perhosten aamuhetki...

Heräsin tänään klo kahdeksalta. Laitoin vaatteet ja päälle ja tein pitkän, tunnin kestävän lenkin. En edes ehtinyt juoda aamukahviani, kun pelkäsin taas jumittuvani tähän koneelle. Eilen en nimittäin saanut lähdettyä ulos, joten pakko oli keksiä jotakin.

Lenkillä kyllä väsytti vähän, mutta pääsin ihan normaaliin kävelyvauhtiini. Ja aamut ovat kauniita. Tulee mieleen, kuinka tein samoin maalla ollessani. Heräsin ja lähdin ulos. En juonut ja syönyt mitään. Mummi ihmetteli, mihin mä olin hävinnyt. Halusin aloittaa aamun omassa rauhassani ja nauttia hiljaisesta luonnosta ja katsella järven liplatusta.

Kamerani löysi perhosten joukkolaskeutumisen. Varmaan seitsemän perhosta kökki tällä perennalla, Punahatulla.

Mä olen levittänyt tavaroitani pitkin kotiani, kun mun pitäisi järjestellä tätä krääsää. Heittää siis osa pois ja keksiä lopuille paikka. Olen aloittanut kyllä, mutta loppuun saattaminen onkin sitten toinen juttu. Tunnetusti tämä yksin siiivoaminen on mulle tylsää puuhaa. Tyttäreni taas toimiessa siivousvalmentajana niin siivoaminen sujuu helpommin.

tuhkimotarinaa...

Törmäsin tähän, kun surffailin netissä. Itse en ole tästä muualla blogistaniassa lukenut. Toivottavasti ei tule hirveästi toistoa, mutta silti upea tämä on.

You Tube

Lisäyksenä: Mä olen nimittäin tuhkimotarinoiden ystävä. Olen katsonut tuon videon vaikka kuinka monta kertaa ja silti se liikuttaa aina yhtä paljon.

soittolista...

Mä olen täysin ihastunut tähän Playlist -soittolistamahdollisuuteen. Kiva valita omia suosikkeja ja kuunnella noita kappaleita. Olenhan sanonut, että pidän rauhallisesta musiikista. Olen aika kaikkiruokainen, mutta agressivisesta rockista en pidä.

Tulee niin tuosta kitaransoitosta mieleen, kuinka olisi mahtavaa itse opetella soittamaan, vaikka en mikään hyvä soittaja olisikaan. Olen joskus soitellut omaksi huvikseni. Sain sellaisen halvan kitaran ja opettelin nuotit ja soinnut ja soittelin sillai omasta päästä kaikkea. Mulla oli tosi hyvä kitarakirjakin. Nykyään varmaan löytyisi jo opetusta Dvd:llä. Ehkä mun pitäisi katsoa tarjontaa ja ostaa kitara. Soittaessaan unohtaa niin täysin tämän muun maailman ja on vain läsnä siinä ja voi myös purkaa omaa ahdistustaa, jos ei löydä niille sanoja tai muuta ilmaisukeinoa.

Pianonsoiton alkeetkin osaan. Voisipa vielä soittaa. Ehkä mä toteutan jotakin. Katsotaan.Yksi haave olisi myös laulaa, laulaa vaikka muutaman ihmisen kanssa. Osaan laulaa kohtalaisesti, mutta mulla ei ole absoluuttista sävelkorvaa, joten joskus laulan väärinkin. Vaikea laji tuo puhtaasti laulaminenkin.

lumen paino... puhelimella opetus...

Ulkona sataa tuollaista lumen ja tihkun sekamuotoa ja onneksi ei enää tarvitse lähteä ulos. Kävin tänään nimittäin katsastamassa tuttuja paikkoja ja katsomassa, löytäiskö jotakin kuvattavaa.

Lisäsin kuvaan vielä enemmän lumentuntua, vaikka oksat jo painuivat lumen painosta.

Muksullani oli eilen kinkkinen Exelin ja Accesin käyttöongelma ( miten liittää Exelin taulukko Accesiin). Onneksi olen säilyttänyt vanhat kirjani kauppiksen ajoilta. Löytyihän multa Tietokoneen ajokortinkin kirjat. Ekan osan olen suorittanut, mutta tuo AB -ajokortti on vielä ajamatta. Löysin kuitenkin Tietokoneen käyttätaito 1 ja 2 ja selitin puhelimessa miten nuo taulukot yhdistetään. Sain siis toimia opettajana asiassa, jota meillekään ei oltu opetettu. Joten kirjat ajoivat asiansa. Niistä löytyy tietoa ja voi soveltaa vaikka puhelimen välityksellä.

bloggaan, koska...vastaan Leijonaisen kysymykseen...

Nyt heitit Leijonainen http://www.leijonainen.fi/ sellaisen haasteen, johon vastattava, vaikka vastausta en varmaan edes tiedäkään.

Siis miksi bloggaan? No, alunperin törmäsin jonkun blogiin ja tuli mieleen, että miksi en voisi kokeilla. Lähdenhän muuten aina kaikkeen uuteen mukaan, niin miksi sitten en tähän. Ja kun kerran tämä kirjallinen ilmaisu on mulle joskus helponpaa kuin suullinen, niin eikun vaan mukaan tänne blogimaailmaan.

Sittten sain kameran, jolla olen opetellut ottamaan kuvia ja sitä kehitystä on voinut mun blogissa seurata. Ja sitten tuli tämä Gimp2 -kuvankäsittelyohjelma, jonka saloihin yritän tutustua joka päivä ja keksiä, mitä nappulaa en olisi kokeillut ja miltä tulos sitten voisi näyttää.

Kävipä myös mielessä, että voisi tätä kirjallista puolta kehittää. Tosin tämä on vähän jäänyt sellaisen lapsipuolen asemaan, kun olen noihin kuviin keskittynyt.

Ai niin taisin vähän taas eksyä aiheestakin, siis miksi bloggailen. No, tietysti lähinnä tämän palautteen takia. Musta on tosi kivaa ja mielenkiintoista lukea kommentteja ja kirjoittaa niitä itse ja katsoa, mistä täällä minäkin päivänä kirjoitetaan tai kuvataan.

Ja sitten on sellaisia aiheita, joita haluaa jakaa muiden kanssa. Tai jos katsoo jonkun hyvän leffan tai tulee joku ahaa -elämys, niin on kiva laittaa se tänne. Olen myös tänne kirjoitellut mun omituisista kokemusta tai pähkäillyt elämää yleensä.

Viime aikoina vaan olen ollut sellaisessa käymistilassa, että olen kirjoitellut tänne harvakseltaan. Päässä pyörii vaikka mitä, mutta ei vaan saa sitä ulos. Se muhii ja muhii tuo mun pääkoppa. Mitäköhän sieltäkin taas syntyy, kun on sellaiset aivokeitokset menossa.

neljä kehittävää toteamusta itsestä...

Kiva on löytää jotakin uutta elämäänsä tai sitten vaikka tänne blogiin. Pitää mielen virkeänä, nääs.

On kyllä niin syksyinen ilma, että kestää taas herätä. Tulee sellainen utuinen olo ja ei oikein tajua, että on päivä, vaikka kellohan sen sanoo.

Huomaan, että iltaisin tulee mieleen kaikenlaista juttua, mistä voisi kirjoittaa. Jos ei sitä silloin tee, niin sitten sitä aamulla on tällainen epämääräinen olo.

Tuli mieleen, mitä kehittävää voisi kertoa itsestä. Hm..

Mä osaan näyttää tosi räjähtäneeltä ja sitten taas laitetulta. En vaan pidä täydellisyydestä, kun en siihen pysty kuitenkaan, niin ulkuasuni ei ole koskaan täydellinen. Siinä on aina vaikka jokin pikku juttu rempallaan.

Innostun tosi helposti uusista jutuista. Tosin sitten se innostus saattaa vaihtua kyllästymiseksikin.

Olen tosi huono päättämään mitään. Olen oikein jahkailujen kuningatar. Menee monta hyvää tilaisuutta ohi.

Tykkään pestä lattiaa, mutta inhoan tavaroiden järjestelemistä. Hankalaa sinänsä tällä tavaramäärällä.

päivän lausahduksia - ja poimintoja...

"Älä korjaa pois ryppyjäni. Minulla meni niin kauan niiden ansaitsemiseen." näyttelijä Anna Magnani valokuvaajalle

"Isoäitini on yhdeksänkymmentä. Hän käy treffeillä. Mies on 93-vuotias. Kaikki sujuu loistavasti. He eivät koskaan tappele. He eivät kuule toisiaan." Ellen DeGeneres, koomikko

Luin taas lempilehteäni, Tieteen kuvalehteä. Pitää varmaan tilata koko lehti, kun aina ostan kuitenkin irtonumeron.

En tiennytkään, että maakilpikonna elää 185 vuotta, grönlanninvalas 211 ja ihmisen ennätys on kait siinä 120 vuotta.

En sitten tiedä, haluaisinko elää yli 120-vuotiaaksi. Siinä voisi käydä vielä niin, ettei olisi ketään ystävää tai tuttua elossa. Ja haluaisin ainakin olla hyvässä kunnossa, että olisi laadukasta, itsellistä elämää.

Muutenkin tämä vanheneminen on aika jännä juttu. En vain ole huomannut kropassa niin paljon muutoksia. Tai ehkä en vaan huomaa niitä. Aivot toimivat omalla tavallaan kuten enenkin. Ja uusia asioita haluan oppia, mutta en sitten tiedä, opinko uusia asioita hitaammin vai pysyvätkö lyhemmän aikaa päässä.

Siinä oli myös juttua eläinten hajuaistista. Se kun tiedetään, että ihmisella on huono hajuaisti moniin eläimiin verrattuna. Kuulema Mosambikiissa ja Tansaniassa koulutetaan afrikkalaisia jättiläisrottia. Varmaan aika hurja näky. Niitä käytetään maamiinojen etsimiseen. Eläin kun ei laukaise miinaa, kun on niin kevyt, mutta osoittavat miinojen paikan miinojenraivaajille. Voisi sanoa, että aika hyvin keksitty.

Taas on tullut opittua jotakin uutta tästä ihmeellisestä maailmasta. Nyt taidan levätä vähän aikaa, kun olen ollut hereillä viidestä asti.

oivaltavia naisia...

Kävin tänään sivistämässä itseäni kirjastossa. Uutuutena löysin Jasmine Birthles: Oivaltavia naisia, jossa on hauskoja sitaatteja monerneilta naisilta.

Kun miehet tiskaavat, sitä kutsutaan auttamiseksi. Kun naiset tiskaavat, sitä kutsutaan elämäksi. Anna Quinlin, romaanikirjailija

En ole koskaan ollut oikean ikäinen siihen, mitä olen tehnyt. Elaine Dundy, kirjailija

Onnea ei voi ostaa, mutta rahalla sen voi vuokrata lyhyiksi ajoiksi. Irma Kurzt

Samalla kun luin noita sitaatteja, niin kuuntelin Vivaldia, josta yritin näytettä tänne. No, se ei onnistunut, mutta vaihteeksi on rentouttavaa kuunnella klassista musiikkia.

ensin oli kamera, sitten mies ja sitten jutteluhetki...

Toivuin oikeastaan vasta tänään työviikostani. Ja mälsän oloni sain vaihtumaan, kun lähdin ulos vailla päämäärää. Kamera mukaan ja menoksi sinne, minne nokka vie.

Tänään olinkin sitten kolme tuntia lenkillä, ja aktiivista kävelyä kaksi tuntia.

Ilma oli just oikeanlainen kävelylenkkiin ja kuvien ottamiseen. Ei ollut ainakaan liian kuuma ja valoa riitti.

Mulla oli tosi mielenkiintoinen keskustelu erään miehen kanssa. Näin hänet hienon kameran kanssa ja jäin juttelemaan ja kyselemään kuvaamisen hienouksista. Ja hän jaksoi mulle kärsivällisesti kuvaamisen maailmaa selittää.

Puhuttiin kameran aukoista ja valosta, filmiherkkyydestä ja objektiiveistä ja kamerasta kitin kera sun muusta. Musta tuntuu, että olen nyt pikkaisen viisaampi mitä kuvaamiseen tulee. Tosin paljon opettelua ja harjoittelua piisaa.

No, en mä taida ihan ujo ollakaan. Tosin en ole spontaaneissa tilanteissa ujo, koska kukaan ei painostanut mua ja menin hetken mielenjohteesta juttelemaan. Ja hän ei ollut liian komea tai hyvännäköinen. Sellaisia tosi hyvännäköisiä miehiä vierastan ja en osaa oikein olla oma itseni. Nyt se oli sillai helppoa, kun puhuttiin vaan kuvaamisesta ja kameroista eikä ollut kyse mistään iskemisestä sun muusta kapakkijutusta. Kaksi ihmistä kohtasi ja jutteli. Sellaista elämän sattumaa.

kameran ostoa vai järjen käyttöä ruusun kera

Ruusu on kyllä kaunis ja herkkä kuvattava. Kohta olen kuvannut kaikki mahdolliset ruusut tossa kasvipalstalla, mutta en kyllästy ruusua kuvaamaan.

Pitäsi vaan saada kunnon kamera, siis järjestelmäkamera. Mulla sormet syyhyää ja tekisi mieli ostaa, mutta kait pitää ajatella järjellä, mitä tässä tapauksessa inhoan. Mikrobitin uusimmassa numerossa on noita halvempia järjestelmäkameroita arvioitu ja tässä se mun tuleva uusi kamera on: Sony DSLR-A300 ja hinta 650 euroa. Tahtoo kameran ja vielä tuon version.

makeita ruusuja julpun ja örmyn kera

Kesä on kauneimmillaan ja ruusu kauniisti hohkaa. Tästä tuli aika hyvä kokeilu. Ainakin itse tykkään.

Tässä videoversiossa Örmy örmyilee. Alussa jopa ihan selkeästi.

Ja sitten meidän Julppuhan se siinä katselee.

blogibörnoutin katoaminen ja saarelle asumaan (voisipa)

Tämä kuva on mun kuvakokeilusta, kun kokeilen noita käsisäätöjä. Tuli ihan kivan näköinen ja

sain siihen vähän tunnelmaakin. Jatkan harjoituksia.

No niin, nyt mulle löytyi paikka, missä voisi olla makeeta asua. En kyllä tiedä, miten siellä ansaitsin elantoni. Pitää varmaan ruveta säästämään, että voi sitten myöhemmin lähteä hiljaisuuten nauttimaan luonnosta.



Uskoisin kyllä, että mä viihtyisin. Tosin pitäisi siellä varman joku tuntea, ettei ihan yksinäiseksi itseään tuntisi.

Tämä kuva ei ole mun ottama vaan Arto Ylisen tuosta Iltalehden artikkelista.




Utössä asuu viitisenkymmentä ympärivuotista asukasta. Heidän keskuudessaan vallitsee tiivis yhteishenki.
- Täällä voi mennä käymään kahvilla tuttavalle koska tahansa, ilmoittamatta. Apua saa ja annetaan luonnostaan, Arto kuvailee.
Kesällä Utö vaikuttaa merelliseltä paratiisilta. Aurinko paistaa lähes päivittäin. Talvella myrskyt piiskaavat kallioita ja vaakasuora sade iskee kasvoille.
Yliset eivät usko, että saarella asuminen sopii kenelle tahansa.
- On oltava sinut itsensä kanssa. Ei saa pelätä itsensä kohtaamista. On viihdyttävä hiljaisuudessa ja karun luonnon keskellä.

katoamisesta ja vipinää

Aloitin lukea kirjaa Armahdus. Siinä päähenkilö joutuu katoamaan, että häntä ei löydetä. Hän joutuu opettelemaan uuden kulttuurin ja kielen. Ja tavallaan jättämään entisen elämänsä kokonaan.

Mulla on vielä kirja kesken, kun vasta sen aloitin. Tuli mieleen, mitä olisi tuo omalla kohdalla, että joutuisi vieraaseen ympäristöön ja joutuisi muuttamaan omia rutiinejaan ja tapojaan ja ehkä jopa opettelemaan uuden kielen.

Tosin välillä mä jopa haaveilen katoamisesta. Lähtisin ja katoaisin jonnekin toiseen maahan ja vain kertoisin muutamalle ihmiselle. Aloittaisi jossakin muualla ihan alusta ja kokeilisin, mitä eläminen olisi niin.

Kait mä olen jotenkin tähän elämääni kyllästynyt, vaikka ei kait mulla pitäisi olla mitään syytä. Joskus vaan tuntuu siltä.

Tosin tänään, kun kävin kuvaamassa, niin siellä oli joku aika mielenkiintoisen oloinen mieshenkilö. Vaihdettiin katseita, mutta siihen se sitten jäi. Olen hyvä kyllä tuossa katselussa, mutta en halua tunkeilla ja olen huono tekemään mitään aloitteita muualla kuin raflassa, niin siihenhän se sitten jäi. Tosin voinhan mä kuvitellakin, että hän olisi osoittanut joitakin merkkejä, että olisi musta vähän kiinnostunut. Kivaa kuitenkin oli. Sentään pientä vipinää elämään. En ole sentään kokonaan viehätysvoimaani menettänyt.

perjantai-illan piristys

Raskaan työviikon jälkeen on kiva etsiä jotakin piristävää. Tässä tapauksessa en tarkoita raflaelämää ja miehen etsintää, vaikka joskus sekin meni hauskuudesta. Olen nimittäin tämän illan pyörinyt youtuben videoita katsomassa. Mitä kaikkea hauskaa sieltä löytyykään. Tulin jopa hyvälle mielelle.

kielten kirjojen keräilyä ja korkkarijuoksu

Mietin just, että kuinkahan monta saksan kielen oppikirjaa mullakin on. Niitä on varmaan kymmeniä. No, tuo ei estä mua katselemasta taas uutta englannin tai saksan kielen oppikirjaa. Kaikkea sitä tuleekin keräilleeksi.





Mun on muuten-
kin helpompi ostaa kirjoja kuin esim. vaikka kenkiä. Kengistäkin taidan eniten käyttää mun urheiluversioita, kun niillä kas kummaa on helpoin tehdä kävelylenkkejä. Korkokenkiä käytän aika harvoin.







Tällainen juttu tuli Hesarista vastaan.
En sitten tiedä, miten pärjäisin korkokengillä juoksussa. Sellainen nimittäin järjestetään Helsingissä. 80 metriä pitää juosta lujaa korkokengillä. Päivä on 23.08 ja Nelonen järjestää. Eka maalissa saa 4000 euron lahjakortin. Pitäisköhän osallistua, heh.

Örkki ja taidetta vuokraamaan

Tänään meille tai siis muksulle tulee Örkki. Se on sellainen naisten mies -marsunen, jonka muksuni hankkii Julpun seuraksi.

Löysin Iltalehdestä http://www.iltalehti.fi/kulttuuri jutun taideteoksien vuokraamisesta. Pääsee jo muutamalla kympillä ihailemaan jotakin teosta omalla seinällään. Olen kuullut ideasta ennenkin, mutta nyt tuli vasta sellainen olo, että voisin jonkin teoksen vuokratakin. Jokin maisema tai kukkanen tai pala luontoa tai yleensä ottaen joku tunteita herättävä teos. Ja ei tarvitse maksaa mitään korkoja ja sen teoksen voi sitten saada jopa omaksikin.

Kuulostaa hauskalta idealta.

sana päivässä

Tänään olen taas tehnyt perinteisen lenkin kukkien ja R-kiskan kera. No, ostinhan mä Geo -lehden, kun siitäkin löytää kaikkea uutta ja kehittävää. Kuten esim. tämän.

Anu Garg aloitti 1990-luvun alussa englannin kielen syventämisen opettelemalla uuden sanan joka päivä. Nyt tämä idea löytyy jopa internetistä: http://www.wordsmith.org/ . Anu lähettää sanan yli 600 000 vastaanottajalle ympäri maailman.

Näillä uusilla englannin kielen sanoilla pääsee jo pitkälle kuten fustilugs = ihramaha, scuttlebutt=juoru, jobbernowl=pölkkypää.



Olen yrittänyt löytää noille kuvaa-
mille kukille nimiä, mutta hitaasti löytyy. Ne kun eivät kirjassa näytä samalta kuin mun kuvissa. Silläkin tavalla voin opetella jotakin uutta. Uusia kasvien nimiä.

Muistan lukeneeni yhdestä kirjasta perheestä, jossa perheenjäsenten piti kertoa ruokailun yhteydessä, mitä uutta he olivat päivän mittaan oppineet.

leffan ja karhun viemää

Tänään olen äskettäin herännyt, joten tämä mun kellon kääntäminen työaikoihin paremmin sopivaksi ontuu vielä vähän. No, pakko jatkaa harjoituksia.

Eilen katsoin uudestaan Save the last dance. Ja taas tuli fiilis tanssia. Puhuttiin tyttären kanssa tuosta tanssin opiskelusta ja hän sanoi, että street on vaikeata. Ja ei taida olla ryhmää tällaisille keski-ikäisille kuten mä. Mutta silti tekisi mieli kokeilla. Keskikroppaani osaan kyllä ketkutella, mutta tuossa rytmissä kädet ja muu kroppa vuorottelee, joten siinä olisi varmaan oppimista. Mutta haluaisin kokeilla jotakin uutta. Olen nimittäin tanssinut Jaz-balettia joskus ja siinäkin olin ryhmäni vanhin. Ihan hyvin pysyin tunnilla perässä. Opettajakin kehui mua, olin silloin jo liian vanha, mutta unelmia ei voi estää tällaiselta keski-ikäiseltäkään.

Luen nyt Markku Siivolan: Unien opissa. Saas nähdä, mitä uutta tuosta kirjasta omaksuu vai omaksuuko mitään.

Ai niin, tuli vielä mieleen kauppisaika, kun luokkakavereilta kysyttiin, minä eläimenä he toisen näkevät. Musta tuli kuulema mieleen karhu. No, mähän ajattelin, että sen takia kun se on niin paksu, mutta karhuhan on tosi nopea juoksija. Karhu juoksee kaksi kertaa nopeintakin ihmistä nopeammin. Joten toivottavasti hän tarkoitti tuota. Aikoinaan nimittäin olin nopea pikajuoksija. Neljästä luokasta vain kaksi poikaa oli nopeampia juoksijoita kuin mä. Mutta se oli silloin se.

Hei sitten, karhun kohdatessa ei kannata juosta. Selitin se tuossa edellä ja puuhun kiipeäminenkään ei auta. Pitää olla rauhallinen ja poistua takavasemmalle ja vielä selittää karhulle, ettei ole vaaraksi. Näin kertoo Hesari tänään.

tanssia, leffaa ja ollapa nuori

Tänään on ollut ihan kiva päivä. Käytiin tyttären kanssa leffassa katsomassa Step Up 2. Ai jai, ollapa vielä nuori. Tuossa leffassa kun tanssitaan ja tanssitaan street hip hoppia. Olisinpa päässyt mukaan.Eipä taida olla tuollaista musaaa ja menoa mun ikäisille. Tuon tyyppiset menopaikat kun on tarkoitettu kakskymppisille.

Mä haaveilin lapsena tanssijan urasta. Tuollaisten leffojen jälkeen haavet herää henkiin ja tekee mieli olla taas iältään nuori. Henkisesti taidan nuori ollakin.

Tanssista tuli mieleen tilanne herra Kirjoittajan kanssa. Oltiin paikallisessa istumassa iltaa ja hän taas juoksi muissa pöydissä ja yritti välillä iskeä muita naisia. No, mähän innostuin jammaamaan oikein kunnolla tanssilattialla ja en välittänyt hänen touhuistaan ollenkaan. Kyllä siinä sitten tuli kiire kapakista ulos, kun kerrankin mulla oli hauskaa ja en vain istunut yksinäisenä ruusuna pöydässä.

pilvenleikki

Katselin taivaalle ja värit vaan vaihtuivat.

Kesällä pääsee näkemään kaikkea kaunista.


Tällaisia kuvia voi ottaa

vaikka

perus-

kameralla.