maanantaina

tarvitaan hevoskuiskaaja...

Mä olen monta kertaa tullut tähän ja pitänyt kirjoittaa jotakin, mutta sitten ei olekaan sanoja tullut ulos. Olen kuin säikky hevonen, joka reagoi vääriin liikkeisiin pillastumalla ja lähtemällä pakoon. Tarvitsisin hevoskuiskaajaa, tuota, joka hiljaa korvani juuressa rauhoittelisi ja silittäisi ja kuiskuttelisi, että kaikki on hyvin, ei mitään hätää, kyllä asiat järjestyy.

Muksuni, joka jo omaa vanhan ihmisen viisautta, sanoi mulle tänään, että jos ei muuta keksitä mun akuuttiin rahapulaan, niin hän muuttaa takaisin mun luo. Silloinhan hän voisi maksaa vuokran.
En tiedä, osaanko tehdä taidetta, mutta jos taiteen tekemiseen tarvitaan herkkyyttä, niin sitä mulla kyllä on. Kerran mulle on jopa sanottu, että olen sisältä kuin lasia ja saa varoa, ettei vahingossa riko.
No, toisaalta eiköhän ole elämä rikkonut jo tuon lasin ja laittanut tilalle muovia. Sitä kun ei voi rikkoa, vaikka ei niin aidolta näytäkään.
Tai sitten se vaan näyttää muovilta ja ruostuneelta, mutta onkin sisältä elämän patinoimaa arvolasia.

5 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Ihana, kun sinulla on tuollainen tytär. Olet saanut suuren lahjan elämääsi.

Taiteessa tarvitaan herkkyyttä, mutta täällä elämässä sitä muovia ja vahvuutta, joten kumpi parempi.

Oletko ajatellut, että pärjäisitkö puolipäivätyöllä? Se ei olisi niin rankkaa, ja sitten ehtisit tehdä vielä omia juttuja lisäksi.

Hieno tuo spiraalisi, minäkin löysin eilen paikan mistä tuon saa, mutta aiheeni ei ollut siihen sopiva.

Voimia uuteen päivään, on meitä täällä olkasi takana useita satoja, mutta onneksi et näe meitä.

Yvioon kirjoitti...

Eikö hän olekin mahtava, tuo tyttäreni.

Haluaisin olla kovempi, toisaalta pärjäisin silloin paremmin elämässä. En vain voi luonnettani muuttaa.

Vaikka etsinkin töitä, niin niitä on vaikea löytää tai sitten eivät kerkeä perehdyttämään. Ja sellaiseen paikkaankaan en halua.

No, pitänee katsoa kaikkia vaihtoehtoja, mitä vain on. Puolipäivätyö olisi mahtavaa.

Tuo spiraali teki vain tuosta aika kivan ja kun voi säätää niitä sakaroita, kuinka monta tulee.

Samaten sulle rauhallista ja mukavaa päivää.

Leijonainen kirjoitti...

Minäkin tein kaikenlaisia kuvia gimpillä, mutta sitten en saanutkaan niitä blogiini. Täytyykö tallentaa jotenkin erilailla, vai miten se onnistuu?

Anonyymi kirjoitti...

Sinulla on hyvä tytär, jolla tuntuu olevan paljon ymmärrystä ja rakkautta.
Hän on ilon ja kiitollisuuden aihe.

Minulle on sanottu, että olen liian herkkä. Voiko ihminen olla liian herkkä? Olen itse sitä mieltä, että herkkyys on lahja.
Olen myös sitä mieltä, että elämän tekevät vaikeaksi kovat ihmiset. Heille pitäisi sanoa, että he ovat liian kovia.

Olen särkynyt saviruukku.
Nyt minusta on tulossa mosaiikkiruukku, ja uskon, että Jumalan tekemänä siitä ruukusta tulee kaunis. Vielä se ruukku ei ole valmis...
-riitta-

Yvioon kirjoitti...

En huomannutkaan, että oli tullut uusia kommentteja.

Leijonainen, tallennan ne kuvat ihan normaalisti gimpillä. Pienennän ne kyllä 500-600 pikseliin, ettei mene tila tukkoon. Kyllä ne pitäisi sitten olla ihan löydettävissä blogiisi. Mulla ne kuvat ovat vielä windowsin valokuvavalikoimassa. Ja sieltä otan ne blogiini.

riitta, ai sullekin on sanottu, että olet liian herkkä. Niin, voiko sitä olla liian herkkä.

Joku kyllä sanoi mulle aikoinaan, että herkkänä näkee elämän värit laajemmin ja että se on lahja.

Kovat ehkä toisaalta pärjäävät paremmin, kun eivät edes tajua loukkaavansa muita. Ja eivät ota mitään itteensä.

Tyttäreni on kyllä mahtava tapaus. Välillä oikein ihmettelen hänen viisauttaan.

Elämässä ollaan kaikelaisia ruukkuja ja kaikennäköisiä, kukin omanlaisensa.