Rönsyliljaa ja omakuntoutusta....

Sain Rönsyliljan pistokkaita ja nyt ovat siten iloisesti kukkaruukussa ja toivottavasti kasvavat oikein komeasti. Olen nimittäin suunnitellut niiden varalle huoneilman puhdistusta. Tosin kasveja pitää kuulema olla kymmenen, joten siinä onkin miettiminen, mihin niitä sitten sijoittaa.

Projekti omakuntoutus jatkuu ja omilla ehdoilla. Näkeehän sen sitten tuloksista ja käden liikumisesta, kuinka oikeassa olen ollut ja olenko tehnyt oikeita liikkeita. Vähän kyllä jännittää.

Kuvasin viime kesänä ankkojen puuhia moneen kertaan. Niiden parissa kului hyvin aika.

arki...mikäs sen parenpaa... tippa kukassa

Aika hyvin olen saanut olla kotona tässä julkisivuremontin aikana. Muutaman kerran olen joutunut poistumaan metelin keskeltä.

Lähden kohta tyttäreni asunnolle, kun lupasin hankkia marsuille heinää ja siemeniä. Jään sinne vähänksi aikaa, kun tyttärelläni on ihanan iso tv, josta on mukava katsoa leffoja.

Viikonlopun vietin ulkoilun ja lukemisen merkeissä. Yritin välttää tietokonetta, että josko käteni voisivat paremmin. Ja onhan se välillä hyvä kokeilla, miltä tuntuisi elää ilman tietokonetta. En tiedä, miten valitsisin, jos pitäisi valita tv:n tai tietokoneen väliltä.

Viime postauksen maalle haaveilu taitaa olla todellakin haaveilua. Realiteetit tulevat vastaan, kun ei ole autoa eikä ajokorttia ja yleensä maalla palvelut ovat liian kaukana.

Nyt pitää ruveta valmistautumaan. Marsuherrat odottavat.

arkea... ruusukuva...

Nyt on sitten parveke poissa käytöstä ja asunto on pimeänpuoleinen. Työmiehet aloittavat naputtelun heti kello seitsemältä ja itse heräisin mielummin kello kahdeksan jälkeen. Tässä sitä sitten eletään ulkoremontin keskellä. Pääsispä töihin pakoon tätä mekkalaa. No, niin kauan kuin on lämmintä voin sentään mennä ulos. Ja onhan aina kirjasto.

Näistä paikoista, mihin hain, on alkanut tippua kieltäviä vastauksia. No hyvä, että edes ilmoittivat.

Unia näen tosi paljon ja usein niissä on sama teema. Näen jonkun miehen ja olen hänestä kiinnostunut, mutta hän katsoo poispäin.

ensi vuonna...

Tämä asia on kyllä vähän naurettava tai ehkä outo. En oikein tiedä, viitsinkö edes tästä kirjoittaa. No, kirjoitan kuitenkin.

Varmaan on tullut aika lailla esille, että elän yksin ja ei mulla ole enää montaa ystävääkään jäljellä. Jossakin vaiheessa erilaiset elämänvaiheet ja mun masennus vei mua ja ystäviäni eri suuntiin.



No, olenhan mä tähän jo tottunut. Ei siinä mitään. Mutta ensi vuonna täytän pyöreitä vuosia ja mua masensi ja suretti, kun en voi pitää minkäänlaisia juhlia, kun mulla ei ole montaa ihmistä, keitä voisin sinne pyytää. Olisin halunnut jotakin erilaista, jotakin, josta muistaisin nuo synttärit.

miten eteenpäin....

Välillä tulee miettineeksi, että mitä koulukiusaamisen jälkeen. Miten sitä toipuu ja menee elämässä eteenpäin. Löysin linkin Sydänliiton verkkolehteen.
Siinä oli paljon asiaa tästä aina ajankohtaisesta ja tutusta asiasta.

– Kiusaamisesta trauman saanut ihminen vammautuu näkymättömällä tavalla. Hän ei tarvitse pyörätuolia, mutta hän kykenee vain murto-osaan siitä, mihin hänellä on lahjoja. Pelko, jännittäminen, syyllisyys, masennus, huono itsetunto ja sosiaaliset pelot johtavat alisuoriutumiseen tai estävät häntä menemästä eteenpäin ja saavuttamasta asioita elämässään.

- Silti suurin syy on asennevamma. Kiusaaminen muka kuuluu lasten kanssakäymiseen ja menee itsestään ohi. Mutta kiusaaminen ei koskaan ole normaalia. Ajan myötä se vain pahenee.

– Kustannukset vain kasvavat kymmenien tuhansien kiusattujen myötä joka vuosi. Kiusatuksi joutuminen johtaa herkästi jonkinasteiseen masennukseen, eristäytymiseen, arkuuteen ja pelkotiloihin. Ihmissuhdeongelmat, yksinäisyys, univaikeudet ja itsetuhoajatukset ovat tavallisia. Kiusatuksi joutuminen voi edesauttaa syömishäiriön syntymistä. Stressi aiheuttaa päänsärkyä, keskittymisvaikeuksia, vatsakipua tai uupumusta.


Vieläkin nuo kaukaiset tapahtumat vaikuttavat mun käyttäytymiseen. Huomaan arkailevani ja pelkääväni joitakin ihmisiä ja varsinkin ryhmiä. Tulee muistoja mieleen. Ehkä joku päivä muistot eivät kiusaa ja teen asioita, joista vielä haaveilen. Ehkä joku päivä tuo kaikki on vain hämärä muisto ja se ei häiritse ihmissuhteitani.

hölmöläisten matonpidennys...auringonkukka...

Vähän on tullut pidettyä taukoa. Oma tilanne on niin ajatuksissa päällä, että energia ei oikein riitä keksimään mitään uutta.

Viikko on vierähtänyt nopeasti. Viikonloput ovat muutenkin helpompia kestää, kun ei tarvitse yrittää hakea töitä. Työstä tuo homma menee. Ja vähän aikaa voi olla ajattelematta omaa tilannettaan. Mikään virasto kun ei ole viikonloppuna auki.

Sitten mulla on menossa "mielenkiintoinen" hölmöläisten maton pidentäminen. Nuo hölmöläiset kun pidensivät mattoa ottamalla toisesta päästä palan pois ja lisäämällä sen toiseen päähän. No, eihän siitä tuo matto kasvanut.

Olen saanut raha 1 kesäkuusta. Nyt on jonkin aikaa tullut raha 2. Mutta raha 1 perii aina tuon raha 2, koska katsoo ne takautuvaksi tueksi. Tässä sitä sitten täytetään hakemuksia kahteen paikkaan. Hirveä homma ja tulot eivät ole kuitenkaan isommat. Jos tuo raha 1 lakkaisi perimästä tuota raha 2, niin sitten mulla olisi helpompi ja selkeämpi tämä homma. Oikein byrokratiaviidakko menossa. Ei mitään järkeä. Ja vaikka kuinka neuvottelee tuon raha 1 kanssa, niin hokevat vaaan samaa, että kyllä ne jossakin vaiheessa lopettavat tuon takaisinperinnän. Joo, olisi vaan kiva tietää, milloin. Hoh, hoijaa.

krassia .... evakkoon....

Pari kuvaa kerkesin ottamaan ja toista vielä muokkaamaan. Krassistakin saa ihan kauniita kuvia, kun on oikeanlainen tausta.





Meille on tulossa julkisivuremontti ja parvekkeiden parantaminen. Sitten en tiedäkään, missä vaikutan. Riippuu tietysti, kuinka paljon meteliä sun muuta tässä kuuluu.

Ehkä menen sitten evakkoon tyttärelleni tai äidilleni.

Ehkä pakkaan jo matkalaukun valmiiksi. Nopeammin voi lähteä tai otan teltan ja menen tuohon pellolle aina päiväksi asumaan.

siltaa ja ruusua... kolme päivää....

Tässä on taas kulunut pari päivää. On ollut taas sen verran raskas olo, etten ole jaksanut mitään tänne kirjoittaa tai teksti olisi ollut kovaa luettavaa.

Kuvina toinen Helsingin Hakaniemen sillalta ja toinen hämyinen ruusu.

Tyttäreni kävi kylässä sunnuntaina ja pelattiin niitä pelejä, kun hän oli lapsi. Mulla on vielä Muuttuva labyrintti ja Arvaa kuka -pelit.

Nämä marsut ovat kyllä tosi persoonallisia ja rohkeita. Pidettiin niitä lattialla vapaana ja melkein toinen hyppäsi tyttäreni syliin. Niiden puuhia oli kyllä mielenkiintoista katsoa. Nyt on taas hiljaista.

Tämä mun kirjojen myyntihomma lopahti. Ei niistä oikein hintaa saa ja ei noita mun tavallisia kirjoja noi divarit huoli. Että silleen. Toisaalta pidän itsekin kirjoista. Mulla ei vaan ole niin paljon tilaa, kun ei ole tarpeeksi isoa kirjahyllyä.

Olen käynyt kävelemässä. Kun on luonnossa ja liikkuu, niin vähän helpottaa tämä ahdistus, vaikka ongelmani eivät mihinkään katoakaan. Pääsee tätä kotonakelaamista edes vähäksi aikaa karkuun.

Tuoksuherne... avustajaa ja pähkinän voimalla....

Oma Tuoksuherneeni ei kuki vielä, mutta nämä näyttävät kukkivan sitäkin enemmän. Ei ole tämä siemenestä kasvattaminen helppoa, kun siinä on noita jujuja, joita ei aina malta noudattaa.

Tulipahan myös mieleeni, että mitäköhän ihmeainetta pähkinäsekoituksessa oikein on. Olen nimittäin syönyt sellaista sekoitetta ja tuntuu, että jaksaa enemmän liikkua. Tai ehkä mä vaan kuvittelen. Tosin eilen otin aamiaiseksi pähkihedelmäsekoitetta, niin johan sain puhtia parin tunnin lenkkiin ja vielä juoksin kovaa.

Ehdin muuten tehdä lyhyen "uran" tv:ssäkin. Äitini oli menossa avustajaksi tunnettuun sairaalasaippuaan maikkarille. Lähdin mukaan seuraksi. Tarvitsivat siihen penkille istumaan porukkaa. Ajattelin, että no, kyllä mä tuon uskallan tehdä.

No, ohjaaja näki mut ja ajatteli, että mähän voisin avustaa muussa tilanteessa. No, mä pääsin ravaamaan ovesta sisään ja ulos. He vaan rouvittelivat mua, niin en tiennyt, milloin mun piti ovi avata. En tainnut olla oikein hyvä avustaja. Esittelin nimittäin itseni ja sanoin, etten ole rouva.

Kokemus oli kyllä tuokin ja sai siitä pienen korvauksenkin.

ruusua... ajattelua...

Olen miettinyt sellaista asiaa, että miten mä voisin elää, vaikka on velkataakka niskassa. Välillä en vaan voi olla ajattelematta tuota asiaa, mutta ei nämä asiat kait ajattelemalla mihinkään hoidu.



Joten yritän käydä kuvaamassa ja luonnossa, etten ole vaan kotona. Täällä kotona nämä asiat vaivaavat paljon helpommin. Kun olen muualla, niin pääsen vähäksi aikaa omasta kaaoksestani lomalle.

Välillä tulee myös miettineeksi tätä sinkun elämää. Tosin en varmaan uskalla mihinkään suhteeseen lähteäkään, kun se lopetus kaataa mut kuitenkin. Kestää niin kauan ennen kuin toipuu taas omaksi itsekseen, varsinkin kun ja jos itse on pitänyt toisesta. Ja mullahan on taipumusta tavata sellaisia miehiä, joista mä sitten pidän enemmän.

Nyt kun muksu on aikuinen ja itse pääsisi tekemään vaikka mitä, niin ei osaa noihin rientoihin lähteä (tosin nyt tämä rahapuoli ei antaisi periksikään). Olen vaan totaalisesti vieraantunut ravintolaelämästä. En jaksa katsella humalaisten tappelua, hauskapitoa mulla ei ole vastaan. Tosin en ole juonut pitkään aikaan yhtään alkoholia. Ei ole tehnyt enää mieli, joten miksi sitten joisin. Välillä kaipaisin kyllä tanssimaan, mutta en ole oikein tuon teknon ystävä enkä pidä humppaamisestakaan, joten en tietäsi mihin mennäkään. Ehkä odotan sitä 50-vuotiaiden diskoa.

kukkamuotoilu... kirjoitustukko...

Eilen kävin kävelemässä ja istuin metsässä kirja kädessä. Ihmisiä oli ulkona istuskelemassa ja ottamassa aurinkoa. Se kesä taisi tulla nyt.

Tuleepahan luettua kirjoja oikein urakalla, vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Osan ajasta ihmettelen ulkona.

Ajatukset askartelevat menneessä suhteessa. Joskus joku ihminen vaan tulee mieleen ja miettii, mitäköhän hänellekin kuuluu.

Monta kertaa olen tullut tähän koneelle ja yksinkertaisesti ei tipu mitään sanoja. Ajatuksia kyllä pyörii, mutta mitään ei tule ulos. Kuinkahan monta kertaa olen pyyhkinyt kirjottamani pois.

"Onni tulee eläen, ei ostaen."

valkoista...

Mulla on näköjään menossa taas sellainen jumivaihe ja sellainen, että mä näen kuvissa vaan makeaa. Kuten esim. tässä. Tästä tuli mulle mieleen kermaunelma.

Olen ollut sellaisen makeanhimon kourissa, ettei mitään rajaa. Yritän taistella sitä vastaan ja tänään en ole vielä mitään makeaa syönyt enkä siis leiponutkaan.

Pitää varmaan lähteä vähän ulos, josko ajatukset saisi muualle.

Onneksi ei ole maanantaina työmatkaa, muuten voisi olla hankalaa päästä töihin, kun on se lakko.

kirjoittamisen vaikeudesta...

Kun mä mietin omaa kirjoittamistani, niin parhaiten olen kirjoittanut, kun olen ollut kirjeenvaihdossa jonkun mielenkiintoisen ihmisen kanssa. Siinä on ollut luonnostaan sellaista vuorovaikutteisuutta. On vaihdettu ajatuksia ja tehty kysymyksiä.

Muistan yhden Janin, jonka kanssa kirjoitettiin pitkiä sähköpostikirjeitä. Niitä pystyi jo sanomaan kirjeiksi. Olivat pitkiä ja paljon kysymyksiä ja ajatustenvaihtoa. Vieläkin muistelen sitä kirjeenvaihtoa.

Jossakin oli juttua, että ammattilaisen ja amatöörin erottaa kirjoittamisessa se, että amatööri kirjoittaa vain silloin kun huvittaa tai on inspis.

Muistan myös törmänneeni sellaiseen, että joku kirjoittaa joka päivä kolmisen arkkia tekstiä.

En mä tiedä, onko tämä kirjoittaminen se vaikein prosessi. Ehkä tähän tuo jännitystä, jos ajattelee, että tämän tekstin voi periaatteessa lukea kuka vaan.

Ja jos mä ajattelen mun päiväkirjoja, joita on viitisen kappaletta, niin niissä on enimmäkseen käsitelty mun parisuhteita tai sitten muuten jotakin rankkaa vaihetta elämässä. En ole oikestaan kirjoittanut silloin, kun menee paremmin.

Työssä ollessa on niin väsynyt, että ei jaksa kirjoittaa. Ja nyt vapaalla ollessa ei keksi mitään kehittävää kirjoitettavaa paitsi silloin tällöin. Tosin iskee muhun vieläkin ne uupumisjaksot. Silloin tekee mieli olla vaan kotona ihan yksin. Joten tämä on tällaista hapuilua ja kokeilua ja oman paikan etsimistä, milloin työelämässä, työelämän ulkopuolella tai täällä blogostaniassa.

neljän haaste, oma versio... juhannusruusuko...

Mäpä teen oman sovelluksen siitä neljän asian haasteesta. Kerron siis jotakin itsestäni, siis lisää.

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

• puutarhatyöntekijä
• toimistotyöntekijä
• keittiöapulainen
• askartelijan tapainen

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsoa. Oikeastaan muutan haasteversiota niin, että laitan ohjelmatyypit tähän.

• dokumentit, varsinkin ihmisistä kertovat
• komediat
• joskus jännitysleffat

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

• Bled, entinen Jugoslavia
• Saksa
• Norja

Neljä internetsivua, joissa käyn päivittäin:

• blogilista ja suosikit
• työpaikkasivustot: mol, uranus, oikotie
• sähköposti
• eri lehdet: hs, iltalehti, digitoday ym.
• vaihtelevasti milloin missäkin

Neljä lempiruokaani:

salaatti
perunamuusi ja lihapullat
joku chililiha ja riisi, kiinainen
uuhilohi uusien perunoiden kera
kanaruuat eri muodoissaan