sunnuntaina

leffan ja karhun viemää





Tänään olen äskettäin herännyt, joten tämä mun kellon kääntäminen työaikoihin paremmin sopivaksi ontuu vielä vähän. No, pakko jatkaa harjoituksia.




Eilen katsoin uudestaan Save the last dance. Ja taas tuli fiilis tanssia. Puhuttiin tyttären kanssa tuosta tanssin opiskelusta ja hän sanoi, että street on vaikeata. Ja ei taida olla ryhmää tällaisille keski-ikäisille kuten mä. Mutta silti tekisi mieli kokeilla. Keskikroppaani osaan kyllä ketkutella, mutta tuossa rytmissä kädet ja muu kroppa vuorottelee, joten siinä olisi varmaan oppimista. Mutta haluaisin kokeilla jotakin uutta. Olen nimittäin tanssinut Jaz-balettia joskus ja siinäkin olin ryhmäni vanhin. Ihan hyvin pysyin tunnilla perässä. Opettajakin kehui mua, olin silloin jo liian vanha, mutta unelmia ei voi estää tällaiselta keski-ikäiseltäkään.

Luen nyt Markku Siivolan: Unien opissa. Saas nähdä, mitä uutta tuosta kirjasta omaksuu vai omaksuuko mitään.


Ai niin, tuli vielä mieleen kauppisaika, kun luokkakavereilta kysyttiin, minä eläimenä he toisen näkevät. Musta tuli kuulema mieleen karhu. No, mähän ajattelin, että sen takia kun se on niin paksu, mutta karhuhan on tosi nopea juoksija. Karhu juoksee kaksi kertaa nopeintakin ihmistä nopeammin. Joten toivottavasti hän tarkoitti tuota. Aikoinaan nimittäin olin nopea pikajuoksija. Neljästä luokasta vain kaksi poikaa oli nopeampia juoksijoita kuin mä. Mutta se oli silloin se.


Hei sitten, karhun kohdatessa ei kannata juosta. Selitin se tuossa edellä ja puuhun kiipeäminenkään ei auta. Pitää olla rauhallinen ja poistua takavasemmalle ja vielä selittää karhulle, ettei ole vaaraksi. Näin kertoo Hesari tänään.


1 kommentti:

Markku Siivola kirjoitti...

Lueskelit äskettäin Markku Siivolan kirjaa Unien opissa, ja mietit jotta "Saas nähdä, mitä uutta tuosta kirjasta omaksuu vai omaksuuko mitään."

Asiasta luonnollisista syistä henkilökohtaisesti kiinnostuneena kysäisen jotta miten siinä sitten kävi?

Markku Siivola