torstaina

kuvaa ja alkeita...






Eilinen oli senverran raskas päivä, että en aloittamaani tekstiä laittanut tähän. Fiilis oli kyllä niin maassa, että tekstistä olisi tullut pelkkää valitusta.

Ja vaikka välillä näitä synkkiä tunnelmia on kiva purkaa, niin jotenkin eilen en halunnut. Halusin synkistella ihan omassa rauhassa.
Kaksi kuvaa sain kuitenkin tehtyä ja ne on tehty samalla tekniikalla.
Lainasin kirjastosta myös kiinan alkeet. Oli muuten hyvä nähdä kirjastovirkailijan ilme, kun sanoin, että kiva kokeilla jotakin uutta. Varmaan pitivät mua ihan omituisena. Kuka täysjärkinen nyt kiinan kieltä opiskelisikaan, ainakaan omaksi huvikseen ja tällä kielipäällä, mutta pitäähän sitä olla uusia haasteita. Ja mitä mahdottomampia, niin sitä parempi.

4 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Onpa mahtava haaste tuo kiinan kieli! Siinä ainakin muut murheet unohtuu.
Mutta tuo ylimmäinen kuva on hieno, murheista huolimatta. Siinä on valoa ja salaperäisyyttä ja jotenkin mystinen yhteys jonnekin kauas. Hieno!

Yvioon kirjoitti...

Ai kiitos leijonainen. Yritin löytää yksinkertaisuuden saloja. Ehkä tällä kertaa onnistuin.

Eikö olekin hauska harrastus tuo kiinan kieli. Eipä ole ainakaan liian helppoa, kun kirjaimissa ja äänteissä on jo ihmettelemistä. Mutta ehkä opin jotakin, hm.

tia kirjoitti...

Eikö ole kiva olla hiukan erilainen ;-) Aikamoinen haaste tuo kieli.

Minustakin tuo ylimmäinen kukkakuva oli hieno, jatka vaan kokeiluja.

Yvioon kirjoitti...

Joskus kyllä, tia. Ja ihmisiä on kiva yllättää. Siihen kun ei aina paljon tarvita.

Ja vaikea kielihän tuo kiina on, mutta voihan sitä kokeilla.

Noissa kuvissa vaan yritetty taas muokata vähän. Joskus sekin näyttää ihan hyvältä.

Joo, kyllä mä kokeilen kaikkea ja osan laitan tänne pällisteltäväksi, heh.