kirjasta poimittua...

Kaarina Korhonen on kirjoittanut kirjan työpaikkakiusaamisesta. Kirjan nimi on: Kiusaajat kuriin, mitä jokaisen tulisi tietää työpaikkakiusaamisesta.

Ostin kirjan omaksi, kun olisi kestänyt niin kauan ennen kuin olisin saanut sen lainaksi kirjastosta.

Kirjassa kehoitetaan laittamaan paperille ylös kokemiaan tilanteita. Niin olenkin tehnyt.Isopomo ehdotti palaveria, jossa olisimme olleet me kaikki ja varsinkin tämä kiusaaja. Tämään häirikön tuntien, niin hän ei kyllä myönnä mitään. Ehdinhän jo kahdessa kuukaudessa katsoa hänen tapaansa suhtautua asioihin.

Mielummin antaisin kirjallisena selostuksen tapahtuneesta. Suullisesta tilanteesta voi helposti tulla väittely. Toinen väittää niin ja sitten toinen sanoo näin.

Huomisen kohdalla en ole päättänyt, mitä teen. Ei ole ihan helppo ratkaisu tämäkään. Tosin harvemmin kait elämässä mitään helpolla saakaan.

Tuosta kirjasta jäi ainakin sellainen tuntu, että ensinnäkin: työyhteisössä ja sen johtamistavassa on jotakin vikaa, jos häiriköintiä pääsee tapahtumaan.

Suomi on Euroopan johtava kiusaamismaa.

Kiusaajia ja kiusattuja on joka puolella maailmaa iästä, sukupuolesta, väristä, rodusta, uskonnollisesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta ja muista ominaisuuksista riippumatta.

Tärkein kiusaamiselle altistava tekijä on otolliset kiusaamisolosuhteet.

Psykopaattikiusaajan tunnistaa siitä, että hän valittaa sekä kritisoi kaikkia ja kaikkea lähes koko ajan.

Esimiehellä on valta ja vastuu puuttua kaikkiin työpaikan ilmiöihin, myös kiusaamiseen.

Jos sinua kiusataan, häiritään tai kohdellaan huonosti, sinun täytyy puolustautua.

Tärkeää on pitää huoli, että ei itse vajoa kiusaajan tasolle eikä syyllisty asiattomuuksiin.

Tuossa kirjassa on tosi hyviä neuvoja häirinnän tunnistamiseen ja mitä sille voi tehdä.

Voin sanoa, että kyllä mua pelottaa. Toisaalta harmittaa ja toisaalta ottaa päähän. Nuo tunteet vuorottelevat.

Olen määräaikainen työntekijä, niin ehdinkö edes mihinkään vaikuttaa. Toisaalta tarvitsen rahaa ja töissä olemalla sitä saan. Tosin onko tuo paikka jo niin tulehtunut, että siellä ei ehditä mun olosuhteita parantaa, kun jo määräaikainen sopimukseni päättyy.

Iso talohan se on ja siellä on paljon erilaisia työtehtäviä. Ehkä mun pitäisi pyytää siirtoa toiseen tehtävään, ettei tarvitse nähdä tätä häirikköä ja varsinkaan kuunnella häntä koko ajan.

Paperille olen kuitenkin kirjoittanut tuota prosessia. Ja osaltaan puinut sitä täälläkin. Vielä on koko prosessi auki.

lisää vaan tulee...

Tilanne pahenee ja etenee. Jouduin kuuntelemaan koko päivän, että olen hullu, kun en puhu koko ajan. Että kohta mulla viiraa tai muuta yhtä kehittävää. Hän valitti ja meuhkasi kaikesta ja haukkuu yleensää pomon, viimeksi kuukauden valitti hänestä ja nyt sitten musta. Ja vielä mun kuullen.

Meitä on siinä kahdeksan ja kolme meistä ovat vähän hiljaisempia. Mutta he saavat olla. Tai ehkä heidät on ruodittu aikaisemmin.

Toisella puolella pomo hengittää niskaan, että tulosta pitää tulla. No, tuleehan mulla, jos saan rauhassa sitä tehdä. Toisaalla tämä riidankylväjä valittaa ja kaikesta ja haukkuu mua hulluksi tai tulen varmaan kohta, kun en höpötä koko ajan.

Mä nimittäin olen puhunut, aina silloin tällöin jollekin jotakin. Mutta kun teen työtä, niin teen työtä ja näin alussa vaatii tosiaan keskittymistä.

Tämä riidankylväjä sitten meuhkaa, että mä olen outo ja milloin mitäkin, kun olen ollut hiljaisempi ja mitä enemmän hän tuosta asiasta meuhkaa, sitä vähemmän mun tekee mieli puhua.

Tänään tämä koko paska kulminoitui siihen, että mua syytettiin kyttääjäksi, pomon mielistelijäksi ja kantelijaksi, ai niin vielä vakoojaksi. Eihän kukaan muu ole voinut valittaa kuin mä, kun pomo itse piti hänelle tuosta käytöksestä puhuttelun. Hän itse puhuu niin lujaa, että pomo kuulee itsensä haukkumiset ja mun haukkumiset ja kaikki valitukset.

Onpa joo, tosi kiva työpaikka. Ihan innolla odotan pääseväni työhön (kaikkea muuta). Mä olen ihan loppu, neuvoton ja tekee mieli vaan lähteä. Mun työskentelyolosuhteet on tehty mahdottomiksi. Tänäänkin en pystynyt enää keskittymään. Meni ihan harakoille koko päivä. Olen ihan slut, loppu.

mies, jutut ja kysymys

Kerran luin Hesarista naisesta, joka oli sitä mieltä, että hänet otettaisiin vakavammin, jos hän olisi mies. Miehenä ihmiset pysähtyisivät kuuntelemaan, mitä asiaa hänellä on.

Mä olen aina ajatellut, että miehen elämä on vapaanpaa, mutta kuunnellaanko miestä sitten enemmän. Ehkäpä joissakin asioissa.

Jos vaikka ajatellaan näitä blogeja, niin olisiko tämä mun blogi erilainen jutuiltaan ja aiheiltaan, jos tätä kirjoittaisi mies. No, ehkä joitakin ihmissuhdesekoiluja jäisi pois ja ehkä lauseet olisivat lyhempiä ja jutut selkeämpiä. Mene ja tiedä.

Asiasta tuhanteen tuli ihan toinen asia mieleen. Miksiköhän miesten on vaikea ottaa vastaan vaimonsa tietämystä joistakin asioista. Esim. jos toinen on lukenut vaikka lakia ja siitä osa-alueesta tietää enemmän kuin miehensä, niin miksiköhän mies ei kysy vaimoltaan, vaan mielummin etsii sen tiedon jostakin muualta. Tällaisia tapauksia tiedän parikin. Ei kovin iso otto, mutta esimerkeistä käyvät.

Naisena olemisen keveys

On niin ihanaa olla nainen. Naisena saa siivota ja laitella kotia kaiket päivät.

Naisen ei tee mieli olla ystävien kanssa, käydä leffassa tai vaikkapa urheilla. Ei suinkaan vaan nainen mielellään jää aina kotiin mahdollisten lasten kanssa, että mies voi mennä paikalliseen harrastamaan kulttuuria.

Ja jos nainen joutuu kodin ulkopuolelle töihin, niin nainen mielellään saa kolmasosan vähemmän palkkaa kuin mies.

Naisena on myös kiva laittautua päivät pitkät ja käydä ostoksilla, että voi sitten virkistää miestään niillä.

Naisen seksuaalinen puolikin on helppo tyydyttää. Kun mies on ollut yhden naisen kanssa, niin muut mahdolliset suhteet voidaan hoitaa samalla kaavalla.

Naisesta on myös hauska opiskella ja kehittää itseään, kun mies arvostaa oppinutta naista.

Kaiken kaikkiaan naisena oleminen avaa moneen mahdollisuuteen...

lukuja

Ajankäyttötutkimuksessa: työssä käyvät suomalaisnaiset tekevät päivittäin kotitöitä keskimäärin 3 tuntia ja 21 minuuttia, ja miehet 1 tunnin ja 59 minuuttia. Vastaavat luvut ruotsalaisilla: naiset 3 tuntia 32 minuuttia ja miehet 2 tuntia 23 minuuttia.

Vielä toinen tilasto, joka on YK:lta. Se on laskenut, että naiset tekevät 66 prosenttia kaikesta työstä maailmassa, saavat 10 prosenttia maailman yhteenlasketuista tuloista ja omistavat 1 prosentin maailman yhteenlasketusta omaisuudesta.(Liian tunnollinen -kirjasta).

Noita tilastoja tai tutkimuksia kun lukee, ei ole ihme, että feministipuoli herää. Nykyään ei vain tule enää väitellyksi miesten kanssa. Aikoinaan oli hyvinkin kehittäviä väittelyjä juuri tuosta naisen asemasta sun muusta. Nyt kun elää tällaista itsellistä elämää, niin jää nuo hedelmälliset väittelyt vähille. Harmi, sillä niistä saa joskus intoa muuhunkin eloon.