maanantaina

ovi kiinni ja menoksi







Kuukauden mä näköjään kestin tuota hullunmyllyä ja sitten mulle riitti. Jos ei kukaan kerkiä neuvomaan ja edelliset jättävät työnsä tekemättä, niin miksi mun pitäisi stressata iltakaudet. En yksinkertaisesti vaan kerennyt kaikkea tekemään, vaikka kuinka olisin hulluna tehnyt. Ei oikein lisää työmotivaatiota. Pikemmin tulee sellainen olo, että pas.. mä välitän, kun ei kerran kukaan muukaan. Tai olisivat edes vähän kyselleet, että miten sujuu tai kerkiikö yksi ihminen muiden sotkuja selvittämään. Kyllä sitä huutamaan tullaan ja valittamaan. Ja jos neuvoa kysyy, niin käskivät paperista katsoa. Ei taida olla palkka tarpeeksi suuri tuota kuuntelemaan ja muiden sotkuja selvittelemään. Niin että kiitos vaan, ovi kiinni ja ikkunat auki...





4 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Oliko tuo lopullinen oven sulkeminen? Minulla on kerran ollut samanlainen paikka, enkä minäkään kestänyt sitä - en niinkään kauaa kuin sinä. Ei ainakaan mielenterveyttään kannata rassata tuollaisen paikan takia. Joudutko nyt työkkärin karessiin, vai miten käytäntö tapahtuu? Saatko sossusta sitten tilalle, ettei ihan onnettomasti käy? Anteeksi, jos kysyn liian henk.kohtaisia.

Yvioon kirjoitti...

Tuntuu lopulliselta. Selitin sähköpostilla, etten ehdi sitä kaikkea sälää tekemään, kun homma raahaa jäljessä. Ja en todellakaan halua enenpää hermojani menettää. Siinä hommassa ja talossa on vähän liian yksin.

Siis joo joutuisin, jos ilmottaudun. Katselen vaan muita paikkoja ja toivon, etten tarvitse yhteiskunnalta tukea. Niistäkin on hirveitä kokemuksia. Pitänee toivoa, että jotakin muuta löytyy. Tältä kuulta saan kait 10 päivän palkan.

Sossusta en tiedä, miten auttaisivat. Eivät varmaan mitenkään. Liikaa mulla siltikin olisi tuloja, jos noista päivistä saan palkan.

celia kirjoitti...

Olipa rohkea teko. Tuota ei voi mitenkään kutsua ajelehtimiseksi.

Entäpä, jos pyytäisit pomoasi erottamaan sinut, jotta saisit ansiosidonnaisen päivärahan ilman karenssia. Nykyään pitää varmistaa kuitenkin henkiinjääminen ja toimeentulo kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Yvioon kirjoitti...

Niin no en koe itseäni rohkeaksi, celia. Varmaan olisi ollut järkevää antaa heidän erottaa. Sitten olisi saanut ansiosidonnaista. En vain oikeastaan silläkään tule toimeen. Etsin uutta työtä ja toivottavasti uudessa asiat menevät paremmin ja voin olla sen aikaa kun on sovittu.