hölmöläisten matonpidennys...auringonkukka...

Vähän on tullut pidettyä taukoa. Oma tilanne on niin ajatuksissa päällä, että energia ei oikein riitä keksimään mitään uutta.

Viikko on vierähtänyt nopeasti. Viikonloput ovat muutenkin helpompia kestää, kun ei tarvitse yrittää hakea töitä. Työstä tuo homma menee. Ja vähän aikaa voi olla ajattelematta omaa tilannettaan. Mikään virasto kun ei ole viikonloppuna auki.

Sitten mulla on menossa "mielenkiintoinen" hölmöläisten maton pidentäminen. Nuo hölmöläiset kun pidensivät mattoa ottamalla toisesta päästä palan pois ja lisäämällä sen toiseen päähän. No, eihän siitä tuo matto kasvanut.

Olen saanut raha 1 kesäkuusta. Nyt on jonkin aikaa tullut raha 2. Mutta raha 1 perii aina tuon raha 2, koska katsoo ne takautuvaksi tueksi. Tässä sitä sitten täytetään hakemuksia kahteen paikkaan. Hirveä homma ja tulot eivät ole kuitenkaan isommat. Jos tuo raha 1 lakkaisi perimästä tuota raha 2, niin sitten mulla olisi helpompi ja selkeämpi tämä homma. Oikein byrokratiaviidakko menossa. Ei mitään järkeä. Ja vaikka kuinka neuvottelee tuon raha 1 kanssa, niin hokevat vaaan samaa, että kyllä ne jossakin vaiheessa lopettavat tuon takaisinperinnän. Joo, olisi vaan kiva tietää, milloin. Hoh, hoijaa.

kanaperheen juomahetki... elämä yllättää...

Tämä kananen oli saanut pikku tipusia. Olivat porukalla juomassa. Pääsin lähelle kuvaamaan, kun yleensä nuo tipuset ja emonsa piileksivät puskassa.

Elämä on kyllä tosiaan täynnä yllätyksiä. Tuota asiaa olen tänään ihmetellyt. Avautui vain yllättävä työpaikka ja yllättävällä tavalla. En ole varma, pääsenkö siihen, mutta hakemukseni laitan kuitenkin. Katsotaan ja ihmetellään.

Huomaan, että nykyään teen ruokani itse. Olen totaalisen kyllästynyt kaupan valmiisiin ruokiin, lihatiski on sitten erikseen. Siellä on hyviä salaatteja, perunamuusia sun muuta.

Tuoksuherne... avustajaa ja pähkinän voimalla....

Oma Tuoksuherneeni ei kuki vielä, mutta nämä näyttävät kukkivan sitäkin enemmän. Ei ole tämä siemenestä kasvattaminen helppoa, kun siinä on noita jujuja, joita ei aina malta noudattaa.

Tulipahan myös mieleeni, että mitäköhän ihmeainetta pähkinäsekoituksessa oikein on. Olen nimittäin syönyt sellaista sekoitetta ja tuntuu, että jaksaa enemmän liikkua. Tai ehkä mä vaan kuvittelen. Tosin eilen otin aamiaiseksi pähkihedelmäsekoitetta, niin johan sain puhtia parin tunnin lenkkiin ja vielä juoksin kovaa.

Ehdin muuten tehdä lyhyen "uran" tv:ssäkin. Äitini oli menossa avustajaksi tunnettuun sairaalasaippuaan maikkarille. Lähdin mukaan seuraksi. Tarvitsivat siihen penkille istumaan porukkaa. Ajattelin, että no, kyllä mä tuon uskallan tehdä.

No, ohjaaja näki mut ja ajatteli, että mähän voisin avustaa muussa tilanteessa. No, mä pääsin ravaamaan ovesta sisään ja ulos. He vaan rouvittelivat mua, niin en tiennyt, milloin mun piti ovi avata. En tainnut olla oikein hyvä avustaja. Esittelin nimittäin itseni ja sanoin, etten ole rouva.

Kokemus oli kyllä tuokin ja sai siitä pienen korvauksenkin.

arvostaa..sininen...ääni...

Mikä siinäkin on, että sitä välillä pitää enemmän asioista, jotka maksavat jotakin, kuten esim. tuo Waterlady -blogini. Pidän sen ulkoasusta sun muusta ja olen laittanut siihen tekstiä. Jotenkin tuntuu, että sitä pitää hoitaa enemmän, kun se kerran maksaa jotakin. No, nyt ainakin pidän sen, kun kerran aloin sitä maksaakin. Ei se nyt hirveän kallista lystiä ja varsinkin, kun toisen ulkonäöstä pitää.

Sininen maisema on saatu aikaiseksi, kun kameran asetukset ovat olleet vähän pielessä.

Tässä näkyy mun äänikirja, jota olen kuunnellut. Ehkä pääsen sen vielä loppuun.

Olisipa kunnollinen tekstinkäsittelyohjelma tässä bloggerissa...

Illan mietinnät:

Mä olen tässä miettinyt raskaan työviikon jälkeen, että kaipaisin haastetta ja virikettä. Ja olen kyllästynyt tämän bloggerin tähän tekstiajuriin. Tänne saa kyllä näitä lisäosia ihan kivasti lisättyä sun muuta, mutta tämä teksti on aina tämä sama tylsä ja tähän ei voi sillai luovasti kirjoittaa kuten varsinaisilla tekstinkäsittelyohjelmilla. Joten kaipaisin siis uutta blogipohjaa, mutta sellaista, jossa on kunnon tekstinkäsittelymahdollisuus. Tällaista olen tänään väsännyt: http://waterlady.sivustot.fi/ . En ole vaan varma, että onko tätä versiota liian vaikea käyttää.

Työviikko on ollut mielenkiintoinen ja raskas. Olen tehnyt oikein liukuhihnatyötä niska limassa. Kyllä tulee nämäkin ropot todella ansaittua. Niin paljon olen töitä paiskinut, ettei meinaa ehtiä edes taukoja pitää.

Kuvienmuokkausta tehdään välillä innolla ja välillä taas ei saa mitään ideaa.

Muiden blogeja luen, mutta kommentoini on kait vähän jäänyt, kun olen ollut niin puhki.

Pikku painoja nostan edelleen, että hartiat pysyisivät edes jossakin kunnossa.

Tämä juttu ihmetytti mua, kun luin: http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=73583&c=75&p=2&pm=1 ja varsinkin tämän Hännikäisen kommentti, että naiset pakolla ilotaloon, huh.

vettä odotellessa...

Illalla yritin mennä suihkuun, kun kerrankin olisin jaksanut. Avasin suihkuhanan ja mitään ei tullut. En ollut varautunut vedettömään iltaan ja janotti tosi paljon. Oli mulla jääkaapissa maitoa, mutta ei se janoa vienyt.

Aamulla tuli jo vettä, mutta vain kylmää vettä. Joten ei sitä pesty tukkaa taaskaan ja alkoi jo olla epämiellyttävä olo. En muutenkaan jaksa asua suihkussa, kun kämpässä on välillä aika kylmäkin, mutta sitten kun menen, niin sitten olisi jo ihana saada itsensä pestyä ja hiukset laitettua.

Tänään sitten pelasin varman päälle ja kävin muksullani suihkussa. Onneksi hän ei asu liian kaukana, että sieltä jaksaa sitten kotiinkin tulla.

Eipä vaan ole ennen koko lähiöstä rikkoutunut vesiputki ja tässä sitä ihmetellään ja odotellaan, milloinka saisivat sen korjattua.

seuraa...

Eilen lueskelin taas näitä blogeja. Sitten törmäsin aika erikoiseen blogiin. Enpä ole ennen moiseen törmännyt.

Siinä on siis aikuinen mies, joka tarjoaa keskusteluseuraa. Hän on akateeminen ja kätevä käsistään. Palvelu on tarkoitettu vain naisille. Hm..

Tuossa on vaan ainakin yksi pulma. Hän kirjoittaa ihan hyvin, mutta en tiedä, osaako hän keskustella ja tulisiko hänen kanssaan toimeen. Musta pitäisi olla sellainen koetunti, jossa näkisi, osaako hän keskustella.

Toisaalta en sitten tiedä, viitsisinkö maksaa keskusteluseurasta. Ehkä jos tätä nyt leikillään pyörittelisi, niin olisi kiva saada seuraa museoihin tai joihinkin paikkoihin, ettei tarvitse mennä itsekseen. Mutta 50 euroa on kova hinta. Tällä hetkellä mulla ei ole kyllä rahaakaan.

Tulee tuosta 50 eurosta mieleen terapia. Sekin maksaa 50 euroa. Tosin tämä henkilö veloittaa enemmän, jos keskusteluaiheet ovat vaikeampia. En oiken tiedä, mitä ajatella, hm...

Lisäys: tämä mies toimii siis vain Helsingin keskustassa. Mä itse asun vähän kauenpana keskustasta, joten olen itsekin liian kaukana. Tässä esimerkki hänen sivuiltaan.( Keskustelun aiheet voivat liikkua taiteen, muotoilun, filosofian ja kulttuurin alueella. Myös teemat inhimillisyyden kaikilta alueilta ovat mahdollsisia (mies-nainen, ihmis- ja maailmakäsitys, työ, harrastukset…). Tietysti kaikki ajankohtainen ja yliaikainen kiinnostaa.)

on se tämäkin...

Nyt saa näköjään olla tarkkana, jos etsii työtä vaikka netin kautta. Löysin nimittäin tällaisen uutisen Taloussanomista:

Nettirikolliset huijaavat nyt työttömiä
Nettirikolliset ovat keksineet uuden keinon hyötyä työttömistä, jotka etsivät työpaikkaa verkon avulla. Kotona tehtävä työ voi pitää sisällään rahanpesua ja varastetun tavaran välitystä.

On tämäkin, kun joutuu olemaan varovainen, mitä työtä tekee. Voi joutua huijauksen kohteeksi, jos ei ole tarkkana. Eipä olisi ainakaan meikäläiselle tullut mieleen, että rikolliset ovat löytäneet työnvälityksenkin, huh.

FBI varoittaa http://www.fbi.gov/pressrel/pressrel09/workathomescams020309.htm varsinkin ilmoituksista tai sähköposteista, joissa tarjotaan kotona tehtävää työtä. Työhön saattaa liittyä esimerkiksi "laskujen käsittelyä", "rahan siirtoa" tai "tavaroiden uudelleenlähetystä".

Ja jos erehtyy heidän palkolliseksi ryhtymään, niin nämä ovelat rikolliset vielä käyttävät henkilötietoja ja pankkitietoja hyväksi. Tämä on näköjään tätä nykyaikaa. Voi joutua rikollisen palvelukseen, jos ei tarkkaan katso, mitä tekee. No, vielä en ole itse tuollaisiin ilmoituksiin törmännyt tai eivät vaan ole kiinnostaneet meikäläistä.

niitä näitä...

Olen kuin tämä lokki, mietin elämää ja sen kommerverkkejä.

Suklaatilanne on seuraava: olen päässyt jo kahdesta suklaalevystä eroon. Katsotaan pääsenkö kahdesta huomennakin.

Katselin Hesaria ja Iltalehteä ja mitä jäikään käteen. Mieleen jäi se, että naisista huumorintajuiset miehet ovat seksikkäitä. Kieltämättä on kivaa nauraa yhdessä ja löytää arkielämän koomisuutta. Joten olen samaa mieltä.

Juttua oli myös siitä, että naiset pitävät arpisia miehiä seksikkäinä. No, tuo ei taida vedota muhun. En koe arpia luotaantyöntävänä, mutta en myöskään seksikkäänä. Ja siinäkin riippuu siitä kokonaisuudesta. Ei yksin arvet oikein paljon auta. Joten tuosta olen eri mieltä.

Tänään on tullut taas nukuttua iltaunet. Joten tässä sitä taas ihmetellään väsymyksen kourissa.

Uutta vuotta vietän kotona ja kuuntelen paukkuja. Ja katselen ilotulituksia ikkunasta tai tv:stä tai ehkä menen ulos.

No, jos keksin jotakin kehittävää, niin laitan tänne. Jos taas en keksi mitään, kehittävää tai höpinää, niin olen ihan hissukseen ja luen muiden elämästä.

päivän ei-mietintää...

Olen just katsomassa filmiä ja ajattelin katsoa sen vielä loppuun. Muutenkin touhuilen kaikenlaista muuta ja en malta katsoa kerralla.

Sain tialta tällaisen tunnustuksen, jonka kuvan liitän tänne. Kiitos oikein paljon tia http://akileija.i28.fi/ . Laitan sen jossakin vaiheessa palkintohyllylleni, kun kerkiän. Tällä kertaa taidankin pysyä vanhassa tyylissäni ja en jaa tätä eteenpäin. Vaan ojennan sen kaikille, jotka blogiini tulevat vierailulle.

Tänään on pikkuisen tahmeaa tuo ajattelu. Oikeastaan en haluakaan ajatella. Nyt on vaan kiva lukea, katsella leffaa tai opiskella vaikka jotakin kunhan ei tarvitse ajatella omaa tilannettaan. No, onneksi viikonloppuna ei voi kuitenkaan tehdä asioille mitään. Voin vaan kurkkia netistä jotakin, mutta muuten ratkaisut on jätetttävä arkeen.

Eilen nimittäin ehdittiin tyttären kanssa miettiä erilaisia haastattelustrategioita sun muuta tuohon työhän liittyvää. Meillä kun tällainen neuvominen on molemminpuolista. Muutenkin voidaan puhua kaikesta.

Oli juttua Iltalehdessä, että nukkuminen on rentoutumista. Olenkin viime aikoina nukkunut paljon. Niin että rentoutumista on tullut harjoitettua.

purjelaiva ja ihmettelyä...

Tämä päivä onkin mennyt Helsingissä ihmetellessä. Kävin panttilainaamossakin kokeilemassa, josko mulla olisi jotakin arvokasta pantattavaa. No, eipä ollut. Sen olen tiennytkin, etten mitään arvokasta omista. Muutama vanhempi tavara on, mutta ovat liian isoja lainaamoon vietäväksi.

Tuhlasin viimeisiä rahoja pattereihin, jotta voisin edes jotakin kuvaa ottaa. Ei ole vaan nuo patteritkaan halpoja, ovat sitten ladattavia tai ei.

Pitääköhän ruveta miettimään muuttoa vaikka muualle Suomeen. Katselin nimittäin työpaikkoja ja yhden löysin jopa Seinäjoelta asti. Sinne olisi kyllä matkaa ja tänne etelään jäisi suku.

Kaikki vaihtoehdot ovat mietinnän alla. Helpoimmalla tietysti pääsisin, jos täältä löydän jotakin sopivaa. Katsastan kuitenkin muutakin. Eipä siinä ainakaan menetä mitään.

möllötystä...

Tänään olenkin möllöttänyt kotosalla. Leffoja olen katsonut ja leiponut kaakun ja sitten vielä kurkkaillut tänne nettiin. Ulos ei huvittanut mennä, kun pitäisi keksiä joku syy ulosmenemiseen. Alkaa olla niin synkeetä, ettei kunnon kuviakaan saa, joten sekin syy vähän ontuu.

Onneksi mulla on paljon leffoja, joita voi katsoa uudestaankin, kun en raaski nyt vuokratakaan. Jos jostakin leffasta pidän ja ostan sen omaksi, niin sitten voin katsoa sen monta kertaa. Nytkin katsoin uudestaan tuon merirosvoleffan kakkososan. Ja tällä kertaa katsoin vielä tuota bonuslevyäkin ja sitä, miten tuota leffaa on tehty.

Krasseista otin kesällä kuvan ja se tuokoon väriä tähän synkkyyteen. Jos ei kesä tule mun luo, niin mä tuon sitten kesäisiä tunnelmia kuvilla.

Yhden kiskan seinällä oli nuo kummitukset ja räpsäsin noista kuvan ja tietysti muokkasin siitä omanlaiseni.

on vaan se niin söpö...

Tänään vietiin Julppu lääkärille hampaiden lyhennykseen. On se vaan söpö, tällainen pieni marsunen ja ihan oma persoona.

On vaan kallista lystiä viedä eläin eläinlääkärille. Tänäänkin marsun hoito maksoi 90 euroa.

Ja tietysti olen vähän muokannut kuvia. Ne eivät olleet niin hyvälaatuisia, joten muutin ulkoasua. Sai marsukin uuden lookin, heh.

sekoitekausi...

Toiseen blogiini laitoin jotakin...

Katselin just noita mainossysteemejä, joita voisi lisätä blogiinsa. Mitenköhän sellainen sopisi mun blogiini. Täällä on aika paljon kuvia ja ei ole ihan yhteistä teemaa, niin tulisikohan oikeanlaisia mainoksia vai häiritsisikö ne vain. Hm, pitänee miettiä asiaa...

Kuvissa mulla on näköjään menossa joku ihmeen sekoitekausi, kun musta on kiva sekoittaa kaikkea ja katsoa, miten hyvin saa toisen kuvan piilotettua toiseen. Mulla on halvat huvit.

Tässä on muuten kuva hyvästä kuntoilulaitteesta. Tällä kun tekee kymmenenkin nostoa, niin kyllä hartiakivut saa kyytiä.

hm...kokeilukuva sivupalkissa

Yritin muuttaa tätä koko ulkoasua, mutta huonommaksi vaan menee. Pitää varmaan lopettaa ennen kuin tämä näyttää ihan tylsältä. Tuohon viereen kokeilin samaan kuvaan montaa juttua ja oikeastaan siitä tuli aika hauska.

Näitä kuvia teen edelleen ja olen niitä tuonne toiseenkin paikkaan laitellut. Yritän vaan vähän katsella, minkälaisia kuvia sinne voisi laittaa, kun eivät kerran ymmärrä näitä mun kokeiluita, harmi sinänsä. Sain sentään yhdeltä rohkaisua, että mun kannattaa jatkaa vaan yrittämistä ja kokeilua. Hänellä on todella upeita yhdistelmäkuvia. Hän osaa tuon kuvamuotoilun, joten kiva oli kuulla edes yksi positiivinen kommentti noitten arvostelujen sekaan.

Katselin ohjelmaa rumputaiteilijasta ja mietin, että harmi, ettei kuvilla voi tavallaan tehdä samaa kuin musiikilla. Nämä soittajat soittavat yhteen ja erikseen ryhmänä. Olisi kiva osata tavallaan tehdä sitä näillä kuvillakin. Joku aloittaisi jotakin ja joku jatkaisi ja voisi yhdessä väsätä jotakin. Olisi sellaista yhdessätekemisen meininkiä.

heposen mietteitä ja sanaväännöksiä

Nämä kuvat on otettu Tuomarinkylän kartanon pihan seudulta. Siinä tuo hevonen katseli mun kuvaamista ja oli niin utelias ja jopa surullisen näköinen. En sitten tiedä, voiko hevoset näyttää surulliselta, mutta tämä kuitenkin näytti. Mitä tai ketä lie ikävä.

Mistäköhän sanonta "puhua puuta ja heinää" tulee? Mitenköhän sitä puuta ja heinää oikein käytännössä puhutaan. On jollakin ollut mielikuvitusta tai sitten tuo on taas vanhoilta ajoilta joku väännös. Tuli vaan mieleen, että sittenhän toden puhuminen voisi olla "rautaa ja metallia". Eli puhu aina rautaa ja metallia äläkä puuta ja heinää.

nimettömiä paikkoja ja rakennuksia...

Tuli Helsingissä vastaan puisto, jonka nimeä en kyllä tiedä. Ruusut ovat siitä puistosta ja kuten näkyy vieläkin osaan ottaa epäteräviä kuvia. Värit ovat hyvät, mutta kuva on epäterävä ruusujen kohdalta.

Niin kuin olen aikaisemmin maininnut, niin tykkään likkua ja kuvata ihan päämättömästi. Silloin tekee kivoja löytöjä. Tulee uusia paikkoja vastaan ja voi oppiakin jotakin samalla. Ja Helsingissä on aina joitakin paikkoja, joissa en ole käynyt, vaikka täällä olen melkein koko ikäni asunut.

On muuten vaikea kuvata saatenvarjon alta. Kamera toisessa kädessä ja sateenvarjo toisessa. Välillä laitoin sateenvarjon pois ja kuvasin vesisateessa. En sitten tiedä, kuinka hyvin nuo kamerat ovat suojattu tihkusateelta.

Tunnistin rakennuksen kirkoksi, mutta en ole varma, mikä kirkko. Ehkäpä saksalainen kirkko.

Rantaa pitkin kävelin ja otin kuvan. Oli muuten tosi sateinen ja kostea ilma. .

tarvitaan hevoskuiskaaja...

Mä olen monta kertaa tullut tähän ja pitänyt kirjoittaa jotakin, mutta sitten ei olekaan sanoja tullut ulos. Olen kuin säikky hevonen, joka reagoi vääriin liikkeisiin pillastumalla ja lähtemällä pakoon. Tarvitsisin hevoskuiskaajaa, tuota, joka hiljaa korvani juuressa rauhoittelisi ja silittäisi ja kuiskuttelisi, että kaikki on hyvin, ei mitään hätää, kyllä asiat järjestyy.

Muksuni, joka jo omaa vanhan ihmisen viisautta, sanoi mulle tänään, että jos ei muuta keksitä mun akuuttiin rahapulaan, niin hän muuttaa takaisin mun luo. Silloinhan hän voisi maksaa vuokran.

En tiedä, osaanko tehdä taidetta, mutta jos taiteen tekemiseen tarvitaan herkkyyttä, niin sitä mulla kyllä on. Kerran mulle on jopa sanottu, että olen sisältä kuin lasia ja saa varoa, ettei vahingossa riko.

No, toisaalta eiköhän ole elämä rikkonut jo tuon lasin ja laittanut tilalle muovia. Sitä kun ei voi rikkoa, vaikka ei niin aidolta näytäkään.

Tai sitten se vaan näyttää muovilta ja ruostuneelta, mutta onkin sisältä elämän patinoimaa arvolasia.

verkkoja kutoo hän...

Eilen ehti tapahtua niin paljon, että tänäänkin on vielä sulattelemista ja sen takia en ole kerennyt tätä blogiani päivittämään.

Sain kuulla niin uskomattomia juttuja, että vaikea on uskoa koko juttuun. Ja on se erikoista, kuinka joku ihminen osaakin niin hyvin näytellä ystävällistä ja sitten takana kutoo sellaisia verkkoja että. Ja tähän on syynä vain tuo kateus, vaikka en ymmärrä, mitä toinen oikein kadehtii. Joillakin ihmisillä vain tuo huomion tarve on niin suunnaton, että eivät halua huomiota mitenkään jakaa kenenkään kanssa. No, toisaalta tuo tilanne ei ollut uusi hänen puoleltaan, mutta tuon jutun pähkähulluus ihmetyttää mua rajuudellaan. Kaikkea ihminen pienessä päässään oikein keksii. Täytyy kyllä olla tosi epätoivoinen ja onneton omassa elämässään.

Toinen asia, mihin eilen törmäsin, oli se, että kuulin pitkästä aikaa eräästä entisestä tykästymiskaveristani jotakin. Sekin oli aika yllättävä juttu. Mikäköhän tutka hänelläkin oli, kun olin juuri miettinyt, mitä hänelle kuuluu. Kun oikein tietäisivät, milloin toinen on määrätyllä tuulella ja sitten osuvat juuri oikeaan hetkeen. Sekin ihmetyttää mua tällä hetkellä. Joten mulla on menossa oikein ihmettelypäivä.

Samaten kävin eilen taas kasvipalstalla ihmettelemässä ja turinoimassa yhden naisen kanssa. Siinä tuli muisteltua kaikkea mahdollista maalla elämisestä ja kasveista. Ja antoipa hän vielä mulle kesäkurpitsan, jonka paistoin ohjeen mukaan ja maukasta tuli.

arjen irrottautumisen vaikeutta ja ruusukuvaa...

Pitää varmaan lähteä vähän ulos, jos saisi ajatuksiaan muualle. Olen katsonut pari leffaakin ja hetkeksi aina tuollainen auttaa. On vaan jotenkin vähän pöllähtänyt olo.

Yleensä viikonloput ovat olleet sellainen piristysruiske kurjaan arkeen, mutta nyt en osaa oikein irrottautua. En tajua, miten jotkut ihmiset siihen pystyy.

Jonkinlaista vaihtelua kaipailesin. Jotakin uutta, mukavaa, kivaa ja miellyttävää olisi kiva kokea. Ehkä se auttaisi näihin fiiliksiin.

Olen lohduttnut itseäni syömällä pullaa ja leipää. Varmaan, jos joutuisin autiolle saarelle, niin mulla pitäisi olla ehdottomasti leipää ja hiivaa mukana. Varmaan viljaa kans. Taidan syödä leipää toisella kädellä, että aina en edes huomaa, mitä teen.