Enpä ole vähään aikaa tehnyt näitä muotoiluja. Nyt vaan iski sellainen idea ja tässä nämä kuvat sitten ovat. Niihin on yhistetty ennen käyttämääni ja jotakin uutta.
Istuskelin penkillä ja ihailin noiden pensaiden läpi taivasta. Sai erilaisen kuvakulman ja otin siitä kuvan.
Hymy on ikkuna, josta näkee, onko sydän kotona.
Jos sinulla on hyvä olo, älä ole huolissasi, se menee kyllä ohi.
Tyhjää on.
Sanoja ei löydy.
Ideoita?
Kuvia laitan.
Samoja kuin muilla.
Mitä kuvia haluat nähdä?
Erilainen kysely, kun teki mieli kokeilla jotakin uutta? Kun vain itsekään tietäisi, mitä kysyy? Saisi silloin ehkä paremmat vastaukset... Hm...
No, nyt kun olen saanut taas vähän purkaa itseäni, niin ehkä taas voisi keskittyä johonkin muuhunkin. Nukahdin nimittäin eilen taas kerran äänikirjan lempeään sanailuun. Kuuntelin englanninkielistä kirjaa ja jossakin vaiheessa nukahdin. Ja äsken heräsin. No, kohta olisi ollut töihin nousu muutenkin, niin tässä sitä ollaan, ylhäällä.
Kadehdin ihmisiä, siis sellaisia, jotka ovat hyvällä tuulella tai jotka eivät masennu tai koe alakuloa. Tai sellaisia, jotka näkevät asioissa sen positiivisen puolen tai sellaisia, jotka ovat positiivisia.
Nyt on jäänyt ulkoilu vähän vähemmälle, kun sataa, sataa ja sataa. Satainen ja tuulinen talvi. Mitäköhän sitä voisi tehdä. Ehkä pitäisi mennä kuntosalille. Sitä ainakin voisi harrastaa talvellakin.
Ja sitten tänään vielä tein sämpylöitä. Ainoita, mitkä mulla onnistuvat lähes aina.
No niin, nyt on pöydät sitten siivottu. Kyllähän se näpsästi menee, kun vain aloittaa. Se aloittaminenhan on siinä vaikeinta. Ja keksiminen, mitä noilla papereille sitten tekee.
Ja tässä lautasen omenankuoret ja muokkasin kuvaa vähän. Tulee kyllä aika erikoisia.
Mäkin haluan omalta osaltani onnitella tänään juhlapäivän viettäjiä ja ojentaa tämän muokatun ruusun päivää piristämään. Olen menossa Helsingin keskustaan ja on pikkuisen kiire. Joten paremmalla ajalla...
Musta on kiva tehdä noita ns. filminpätkiä ja laittaa sinne jotakin omaa. Tosin musiikkia en osaa säveltää, joten sen joudun lainaamaan, mutta muuten ihkaomaa, heh.
Tosin tämä on tässä näytöllä niin paljon pienemmännäköinen kuin on mun omalla näytöllä, kun katson sitä realplayer:llä.
Joskus olen leikkinyt noilla dioilla ja siihen tekstiä ja musiikkia. Tehtiin yhdessä koulussa sellainen ryhmätyönä. Kivaa oli silloinkin ja yllätin koko meidän luokan, kun keksin kaikenlaista. Olen näet aika hiljainen oppilas ja varmaan jotkut luulevat, etten paljoa puhukaan.
Se on tämä mun hämäläinen puoli, joka saa välillä otteen. Silloin olen hiljainen ja rauhallinen. Kunnes sitten pääsen vauhtiin ja puhetta ja ideoita piisaa. Taidan olla luonteeltanikin sellainen sekasoppa: vähän sitä ja ripaus sitä, kyllä siitä kunnon soppa syntyy. Milloin on soppa haaleeta ja milloin taas tulista. Ja joskus jopa ihan sopivaa.
Eilinen oli senverran raskas päivä, että en aloittamaani tekstiä laittanut tähän. Fiilis oli kyllä niin maassa, että tekstistä olisi tullut pelkkää valitusta.
Ja vaikka välillä näitä synkkiä tunnelmia on kiva purkaa, niin jotenkin eilen en halunnut. Halusin synkistella ihan omassa rauhassa. Kaksi kuvaa sain kuitenkin tehtyä ja ne on tehty samalla tekniikalla. Lainasin kirjastosta myös kiinan alkeet. Oli muuten hyvä nähdä kirjastovirkailijan ilme, kun sanoin, että kiva kokeilla jotakin uutta. Varmaan pitivät mua ihan omituisena. Kuka täysjärkinen nyt kiinan kieltä opiskelisikaan, ainakaan omaksi huvikseen ja tällä kielipäällä, mutta pitäähän sitä olla uusia haasteita. Ja mitä mahdottomampia, niin sitä parempi.
Väsäsin kylmän ja kostean sään kunniaksi suikaleita ja pottua. Tuli muuten hyvää ja onpa helppo väkertää.
Heti tuli parempi olo, kun on syönyt kunnon ruuan ja uuni ollut päällä ja levittänyt lämmintä ilmaa ainakin tähän keittiöön. Nyt on sitten sellainen miellyttävän täysi olo. Näköjään toimiva yhdistelmä: ensin valittaa, sitten syö ja sitten kellahtaa makuulleen. Ja vielä jotkin ystävälliset sanat ja onnistumisen tunnetta ja toivoa.
Kävin eilen kokeilemassa, josko saisin tätä ulkoasua vähän uudistettua, mutta ei. Mä en keksi, miten tohon ne hienoudet sivuun sun muut lisätään. Olen kokeillut monta kertaa ja ei vaan mene oikein. Siinä tohkeissani vähän uudistin Photokiertämää -blogani : http://photokiertm.blogspot.com/ . Ideoita otetaan vastaan, että mitä mun kannattaisi tuohon toiseen laittaa, että näissä olisi edes jotakin eroa, että se toinen täydentäisi tätä. Hm...
Kyllä noita videopätkiä on sitten kiva tehdä. Tänäänkin tein taas yhden. Koko ajan päässä on käynnissä idean etsintä ja miten voi toteuttaa ja miltä se voisi näyttää valmiina.
Koetko itse välillä luomisen pakkoa tehdä jotakin? Jotakin itsetehtyä ja itsekeksittyä ja jotakin ihan omaa.
Tämä on vähän nolo tunnustaa, mutta taidan olla yltiöromanttinen höpsö vai mitä teille tulee näistä kuvista mieleen. Tein pari muutakin, mutta näihin päädyin tänne laitettavaksi.
Löysin uuden napin taas tästä tietokoneesta. Tämä on raakile ja voisi tehdä paljon toisin, mutta hauskaa oli tehdessä. Kuville kun on kiva tehdä kaikkea mahdollista ja tämä on uusi aluevaltaus. Voin varoittaa, että kokeilen varmaan uudestaankin ja ehkä opin tuota ohjelmaa käyttämään. Siinä vaan kun on kanssa noita nippeleita ja nappuloita ja en ole ennen kokeillut tällaista.
Tästä on näköjään tullut tapa, että otan kameran ja repun selkään ja lähden ulos. Ja teen sen säällä kuin säällä. Tänäänkin satoi oikein kunnolla ja meikämanni taas sateenvarjoakrobatiaa harrastaen kuvaili kasveja. Siinä sitä oli säätämistä asennon ja kameran kanssa. Ihme, että sain onnistuneita kuvia, kun piti niin ihmeasennoissa olla. Ja sitten kun olin kaatosateessa kuvaillut ja reppu alkoi näytää kastumisen merkkejä, niin eiköhän aurinko pilkistä ja saderintama juoksi karkuun. Meikämanni vaan jatkoi kuvaamista vähän enemmän ja vähemmän pisaroitutussa tilassa.
Tekstit
Kaikki kommentit
