Näytetään tekstit, joissa on tunniste positiivista työelämästä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste positiivista työelämästä. Näytä kaikki tekstit

torstaina

lehteä, myyjää ja kielteinen vastaus....



Laitoin tähän kuvan yhdestä lehdestä, jossa on musta nätti sisustus. Tekisi mieli itselleenkin saada jotakin söpöä ja valkoista, sellaista romanttista, mutta ei liian sekavaa. No, ehkä sitten joskus ja vähitellen.

On muuten pakko lähteä nyt ulos, etten taas jumitu tähän koneelle. On niin helppo jäädä katsomaan tähän vaikka mitä ja sitten tuo uloslähtö venyy.

Puhelinmyyjät uskollisesti pommittavat mua, vaikka en osta mitään. Pitäisiköhän ruveta sanomaan, että voin ottaa lehden, jos maksavat mulle rahaa. Saisinkohan mä sitten olla rauhassa?

Olin hakenut yhteen paikkaan ja sieltä tuli eilen vastaus. Siihen paikkaan oli hakenut 109 ja 6 ottivat haastatteluun. En päässyt noiden kuuden joukkoon, mutta sanoivat, että jos laajentavat hakua, niin sitten voivat palata asiaan ja pitävät mun hakemusta muitakin hommia varten 6 kuukautta.

Ei ollut ihan perinteinen kieltokirje, että valinta ei valitettavasti osunut teihin. Saamassani sähköpostissa oli nähty vähän vaivaakin. Ja vaikka vastaus oli kielteinen työn suhteen, niin jäi tuosta paikasta ja tavasta ilmoittaa asia hyvä mieli. Ja olihan hakemani paikka aika vaativa ja halusin vain koputtaa kepillä jäätä.


tiistaina

kurpitsa=kesäkurpitsa....hakemusta....


Taitavat olla kesäkurpitsaa eikä sitä pyöreää lajiketta. Yksi kukka teki kaksoset. Odotan innolla, mitä syntyy vai syntyykö mitään.


Hiki vaan lentää, kun teen hakemuksia ja etsin tietokoneelta eri paikkoja, mihin hakea. Kyllä tämä työnhakukin työstä menee. Pitää miettiä ja tuhrata hakemuksia ja taas miettiä, että täyttääkö edes osaltaan hakemuskriteerejä. Huh, huh. Saas sitten nähdä, tuottaako tämä hikinen ahkerointi mitään tuloksia vai jäänkö vaan nuolemaan näppejäni.

Mun piti lähteä uloskin, kun jäin vain tähän tietokoneelle tätä tärkeää asiaa toimittamaan.

Olo on vähän sellainen omituinen. En oikein tiedä, mihin kaikkeen yrittää ja mihin askeleeni nyt suunnata. Taas on kaikki ovet liian auki. Pitäisi osata johonkin suunnistaa.


perjantaina

kivoja paikkoja...


Kun nyt olen tässä kertonut kommelluksistani työelämässäni ja lapsuudessani, niin mietin, olenko ollut myös hyvässä työpaikassa ja millainen se on ollut.
Kerran olin työpaikassa, jossa ensinnäkin sain kahden viikon perehdytyksen työhön. Ja pomo oli kiinnostunut, miten jaksaa. Siellä olin montakin kertaa töissä, kun viihdyin työssä ja työkavereiden seurassa. (Siihen vaan kuuluu myös yötyötä, joten nykyisin en halua olla yöllä töissä.Ei ole kiva liikkua yöaikaan ja toisaalta julkiset eivät hyvin silloin liiku)
Meillä oli yhteishenkeä ja apua pystyi kysymään toiselta. Kaikenlaisia ihmisiä oli töissä. Oli pitemmälle kouluttautuneita ja vähemmän koulutettuja. Oli nopeita ja näppäriä ja myös vähän hitaanpia. Kaikki sovittiin kuitenkin samaan työtilaan.
Kerran olin rahoitusalan firmassa. Ja siellä vasta rentoa ja fiksua porukkaa olikin. Ensinnäkin mut perehdytettiin kaksi viikkoa töihin. Toinen tuollainen paikka. Ja sitten sain rauhassa tehdä työni ja puhua tauoilla. Pomo oli hyvä pomo, reilu ja aikaansaava. Siellä oli hyvä henki, mikä vielä näkyi kaikessa tekemisessä. Tuossa pari esimerkkiä kivoistakin paikoista.
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2002/2002-04-16/ajankohtaista/teema