Toivuin oikeastaan vasta tänään työviikostani. Ja mälsän oloni sain vaihtumaan, kun lähdin ulos vailla päämäärää. Kamera mukaan ja menoksi sinne, minne nokka vie.
Tänään olinkin sitten kolme tuntia lenkillä, ja aktiivista kävelyä kaksi tuntia.
Ilma oli just oikeanlainen kävelylenkkiin ja kuvien ottamiseen. Ei ollut ainakaan liian kuuma ja valoa riitti.
Mulla oli tosi mielenkiintoinen keskustelu erään miehen kanssa. Näin hänet hienon kameran kanssa ja jäin juttelemaan ja kyselemään kuvaamisen hienouksista. Ja hän jaksoi mulle kärsivällisesti kuvaamisen maailmaa selittää. Puhuttiin kameran aukoista ja valosta, filmiherkkyydestä ja objektiiveistä ja kamerasta kitin kera sun muusta. Musta tuntuu, että olen nyt pikkaisen viisaampi mitä kuvaamiseen tulee. Tosin paljon opettelua ja harjoittelua piisaa. No, en mä taida ihan ujo ollakaan. Tosin en ole spontaaneissa tilanteissa ujo, koska kukaan ei painostanut mua ja menin hetken mielenjohteesta juttelemaan. Ja hän ei ollut liian komea tai hyvännäköinen. Sellaisia tosi hyvännäköisiä miehiä vierastan ja en osaa oikein olla oma itseni. Nyt se oli sillai helppoa, kun puhuttiin vaan kuvaamisesta ja kameroista eikä ollut kyse mistään iskemisestä sun muusta kapakkijutusta. Kaksi ihmistä kohtasi ja jutteli. Sellaista elämän sattumaa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti