Ideoita?






Kuvia laitan.

Samoja kuin muilla.

Mitä kuvia haluat nähdä?

sunnuntaina

sunnuntaina...


Kävin pienellä kälelylenkillä. Eilen oli vaan sellainen sateinen ilma. Mutta en halunnut jäädä kotiin sadetta pitelemään.

Matkan varrella kävin myös katsomassa ankkoja. Ne olivat pirteitä, kun satoi välillä. Aurinkoisella ilmalla viettävät usein siestaa.

Tämä kukkanen on meillä yleinen kasvi ja mieluinen sellainen.


Säädin tyytyväisenä näitä kameran asetuksia. Tuli aika mielenkiintoisen näköinen ankka. Ihan kuin se olisi saanut jonkun värihoidon.

On tässä kamerassa vielä oppimista. Tosin näin unta, että ostin sellaisen järjestelmäkameran ja mietin, että osaanko sitä käyttää.

Mulla on muutenkin ollut viime aikoina vilkas unielämä. Olen nähnyt unta entisistä poikakavereistani ja sukulaisista, joita en ole nähnyt pitkiin aikoihin.

perjantaina

kissa, kuvamuotoilu... fiiliksiä...







Tänään kysyi yksi työkavereistani, että olisinko halunnut jäädä tuonne. Vastasin vain muina miehinä, että eiköhän ole parempi, että en jää. En viitsinyt ruveta selittämään, että en missään nimessä olisi halunnut jäädä tai olla pitenpään. En vain halunnut kertoa fiiliksistäni. Olen tullut vähän vainoharhaiseksi, kun olen joutunut kuuntelemaan tuota paskanjauhantaa melkein joka päivä. En halua, että tietävät todellisia tunteitani. Sen olen jo ilmaissut, että lähden joka tapauksessa. Luulisi nyt ymmärtävän, ettei mun tilanteessa kukaan haluaisi jäädä.

Mulla on muuten kukkakuvia tämä tietokone pullollaan. Tuntuu, että laittelen vain kukkakuvia. Onkohan liian yksitoikkoista. Tekisi mieli laittaa välillä jotakin muutakin.

Mulla on välillä tullut töissä joku idea, mistä kirjoittaa. Sitten kun pääsen kotiin asti, niin ideat ovat lentäneet ties mihin ja sohva kutsuu.


torstaina

kaksosista ja perimästä...ujoudesta...






Löysin linkin juttuun kaksosista.
Perusajatus on yksinkertainen. Jos sairautta esiintyy identtisillä kaksosillä enemmän kuin epäidenttisillä, niin sairaus on perinnöllinen.

Epäeterveelliset elintavat voivat johtua perimästä. Esim. mieltymys makeaan periytyy 50-prosenttisesti. Nyt sitten tiedänkin, miksi mun on niin vaikea vastustaa makeita mielitekoja.

Samaten tämä ujous on yhteydessä sekä perimään että ympäristöön. Tällaisen ujon lapsen on todettu muuttuvan rohkeaksi ympäristön vaikutuksesta. Mutta joissakin tilanteissa voi tuntea itsensä ujoksi. Jotkut ujot ihmiset oppivat hyvien sosiaalisten kokemusten kautta välittömänpään kanssakäymiseen muiden kanssa. Tietysti, jos ujot vanhemmat ovat hyvin vetäytyviä, kasvaa lapsesta myös vähemmän sosiaalinen.

Ujous on myös kulttuurisidonnaista: Kiinassa on yleisenpää kuin Amerikassa.

Mä nimittäin tykkään tosi paljon makeasta kuten äitini. Ja muksuni on kanssa perso makealle. Samaten meillä on liikuttu aina paljon. Isäni jaksaa vieläkin yli kahdeksankymppisenä kävellä kävelylenkkejä ja aika vauhdikkaasti. Äitini käy kuntosalilla ja kävelylenkeillä ja on nuorenpana pelannut tosi paljon pesäpalloa. Osuisi varmaan palloon vieläkin, mikä oli mulle aina yhtä vaikeaa.

Olen aika ujo persoona. Tosin olen myös puhelias ja joissakin tilanteissä tämä sosiaalinen puoleni on paremmin esillä ja toisissa tilanteissa taas olen niin onnettoman ujo. Mua on monta kertaa luultu rohkeammaksi kuin mitä oikeasti olen. Tosin tuossa nykytyöpaikassani varmaan luulevat mua hiljaiseksi, kun mua ei huvita siellä paljoa puhua. Joten eri puoleni tulevat esille eri tilanteissa.


keskiviikkona

keskiviikon illan hippusia...





Haluan löytää tästä hetkestä jotakin. En halua vaipua itsesääliin enkä synkkyyteen. Haluan toivoa ja uskoa, että voi olla paremmin, että kaikki on mahdollista.

Välillä elämä kantaa ja välillä taas löytää itsensä jostakin, jossa ei haluaisi olla. Sitä synkistelee ja ei löydä mitään valoa tai toivoa. Kaikki on sitä samaa harmaata.

Muistelen tilanteita, joissa mua on autettu. Muistelen tilanteita, joissa näen valoa. Muistelen tilanteita, joissa olen pitkän raskaan hetken jälkeen kokenut onnen hippusia.

Onnea ei voi omistaa. Onni ei tule jäädäkseen. Se käy välillä vierailulla, mutta se ei tule jäädäkseen. Sellaista elämä on.


tiistaina

neljä viikkoa...

Dahlia parvekkeeltani.


Nyt olen ollut ilman mielialalääkettä varmaan nelisen viikkoa. En oikeastaan huomaa hirveästi mitään eroa. Paitsi, että mä lihon nyt paljon helpommin. Toisaalta sellainenhan mä olen yleensä aina ollutkin. Ja lihakseni alkavat palata takaisin.

Mulla on vaan sellaisia uupumiskohtauksia. Silloin tekee mieli vaan nukkua ja ei jaksa tehdä mitään. Makaa vaan sohvalla. Siihen ei oikeastaan tuo lepokaan auta.

Nostin kilpirauhaslääkkeeni määrää, että paremmin pysyisin hereillä. Ärsyttää nimittäin olla tosi uupuneen väsynyt.

Taas on yksi työpäivä takana. Tein tänään sellaisen jipon, että tarjosin porukalle suklaata. Olivat ihan hölmistyneitä ja söivät kuitenkin kaksi levyä suuhunsa. Siinähän sitten ihmettelevät. Onpahan jotakin uutta ihmeteltävää. Heh.

Lainasin kirjastosta taas uusia kirjoja. Yhden nimi on Tietämättömyyden sanakirja. Teos vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Kirja on kuulema opas asioihin, joista tiedämme, ettemme tiedä niitä. No, ehkä mäkin nyt opin enemmän asioista, joista luulen tietäväni edes jotakin.


kukan kertomaa...

Pitäisi olla tikka. Saisi elatuksensa takomalla päätä puuhun.

Saadaksesi lainaa, sinun täytyy ensin todistaa pankille, että et tarvitse sitä.






Kohta taas pitää mennä. On nämä aamut aina yhtä kiireisiä. Eilen ehdin tosi ajoissa töihin. Tänään tulen vähän myöhemmin. Onneksi on liukuva työaika, niin ei tarvitse olla täysin samaan aikaan töissä joka päivä.

Kaksi kukkakuvaa laitoin. Sopivat tulevaan kesään, kun ja jos kesäilmat tulevat.


Eipä multa irtoa tämän tähteellisenpää. Mukavanpaa tiistai-aamua.



lauantaina

päivän mietelauseet ja kuvia...



Ratkaisu on vain hetki, jolloin väsyt ajattelemiseen.

Muistan aivan varmasti unohtaneeni sen.





Tein tänään pitkästä aikaa taas sellaisen kuvamuotoilun. Olen nimittäin miettinyt, että mitä mä näillä tänne laittamillani kuvilla haluan viestittää. ... kertokoon joku, jos keksii.

Lenkki on tehty ja luontoa on taas ihailtu. Kuvia on otettu ja laitettu tänne. Ruokaa haettu ja rahaa tuhlattu. Jääkaappi ja maha täytetty. Sohvan kutsuun vastattu.





No, ainakin pidän kasveista ja luonnosta. Siinäkin on vuorovaikutuksessa jonkin elävän kanssa. Jos sitten ihmiset ovat joskus aika mutkikkaita, niin kasvit vastaavat hoitoon joko kukoistaen tai kuihtuen. Ne eivät osaa valehdella tai esittää muuta mitä ovat.


Mukavan rentouttavaa lauantaita. Ollaan ihmisiksi ja ollaan. Ehtii tässä stressata huomennakin.

perjantaina

vähemmän kehittäviä ajatuskulkuja kuvien kera



Älä koskaan siirrä huomiseksi sitä minkä voit yhtä hyvin tehdä ylihuomenna.

Pään hakkaaminen seinään kuluttaa 150 kaloria tunnissa.

Noi sanonnat kuvaavat mun fiiliksiä tällä hetkellä. Yritän uppoutua johonkin ja olla ajattelematta. Tosin aika vaikea yhtälö meikäläisellä. Pää kelaa ja kelaa ja kelaa. Olenkohan mä ollut entisessä elämässä joku nauhuri, kun on aina joku levy päällä.

Ärsyttää toi lähenevä vika päivä töissä. En halua mitään teennäistä hyvää jatkoa -toivotusta. Haluan vaan päästä lähtemään nopeasti ja arvokkaasti. Pitäköön työpaikkansa.

Enpä taida keksiä tähän hätää mitään viisasta sanottavaa. Edelleen tarvitsisin sitä huonetta, jossa saisin mäiskiä ja hakata vaikka nukkeja, että tämä v:tus tulisi purettua. No, koska sellaista huonetta ei ole, niin tyydyn hampaiden narskutteluun tai kiristelyyn. Sitä mä muutenkin teen yöllä.

Hyvää ja parenpaa perjantaipäivää tai oikeastaan iltaa. Ollaan oma itsemme vaikka sitten väsyneitä, jos siltä tuntuu. Ja kuunnellaan naapureiden joikaamista, jos ei muuta musiikkia kuulu.




torstaina

sorsaa... lomapäivä...tunnelukko... työnhaku...









Mulla on tänään töistä lomapäivä. Ihanaa olla vaan kotona. Tosin ajattelin hoitaa asioitani ja soitella eri paikkoihin. Maksaa laskuja ja siivota ja muuta sälää. Nyt on kerrankin aikaa. Mahdollisesti vielä käyn jotakin kuvaamassakin. Hm.

Iltalehdessä oli juttua, että ei saisi olla liian epätoivoinen, kun hakee töitä. Hakemus pitäisi olla hyvin kirjoitettu ja ajantasalla. Ja ei pitäisi hakea ihan mitä tahansa. Ja valmistautua työhaastatteluun.

Tunnelukoista luin kirjaa. Siitä jäi mieleen, kuinka ei ensin kannata väkisin yrittää pitää negatiivisia tuntemuksia tai ajatuksia poissa. Ensin kohdata ne ja sitten kääntää ajatukset johonkin muuhun. Puhua itselleen ystävällisesti eikä haukkuen. Jään muuten usein kiinni siitä, että mollaan itseäni. Joudun oikein pysähtymään, että mitä mä taas oikein teen. Että teen parhaani ja mokaan aina joskus, mutta eteenpäin on mentävä ja itseensä on uskottava edes välillä.


maanantaina

tuuletusta...



Mitäköhän tässäkin pitäisi tehdä. Erehdyin vuosia sitten ottamaan Elisa Oyj.ltä matkapuhelinliittymän. Ja kun mulla ei ollut sille oikein käyttöä ja silloinkin laskut olivat oudon suuria, niin suljinpa sitten liittymän. Suljin liittymän siis viime marraskuussa. Sitä ennen olin jo laittanut liittymän siihen tilaan, että mulle voi soittaa, mutta itse en pystyy sillä soittamaan. Ajattelin, ettei niin tule laskua. No, olin siinäkin väärässä.

Ongelma on tällä hetkellä, että saan sieltä tuota liittymää koskevia laskuja. Ja Elisaan ei pääse puhelimella tai sitten laittavat jonottamaan. En saa siis ketään kiinni, jolta kysyä tuota haamulaskua. Mitä järkeä maksaa liittymästä, jota ei itsellä enää ole. Alkaa tässä verenpaineet nousemaan, kun tuota asiaa ei saa selvitettyä. Ja en löydä sähköpostiosoitettakaan laskutukseen, että voisin tehdä reklamaation. En kyllä suosittele Elisan matkapuhelinliittymää kenellekään, ainakaan sellaiselle, joka haluaa siitä joskus eroon.

Ovatpahan keksineet hyvä tavan saada ihmisiltä rahaa. Laskutetaan liittymistä, joita entisillä asiakkailla ei enää ole.

Kohta mä kyllä suljen tämän netinkin, joka on Elisan kautta ja käytän jonkun toisen firman palveluja.

sunnuntaina

japanilainen kirsikkapuu.. päivän kulkua...









Japanilainen kirsikkapuu on kukassaan. Käyn sen ohitse. Katselen ja haistelen. On kaunis ja yksinkertainen. On japanilainen ja on puu. Hentoa ja herkkää.

Päivä on ollut vilkas ja raskas. On nähty sukulaisia ja nautittu kahvileipää ja ravintolan herkkukalaa. On juteltu ja vaan oltu. On suunniteltu syksyä.

On käyty äitiä katsomassa. On saatu onnitteluja. On väsytty ja tultu kotia.


perjantaina

sorsien uintiretki... tarhakylmänkukka...


Aamulla junassa näin nuoren pariskunnaan. Jännä juttu, miten sitä katselee ihmisiä ja miettii, että ovatko he sukua toisilleen vai seurusteleva pari. Nuoren naisen silmät olivat surulliset. Heti aloin miettiä heidän elämäntarinaansa. Kirjoitin jotakin vihkoonkin, kun juna hiipi hiljaa eteenpäin.





Vaikka en oikeastaan tykkääkään yllätysvieraista, niin silti musta on kiva tehdä jotakin ihan spontaanisti. Esim. tänään kävin töiden jälkeen Kasvitieteellisessä puutarhassa kuvaamassa. Oli kiva ilma ja samalla näki, mitä kasveja jo pilkistää.

Tällä pienellä lammella uiskenteli sorsia. Liekö ollut ne samat sorsat, jotka viimeksikin näin.

Vaikka väsymys yrittää ottaa musta niskalenkin, niin silti sinnittelen hereillä, että perjantaipäiväkin menisi nukkumiseksi.



"Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä."

"Älä silitä vaatteita niiden ollessa puettuna päällesi." silitysraudan käyttöohje

video

pieni lähteen poikanen...


Tällaisen pienen suihkulähteen haluaisin. Tämä versio maksaa vaan 190 euroa, joten ei mulla varaa tähän ole.



Parasta viikossa on aina perjantai. Yksi viikko on tehtynä ja vapaa odottaa.

Muksuni kävi kylässä ja toi ison kukkapuskan. Nyt mulla on kukkia ja monenlaisia olohuoneessa. Kolme oranssia ruusua ostin itse. Liiloja ruusuja ei ollut.


Meillä osui talkoopäivä synttäripäivälleni. Ja enpä muistanut, että olkapääni eivät välttämättä kestä haravointi. Tuli nimittäin luvattua naapurille, että tulen, mutta kun muksuni tuli kylään, niin en mennytkään. Toivottavasti naapuri ei luule, että lintsasin. Äh, kun tuli luvattua. Tosin siinä vaiheessa luulin, että voisin osallistua.


torstaina

ruusumuotoilu...




Tein taas kukkamuokkailun. Musta tähän tuli aika mielenkiintoiset värit liilan ystävä kun olen.

Kohta lähden töihin ja toivottelen mukavaa torstaipäivää.





tiistaina

ja niin...



Tähän aikoihin syntyi pieni, ruskeasilmäinen tyttö. Painoi 3 600 gr. Oli ponteva ja tomera.

Kasvoi ja kasvoi. Tuli iso ja mietteliäs. Oli kujeileva ja pohtiva. Harrasti urheilua ja vihdoin lukemista.

Kokeili siipiään ja lensi nenälleen. Hakee siipiään vieläkin.


sunnuntaina

puutarhaterapointia...

Valkovuokosta tulee mulle mieleen sellainen puhtaus ja uuden kokeileminen.


Puutarhaterapiasta löysin tekstejä netistä. Tässä on englanninkielinen puutarhaterapiaan liittyvä sivusto. Entäpä tämä sivusto sitten.





Kieltämättä kasvien kehitystä on mielenkiintoista seurata vaikka siemenestä asti. Olenkin kokeillut vaikka mitä siemeniä ja ikinä en ole tiennyt, nouseeko taimet ja tuleeko niistä kunnollisia ja tukevia vai sellaisia honteloita. Jokainen kokeilu on kuitenkin tuottanut erilaisen tuloksen.


Kasvit kun ovat elävää organismia ja vastaavat meidän hoitoyrityksiin. Joku on sanonut, että pitää ensin osata pitää kasvi hengissä ennen kuin hankkii itselleen eläimen.


vappupäivän kulku...




Tässähän on mukava paikka levähtää. Ja mukana menossa kolme koiraa, joista yksi mietiskelee tässä.





Viitta näytää, missä ollaan ja mihin mennään.



Muutaman päivän mä olen vaan ollut. Olkapää on ollut vähemmän kipeä, jos sen nyt uskallan sanoa, ettei taas sitten innostu särkemään, kun tuon mainitsen. Olenkohan mä vähän taikauskoinen.

Vappupäivänä oltiin Hakunilan kartanolla.