torstaina

nimettömiä paikkoja ja rakennuksia...

Tuli Helsingissä vastaan puisto, jonka nimeä en kyllä tiedä. Ruusut ovat siitä puistosta ja kuten näkyy vieläkin osaan ottaa epäteräviä kuvia. Värit ovat hyvät, mutta kuva on epäterävä ruusujen kohdalta.
Niin kuin olen aikaisemmin maininnut, niin tykkään likkua ja kuvata ihan päämättömästi. Silloin tekee kivoja löytöjä. Tulee uusia paikkoja vastaan ja voi oppiakin jotakin samalla. Ja Helsingissä on aina joitakin paikkoja, joissa en ole käynyt, vaikka täällä olen melkein koko ikäni asunut.
On muuten vaikea kuvata saatenvarjon alta. Kamera toisessa kädessä ja sateenvarjo toisessa. Välillä laitoin sateenvarjon pois ja kuvasin vesisateessa. En sitten tiedä, kuinka hyvin nuo kamerat ovat suojattu tihkusateelta.










Tunnistin rakennuksen kirkoksi, mutta en ole varma, mikä kirkko. Ehkäpä saksalainen kirkko.




Rantaa pitkin kävelin ja otin kuvan. Oli muuten tosi sateinen ja kostea ilma. .

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja kuvia sinulla, nuo ruusujutut ovat vaikeita saada hiukan hämärässä teräviksi, että älä sure moista.
Hih, sinäkin harrastit samaa mitä minäkin äskettäin, sateenvarjoa ;-)

Minulta jäi toistaiseksi Helsingissä kuvaaminen, pari kertaa suunnittelin mutta tuli esteitä, ehkä joku kerta.

Yvonne kirjoitti...

Kiitos tia, tosiaan ton ruusun kanssa vähän vaihteli, kun satoi koko ajan. Tuli liian kirkasta tai synkkää. Joo, sateenvarjon kanssa olen paljon kuvannut. Aika vaikea laji, sanoisin.

Helsingissä on kyllä paljon kuvattavaa, kun ei kulje tavallisia polkuja vaan eksyy jonnekin. Ehtiihän tänne aina. Eihän Helsinki mihinkään katoa.

Anonyymi kirjoitti...

Mukavia Helsingin kuvia.
Minä asuin siellä 70-luvulla, opiskelin ja tein töitä. Pidin kaupungista.
Nykyisin, kun siellä käy näin "turistina", tulee vähän surullinen olo, kun niin paljon on muuttunut. Jotain siitä kivasta ja viihtyisästä stadista on kadoksissa, ainakin minun silmissäni ja mielestäni. Hesalaiset varmasti ovat kanssani eri mieltä, ja sekin on ihan hyväksyttävää :)
t. korndorfin riitta

Yvonne kirjoitti...

Niin varmaan on paikat muuttuneet. Itse ei sitä niin huomaa, kun olen täällä lähes aina asunut, riitta.

Täällä on vielä joitakin kivoja paikkoja, joissa on kiva käydä ja luontoakin löytyy. Ehkä myös humalaisia sun muuta on enemmän katukuvassa joissakin paikoissa, mikä ei ole kivaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää Mika Waltarin 100-vuotisjuhlapäivää!

Tulin tänne päiväkaffille, suu on täynnä suklaata :)
Katselin tuota ruusuista kuvaasi ja toivotin itselleni hyvää synttäriä. Vuodet rientävät!

Mukavaa viikonloppua
t. riitta (korndorfissa)

Yvonne kirjoitti...

Samoin sulle riitta, mukavaa viikonloppua. Eipä tule aina huomattua, kenen päivä on.

Täytätkö säkin vuosia? Jos tajusin oikein, niin oikein mukavaa synttäriä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos toivotuksista!
Sattuneesta syystä minä muistan Waltarin syntymäpäivän :)

Tässä minun iässäni ei enää jaksa kovin hehkuttaa ilosta, kun vanhenee. Enemmän siinä on kriisin aineksia, kun yrittää hyväksyä ajan nopean kulun.
Parhaat vuodet tuntuvat olevan jo takanapäin. Jotain uutta mielekkyyttä toivoisin keksiväni, sellaista, josta innostuisin.

Sitä uutta innostavaa odottellee
täällä keskellä Suomea korndorfissa riitta :)