sateen pisarat... Gran Torino...

Katsoin eilen leffan. Leffa on Clint Eastwoodin Gran Torino.

Voisi sanoa, että aika vaikuttava ja surullinen leffa. Toisaalta leffassa näkyy, että ihminen voi muuttua ja auttaa toisia ja päästä jopa omista pinttyneistä ennakkoluuloistaan. Elokuvasssa päähenkilöllä ei ole yhteyttä omiin lapsiinsa. Hän sanoo jopa, että hänellä on enemmän yhteistä Hmongein kanssa, jotka ovat tulleet Kaakkois-Aasiasta kuin omien lastensa kanssa.

Leffan jälkeen jäi sellainen surullinen olo, mutta ei liian. Leffassa oli vanhan ajan arvoja, ihmisia, ennakkoluuloja, jengejä ja auto. Ajatuksia herättävä leffa, jossa oli aika yllättävä loppu.

-voimavarana itsetuntemus...leffan viemää...

Tänään luin aamulla Tony Dunderfelt: Voimavarana itsetuntemus.

Joitakin paloja ja ajatuksia kirjasta:

• meillä kaikilla on tunteita koko ajan
• joillekin ihmisille tunteet ovat todella tärkeitä: arki eletään pääasiallisesti tunteiden kautta; se miltä jokin asia tuntuu, toimii kompassina, jonka mukaan omaa elämää ohjataan.
• tunteita tutkimalla ja ymmärtämällä on tarkoitus oppia uimaan tunteiden meressä
• mitä tunteet ovat? Tunteet ovat perusolemukseltaan subjektiivisia, henkilökohtaisia
• tunteet ovat useimmiten hyvin kehollisia. Pelko tuntuu mahassa, ilo sydämessä, vihastus saa posket punoittamaan, suru tärisyttää kok kehoa.
• tunteet ovat subjektiivisena kokemuksena totta, mutta ne eivät välttämättä ilmennä universaalia totuutta.
• tunteet eivät siis synny suorana reaktiona tapahtumiin vaan ne siivilöityvät omien uskomustemme, asenteidemme ja tavoitteidemme lävitse.
• tunteet eivät ole lopullisisa "totuuksia" havaitsemistamme asioista

Vaikuttaa hyvältä kirjalta, mutta on taas niitä kirjoja, joita pitää vähän pureskella. Siinä on paljon asiaa, mutta sitä ei omaksu ihan heti. Pitää miettiä ja katsoa.

Mä olen aina ollut voimakkaasti tunteva ihminen. Samoin olen herkkä. Itken esim. helposti leffassa tai jossakin tilanteessa. Tosin saatan sitten myös innostua helposti ja hassutella.

Olisi kyllä mahtavaa oppia elämään näiden tunnekuohujensa kanssa. Ja näkemään tunteet nopeasti vaihtuvina elementteinä. Mikään tunnehan ei vello kauan.

----- ------- ------

Kävin myös leffassa ja katsoin tuon Transformers - Revenge of fallen.

Aika jännä juttu, mutta mä näin siinä romantiikkaa, seikkailua, hyvän ja pahan välilstä taistelua, kertomusta ja ajatuksia herättävää. Mulle se ei ollut pelkkä toiminta -leffa, vaikka oli siinä paljon toimintaakin. Kävin siis katsomassa tuon leffan päivänäytöksena jakaen leffateatterin nuorten miesten ja parien kanssa. Taisin olla ainoa keski-ikäinen, heh.

elokuvan viemää...

Katsoin äsken Yes man - elokuvan netissä film2home.fi palvelun kautta. Tosin internetselaajana pitää olla Internet Explorer.

Olen ennenkin huomannut, että Jim Carrey:llä on lahja saada paremmalle tuulelle. Yleensä mulle tuleekin parempi olo, kun olen katsonut jonkun hänen elokuvistaan.

Yes man oli hauska ja ajatuksia herättävä elokuva. En kertoile juonesta sen enenpää, jos sitä ei ole joku katsonut. Ideana kuitenkin se, että ihminen, joka on sanonut kaikkeen ei, alkaakin nyt sanoa kaikkeen kyllä ja kirjaimellisesti ihan kaikkeen.

Tärkeintä musta on kuitenkin se tunne, mikä jää elokuvan jälkeen ja tästä jäi sellainen hyvä olo. Ja sellainen olo, että kaikki on mahdollista. Jim Carrey osaa kyllä viihdyttää. Pidän hänen tyylistään, vaikka hän ei miehenä olekaan varsinaisesti mun makuuni.

Russel Crowe:n elokuvia katson, kun haluan katsoa jotakin vakavaa ja vaikuttavaa ja Jim Carrey:n elokuvia taas silloin, kun haluan nauraa ja katsoa jotakin hauskaa. Ja tälläkään kerralla en pettynyt. Nyt on paljon positiivisempi olo. Leffa on tehnyt tehtävänsä.

Elokuvissa...

Kävin siis eilen elokuvissa ja elokuvan nimi on Slummien miljonääri.

Mulle jäi elokuvasta vähän sellainen ristiriitainen olo. En oikein tiedä, pidinkö siitä vai en. Elokuva on kyllä vaikuttava kertomus selviytymisestä. Ja vaikka olot olivat välillä karseat, niin päällimmäiseksi jäi mieleen: selviytyminen, tilanteeseen sopeutuminen, ympäristön merkitys lapsen kehitykselle vai onko sitä. Varsinkin veljesten erilaiset ratkaisut näkyivät, vaikka olosuhteet olivat kummallekin samat. Samaten elokuvassa näkyi toisen veljeksen rakkaus Latikaan.

Finnkinon sivuilla

Uuden suomen kulttuuri -sivuilla

on kerrottuna elokuvan juoni.

Elokuvassa on välillä tosi raakojakin kohtia, joita mun oli vaikea katsoa. Varsinkin kun voin kuvitella, että ne voisivat olla totta. En muutenkaan kestä katsoa kidutusta. Toisaalta elokuvassa näkyy vastapainona näiden veljesten kekseliäisyys ja uuteen tilanteeseen sopeutuminen. Ja oli siinä myös ystävyyttä, romantiikkaa, toivoa epätoivon ja alkeellisten olosuhteiden keskellä.

Sanotaan, että elokuva laittoi ajattelemaan. Ja en ollut näköjään ainoa, koska leffateatteri oli ensinnäkin ihan täynnä ja ihmiset jäivät istumaan paikoilleen, vaikka lopputekstit tulivat.

Taas kerran ystäväni näki elokuvan eri tavalla. Hän ei kiinnittänyt noihin raakoihin tilanteisiin niin paljon huomiota. Mulle ne olivat aika rankkaa katsottavaa ja katsoin silloin muualle. Ja hän totesi, että elokuvassa puhutaan vuorotellen jotakin intian kieltä ja englantia (intialaisittain). Mulle taas oli kotoista kielien vaihtuminen. Olenhan elänyt perheessä, jossa kaksi kieltä vaihtui koko ajan.