maanantaina

kotona

Yritän tehdä välillä jotakin järkevää, kuten esim. siivota. Pesen siis lattiaa. Se on varmaan harvoja kotitöitä, joita jaksan tehdä.

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka jaksavat puunata kotiaan niin, että se on aina siisti. Musta tämä siivoaminen on niin hitsin turhauttavaa. Sotkeminen on paljon kivempaa. Ja se on vielä paljon helponpaa.

Entä sitten tämä, että naisen pitäisi pitää siivoamisesta ja vielä osata sitä hyvin. Mä en ole ikinä tajunnut, miten se, että on nainen, tekee siivoamisen helpommaksi. Onko naisella joku siivoamispiste tuolla aivoissa, joka on sitten erikoistunut siivoamiseen. Mulla se kohta on sitten jäänyt aktivoimatta.

Mä olen aina kadehtinut miehiä, kun mun mielestä heidän elämänsä on paljon hauskenpaa. Voi olla siivoamatta ja sitä sanotaan, että no sehän on mies. Sellaista se poikamiehen elämä on.

Ja mies voi lähteä kavereitten kanssa tekemään jotakin kivaa ja muija jää kotiin siivoamaan. Mä olisin mielummin toi, joka voi tai lähtee kavereittenssa kanssa ulos jotakin kivaa keksimään.

Nuorenpanakin mä olin jotenkin poikkeava, jos normi on se, että naiset eivät ole vahvoja tai urheilusta kiinnostuneita. Jaksoin nostaa leukaa varmaan 10 kertaaa sillai kevyesti.

Niin ja pelattiin me ulkona kaikenlaisia pelejä. Barbeja mulla oli montakin, mutta en mä niillä paljon leikkinyt. Mielummin uin, soutelin tai touhuilin jotakin.

No, nykyään mä sentään siivoan vähäisen, mutta siltikin mua kiinnostaa enemmän vaikka pelaaminen tietokoneella tai vaikka lukeminen tai kirjoittaminen.

Tykkään kyllä pukeutua nätisti tai kohtalaisen tyylikkäästi, mutta hameita en paljon käytä. Ne ovat niin epäkäytännöllisiä ja mun pitää saada liikkua.

Kait mä nyt sitten yritän jatkaa tätä siivoamisprojektia, jos joskus siitä vaikka innostuisin ja musta tulisi norminainen, heh. Taitaa olla turha toivo.

5 kommenttia:

Maru kirjoitti...

Hihii, minäkään en turhaan viitsi siivota, sen verran vain ettei yleisvaikutelma näytä kauheen sotkuselta. En halua tuhlata elämää siivoamiseen kun se sotku tulee kuitenkin takasin. Voisin kuvitella että jos on huippusiisti koti niin kaikki likaaminen harmittaa, esimerkiksi se jos jalkapallo vierii ulko-ovelta peremmälle. Turhaa stressiä siitä vaan tulee ja koko perhe hermostuu.

Maru kirjoitti...

Ai niin - piti vielä jatkaa että minäkin nostin ainakin melkein kymmenen leukaa (muistaakseni 8) joskus 7-8 vuotiaana. Ja minulla oli kuulemma yhteen aikaan melkein aina jonkinlainen pallo mukanani. Tuleekohan tällaisista tytöistä laiskoja siivoajia :)

Yvonne kirjoitti...

Hyvä, että muitakin, jotka ei niin paljon tohon siivoamiseen panosta. Olenhan mä vanhemmiten vähän alkanut siivota, mutta edelleen tämä on pakkopullaa.

Ehkä urheilu vie niin mehut, että jaksaisi sen jälkeen siivota. Kumpikin on aika ruumillista.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä ilmoittautuu kaikkea muuta kuin ronski urheilija (mieluummin tanssin, joogaan ja kävelen), kovin naisellinen olen muutenkin. Mutta silti en tykkää siivota minäkään. Toisaalta siivoamisinhoni lisäksi minulla on epäsiiteys/likainho, mikä on joskus aiheuttanut ymmärrettävästi sisäisiä ristiriitoja.

Yvonne kirjoitti...

Voin lisätä liikuntamuotoihini myös tanssin. Olen jopa tanssinut palettia seitsenvuotiaana.

Ja en mä ole tietosesti yrittänyt olla ronski urheilija. On noissa yleisurheilijoissakin aika siroja ja naisellisia naisia.

Ja joillekin balettitanssijoille kehittyy aikamoiset lihakset. Siinä on vain niin laiha, ettei ne näytä niin isoilta.

Nykyään käyn aika paljon kävelemässä ja voimistelen kotona. Olen myös aerobikannut ja aikoinaan kävin diskoissa ihan tanssin iloista.