lauantaista tähän....

Mä olin jo lauantaina täällä kirjoittelemassa, kun mun entinen työkaveri soitti. Sen jälkeen unohdin koko jutun.

Välillä tuntuu, että tätä ajattelemisen ja tekemisen energiaa on määrätty määrä ja jos sen käyttää vaikka pitkään lenkkiin, niin sitten en välttämättä jaksa enää tänne kirjoittaa.

Lauantaina käänsin olohuoneen huonekalut ja siivosin kirjahyllyt. Energiaa meni, mutta pidän lopputuloksesta. Mulla kun ei ole mitään tietoa sisustuksesta, niin kokeilen kaikkea mahdollista ja otan jonkin jipon sieltä. Mulla on yhdellä seinällä tämä sohvasänkyni ja jaoin kirjahyllyni. Nyt on sellainen olo kuin olisin jossakin muualla. Tuli vaihtelua kerralla.

Olen saanut varatuksi ajan velkaneuvojalle ja olen soittanut velkojilleni ja yrittänyt pienentää kuukausierää. Osa on nyt reilusti pienennetty. Joten ei ole nyt niin paljon maksettavaa tämän vuoden loppuun, mutta silti liikaa mun tuloihin nähden.

Samaten mietin hakemista jatkokoulutukseen. Vaikka se opiskelu olisi ollut illalla, niin se katsotaan kokopäiväiseksi opiskeluksi. En olisi siis saanut ansiosidonnaista päiväraa vaan mun olisi pitänyt hakea opintotukea ja -lainaa. No, lainaa en enää halua enkä varmaan olisi saanutkaan. On näissä entisissäkin tarpeeksi maksamista. Joten tuo koulutuspaikka jäi hakematta.

nyt se on tehty... aika erikoinen...

Ulkona sataa hiljalleen lunta, mutta onneksi voi vaan täältä sisältä ihailla lumentuloa. Joten nyt se talvi taisi sitten tulla.

No niin, nyt on pöydät sitten siivottu. Kyllähän se näpsästi menee, kun vain aloittaa. Se aloittaminenhan on siinä vaikeinta. Ja keksiminen, mitä noilla papereille sitten tekee.

Tässä näkyy mun tietokonepöytäni tuon herätyslampun kanssa.

Ja tässä lautasen omenankuoret ja muokkasin kuvaa vähän. Tulee kyllä aika erikoisia.

kysely... ruusukuvaa...

(Uusi kuva on taas ilmestynyt http://photokiertm.blogspot.com/ .)

Laitoin kyselyt tuohon vieruspalkkiin maksamattomien laskujen paikoista. Ottakaan ihmeessä osaa. Ja jos tuossa ei ole sopivaa vaihtoehtoa, niin tännekin voi kommentoida.

Mä nimittäin itse en ole vielä keksinyt hyvää tapaa, miten pitää laskuja. Paikka pitäisi olla sellainen, että helposti saa siitä laskut ja toisaalta ei olisi liian näkyvillä.

Tuossa kuvassa on mun tämänhetkinen paikka, joten ei taida olla ilo silmälle. Uutta paikkaa haikailisin ja siistiä pöytää. Laitan uuden kuvan sitten, kun olen siivonnut tuon pöydän ja saanut laskuni järjestykseen. Aikataulua en voi sanoa, kun näissä paperisiivouksissa saattaa kestää.

Erehdyin nimittäin luvata muksulleni, että siivoan nämä pöytätasot ja piirongin päälliset sun muut tasot lehdistä ja papereista. Olen halunnut tehdä tuon pitkän aikaa, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi.

talven merkit... lehtiä kertyy...

Ehkä joku onkin huomannut tuon mun uuden kuution tuossa vieressä. Musta se on aika manee, ja vähän erilainen kuin muut laskurit. Löysin sen tuolla netissä Stumblatessani ja lisäsin sen tietysti omaan blogiini. Ja sitten mulla on vielä tuossa yläpalkissa näkyvissä realiaikaisesti, kun joku kurkkaa mun blogiini.

Luin Iltalehdestä yksi päivä, että ihmisillä on kuulema liikaa lehtiä ja paperia pitkin kämppää. Ja se ei ole kuulema hyvä paloturvallisuuden vuoksi. Joillakin on kuulema niin paljon lehtikasoja, että kämpässä on vaan pienet polut keittiön ja olkkarin välillä. Huh, pitää varmaan ruveta omia kasoja vähentämään. No, ei mulla ihan noin paljon lehtiä ole kertynyt, mutta liikaa kuitenkin.

Päivän kuvana onkin jäätynyt lehti. Siinä on meidän talven ensimerkit. Kukkia ei enää näytä hengissä olevan, joten on keksittävä muuta kuvattavaa. Noita maisemia kun oppisi kuvaamaan, niin saisi jotakin vaihtelua näihin kuviinsa.

piti tulla ennen ja jälkeen -kuva... kuinkas kävikään

Mun piti näyttää mun vaatekappi ennen ja jälkeen. No, otinhan mä sellaisia kuvia, mutta ei taida näistä ihan selvitä se alkuperäinen idea.

Mulla on suhteellisen vähän vaatteita, kun on niin vaikea löytää sopivia. Joten noita vanhoja sitten seisoo kaapissa, vaikka niitä ei kehtaa enää pitääkään.

Kun yleistetään, että naisilla on liikaa vaatteita, niin mulla ei kyllä ole, ainakaan kivoja tai sopivia tai sellaisia, joita kehtaisin käyttää. Aika vähällä vaatemäärällä tulen toimeen.

kirjahyllyn pyyhkiminen... ja varpusien kylpyhetki

Tänään on taas vähän kiire, kun lupasin mennä tällä kertaa auttamaan äitiäni kirjahyllyn kanssa. Kirjoja kun on monta seinällistä, niin kirjahyllyn pyyhkimisessä kuluu aikaa. On muuten fyysisesti aika raskasta hommaa, kun isot kirjat painavat ja niitä on monta seinällistä. Parissa tunnissakaan ei saa yhtä seinää tehtyä.

Taas olen käynyt eläimiä katsomassa ja yrittämässä kuvata. Noi varpuset vaan on niin pieniä ja liikkuvaisia, niin ei niitä ehdi millään kuvata. Tulee noita epäteräviä otoksia tosi helposti. En kyllä tajua, millä nämä varsinaiset kujaajat eläimistä hyviä kuvia saa.

Varpusilla on mutakylvyn aika ja uivat tuossa sikojen karsinassa mudan ja veden keskellä. Tulikohan niistä sitten puhtaita. Epäilen...

jatkuu vaan...

Tämä päivä onkin kivasti kulunut pölyjä metsästäsessä. Pölypunkistakin löysin kuvan ja aika pelottavalta se näyttää. Tosin tuossa on siitä tosi iso suurennos, mutta silti en haluaisi sitä vieraakseni.

Onneksi nyt alkaa pahin ärsytys laimenemaan ja tämä metsästys ei tunnu niin pahalta. Tuleepa samalla harrastettua liikuntaa, kun pyörin kodissani ympyrää koneen ja lattian välillä. Työn aloittaminen on kait vaikeinta, mutta mulla se on myös homman loppuun saattaminen varsinkin siivotessa. Sitä kun löytää koko ajan uutta paranneltavaa, niin tästä tulee tosi iso projekti.

liika siisteys kammottaa

Nyt mä keksin, mikä addikti mä olen. Olen sotkuaddikti, koska en saa siivottua tarpeeksi ja rupeaa ahdistamaan, jos on liian siistiä. Joissakin lehdissä, kun näkee hienoja asuntoja, niin musta ne ovat liian kliinisiä, liian vähän tavaraa ja ei-asutun näköisiä. Tuntuu niin kuin pää tarvitsisi suurpiirteistä yleisilmettä ympärilleen. Liika siisteys ei tunnu kotoiselta.

Toisaalta tämä on ristiriitaista, kun liika sotkuisuus sitten taas ahdistaa mua. On tosi vaikeaa tasapainoilla liian siistin ja sotkuisen välillä. En käytä kyllä tuohon siivoamiseen liikaa aikaa ja tämä ylimääräinen aika jää lukemiseen, netissä olemiseen, ulkona olemiseen sun muuhun.

Kait tässä eniten rassaa, että pitäisi siivota. Paine tulee opitusta elämäntavasta ja siinä pitää siivota. En vain ymmärrä, miten se voikin olla niin vastenmielistä. En todellakaan pidä siivoamisesta. Loputon siistiminen turhauttaa ja tulee sellainen olo, ettei kuitenkaan kannata. Kohta pitää alkaa taas alusta.

Kyllä mä tykkään siitä olosta, joka tulee, kun saa jotakin aikaiseksi. Ei siinä mitään, mutta tekemistä vaan riittää loputtomiin ja ikinä ei saa tätä valmiiksi.

Lapsuuden kodissa jouduin kyllä siivoamaan, mutta olen inhonut sitä lapsesta asti. Eikä sellaisessa kohtalaisen siistissä yleisilmeessä ole mitään vikaa.Milläköhän tavoin ihmiset oikein saavat itsensä siivoamaan.Itse en vielä keksinyt yhtään toimivaa tapaa. No, onhan mulla loppuelämä aikaa tämän asian oivaltamiseen. Kait mä nyt kun tiedän tuhat keinoa, miten mua ei saa siivoamaan, niin pitää keksiä ainakin se yksi, millä saan.

kotona

Yritän tehdä välillä jotakin järkevää, kuten esim. siivota. Pesen siis lattiaa. Se on varmaan harvoja kotitöitä, joita jaksan tehdä.

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka jaksavat puunata kotiaan niin, että se on aina siisti. Musta tämä siivoaminen on niin hitsin turhauttavaa. Sotkeminen on paljon kivempaa. Ja se on vielä paljon helponpaa.

Entä sitten tämä, että naisen pitäisi pitää siivoamisesta ja vielä osata sitä hyvin. Mä en ole ikinä tajunnut, miten se, että on nainen, tekee siivoamisen helpommaksi. Onko naisella joku siivoamispiste tuolla aivoissa, joka on sitten erikoistunut siivoamiseen. Mulla se kohta on sitten jäänyt aktivoimatta.

Mä olen aina kadehtinut miehiä, kun mun mielestä heidän elämänsä on paljon hauskenpaa. Voi olla siivoamatta ja sitä sanotaan, että no sehän on mies. Sellaista se poikamiehen elämä on.

Ja mies voi lähteä kavereitten kanssa tekemään jotakin kivaa ja muija jää kotiin siivoamaan. Mä olisin mielummin toi, joka voi tai lähtee kavereittenssa kanssa ulos jotakin kivaa keksimään.

Nuorenpanakin mä olin jotenkin poikkeava, jos normi on se, että naiset eivät ole vahvoja tai urheilusta kiinnostuneita. Jaksoin nostaa leukaa varmaan 10 kertaaa sillai kevyesti.

Niin ja pelattiin me ulkona kaikenlaisia pelejä. Barbeja mulla oli montakin, mutta en mä niillä paljon leikkinyt. Mielummin uin, soutelin tai touhuilin jotakin.

No, nykyään mä sentään siivoan vähäisen, mutta siltikin mua kiinnostaa enemmän vaikka pelaaminen tietokoneella tai vaikka lukeminen tai kirjoittaminen.

Tykkään kyllä pukeutua nätisti tai kohtalaisen tyylikkäästi, mutta hameita en paljon käytä. Ne ovat niin epäkäytännöllisiä ja mun pitää saada liikkua.

Kait mä nyt sitten yritän jatkaa tätä siivoamisprojektia, jos joskus siitä vaikka innostuisin ja musta tulisi norminainen, heh. Taitaa olla turha toivo.