tiistaina

neljä viikkoa...

Dahlia parvekkeeltani.


Nyt olen ollut ilman mielialalääkettä varmaan nelisen viikkoa. En oikeastaan huomaa hirveästi mitään eroa. Paitsi, että mä lihon nyt paljon helpommin. Toisaalta sellainenhan mä olen yleensä aina ollutkin. Ja lihakseni alkavat palata takaisin.

Mulla on vaan sellaisia uupumiskohtauksia. Silloin tekee mieli vaan nukkua ja ei jaksa tehdä mitään. Makaa vaan sohvalla. Siihen ei oikeastaan tuo lepokaan auta.

Nostin kilpirauhaslääkkeeni määrää, että paremmin pysyisin hereillä. Ärsyttää nimittäin olla tosi uupuneen väsynyt.

Taas on yksi työpäivä takana. Tein tänään sellaisen jipon, että tarjosin porukalle suklaata. Olivat ihan hölmistyneitä ja söivät kuitenkin kaksi levyä suuhunsa. Siinähän sitten ihmettelevät. Onpahan jotakin uutta ihmeteltävää. Heh.

Lainasin kirjastosta taas uusia kirjoja. Yhden nimi on Tietämättömyyden sanakirja. Teos vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Kirja on kuulema opas asioihin, joista tiedämme, ettemme tiedä niitä. No, ehkä mäkin nyt opin enemmän asioista, joista luulen tietäväni edes jotakin.


3 kommenttia:

tia kirjoitti...

Hienoa että olet pärjännyt niin kauan ilman lääkkeitä. Monet asiat yhteen lukien voivat aiheuttaa tuota uupumusta.
Hih, on siinä ollut porukalla miettimistä kun suklaat tarjosit.

Mielenkiintoinen varmaan tuo kirja.

Hannelen pinkki paratiisi kirjoitti...

joo, lääkkeet ei yksinkertaista, joskus tarttee, dahlia on kiitollinen ja kaunis.

Yvioon kirjoitti...

tia, eikö olekin ja koen, että voin jatkossakin olla ilman. Nyt ei ole ollut noita uupumushetkiä, mutta rasittavia ovat.

Olivat vähän hölmistyneitä, että miksi tarjoan suklaata. Pitäähän sitä järjestää vaihtelua töihinkin.

Hannelen paratiisi, dahlia on mustakin kaunis kukka.

Tällä hetkellä haluan olla ilman lääkkeitä.