torstaina

itsestä jotakin uutta... sosiaalinen vai asosiaalinen..




Nyt on taas ollut sellaista ison luokan ärsytystä sun muuta huonoa fiilistä. Sain nimittäin kuulla olevani asosiaalinen persoonallisuus. Tosin kun katsoin sitä sanaa sanakirjasta ja googlesta, niin en voinut löytää omia luonteenpiirteitäni. Psykiatriassa siinä on samaa kuin psykopaattisessa. Että silleen, on se kivaa taas saada kuulla perusteetonta kritiikkiä. Ja tilanne lähti siitä, kun sanoin, etten ole paljoa tekemisissä sukuni kanssa. Niin että ei tainnut sanoja ensinnäkään tietää, mitä sana oikeastaan merkitsee ja ei näköjään tiennyt, että maailma on pieni paikka. Suhteita kun on ja silloin kuulee kaikkea. Äh tätä ihmisten raadollisuutta. Joskus olen todella kyllästynyt kuulemaan jotakin negatiivista. Voihan sitä ajatella ihan mitä haluaa, mutta onko sitä pakko sanoa ääneen.

5 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Miksi pitäisi olla kauheasti kaikkien kanssa tekemisissä? Vaikka on samaa sukuakin, voi olla hyvin erilainen. Minä olen täältä netin kautta löytänyt samoin ajattelevia ja samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.
Älä sure ajattelemattomia sanoja, tee niin kuin hyvältä tuntuu. Se ei kuulu kellekään muulle mitä teet ja kenen kanssa, kunhan siitä ei ole vahinkoa kellekään. Olet vain itsellesi vastuussa, ja sinä päätät kenen kanssa seurustelet.
Nyt hymy huuleen, ainakin toiseen pieleen, ja kuvankäsittelyohjelma auki.

Leijonainen kirjoitti...

Ai niin, kuvat vielä. Pidän tällaisista epätodellisista enemmän kuin todellisista. Tuo alimmainenkin on todella hieno väreiltään, vaikka nyt ehkä valitsit tunnelman mukaan. Mutta oikeasti pidän siitä. Tuosta ylimmäisestä on kukka katkeamaisillaan, se tarvitsisi tukea ;-)
Dramatiikkakin on parempi kuin lepsu arki.

Yvioon kirjoitti...

Niin, no en mä ainkaan halua olla sukuni kanssa paljoa tekemisissä, leijonainen. Silloin tuli ne riidat. Eivät johtuneet musta ja vain välillisesti liittyivät muhun.

Kieltämättä kivempi olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, joiden kanssa on edes jotakin yhteistä. Ja onneksi täällä blogimaailmassa on teitä joitakin, joiden kanssa voi vaihtaa mielipiteitä eikä tarvitse olla tukkanuottasilla.

Niin no kuvat kieltämättä kuvaavat fiiliksiä. Olen aika lailla tunteella tekevä, joten värit sun muut kuvaavat omia sen hetken fiiliksiä. Niihin laitan jotakin itsestäni. Jotenkinhan on itseään purettava, edes kuvallisin keinoin.

Tuohon alimpaan mielestäni sopi paremmin tuo mustavalkoinen. Ei tullut liian räikeä ja jotenkin paremmin sopi kokonaisuus yhteen. Kiitos kehuista, leijonainen. Ja mielipiteestä ja ystävällisistä sanoista.

Anonyymi kirjoitti...

Tulipas minulle helppo kommentointi, kun voin sanoa, että samat sanat, mitä leijonainen jo kirjoitti tuossa ylhäällä :)

Tuollaiset kritiikit ja arvioinnit saat laittaa suoraan mappi ööhön.
Ärsyynnyn kyllä itsekin näiden
"tarkkasilmäisten besserwissereiden" liipasinherkkyydestä.
Toivon, että pääset nopeasti tuon kaiken yläpuolelle.
Saat olla ja elää elämääsi juuri niin kuin nyt hyvältä tuntuu, ja tavata juuri niitä ihmisiä, joita haluat. Näitä pakollisia kohdattavia riittää ihan tarpeeksi muutenkin.
Nosta lippu korkeelle! \o/
t. riitta

Yvioon kirjoitti...

Niin se on kait tehtävä, riitta. Harmittaa vaan aikansa, herkkä kun olen enkä mikään asosiaalinen sanan varsinaisessa merkityksessä.

No, sukuaan kun ei voi vielä valitakaan, niin ne on otettava sellaisenaan. Onneksi ei sentään tarvitse usein nähdä, joitakin ei onneksi koskaan. Suku on pahin, niin kait sitä sanotaan.

Yritän elää oman mielen mukaan. Joskus toi kritiikki vaan loukkaa, kun siihenkin kyllästyy.

Laitan lipun korkealle, tosi korkealle laitankin. Ei mua nyt ihan kokonaan nujerreta. Taipua voin, mutta katketa en.