keskiviikkona

keskiviikon illan hippusia...





Haluan löytää tästä hetkestä jotakin. En halua vaipua itsesääliin enkä synkkyyteen. Haluan toivoa ja uskoa, että voi olla paremmin, että kaikki on mahdollista.

Välillä elämä kantaa ja välillä taas löytää itsensä jostakin, jossa ei haluaisi olla. Sitä synkistelee ja ei löydä mitään valoa tai toivoa. Kaikki on sitä samaa harmaata.

Muistelen tilanteita, joissa mua on autettu. Muistelen tilanteita, joissa näen valoa. Muistelen tilanteita, joissa olen pitkän raskaan hetken jälkeen kokenut onnen hippusia.

Onnea ei voi omistaa. Onni ei tule jäädäkseen. Se käy välillä vierailulla, mutta se ei tule jäädäkseen. Sellaista elämä on.


2 kommenttia:

Nurkkalintu kirjoitti...

Itsesääliin ei kannata vaipua, sillä se alkaa ruokkia itseään ja sitten on vaikeeta.

Onni on usein pienten ilojen summa ja ne pikkuiset ilot on huomattava. Illalla nukkumaan mennessä on hyvä kerätä ne ilohippuset ja todeta, että tässä on tämän päivän onni :)

Yvioon kirjoitti...

Nurkkalintu, ei varmaan kannattaisikaan. Joskus vaan sitä vaipuu sellaiseen ja siitä on vaikea nousta.

Niin, onni on pieniä asioita. Ja onnea ei voi aina kokea. Joskus on hyvä miettiä, mitkä asiat tekevät onnelliseksi ja pyrkiä niitä kohti. Ja elää tässä hetkessä. :)