kasveja ja muutosta

Kävin taas tänään kasvipalstalla ja otin paljon kuvia. Siellä oli ihmisiä hoitamassa omia palstojaan, mutta mä olin ainoa kuvaaja. Varmaan luulivat mua joksikin turistiksi tai mansikkavarkaaksi.

Luin Colin Farrelista, kuinka hän on tasapainot
tunut suhteensa, kirjailija tyttöys-
tävänsä myötä. Kuinkahan paljon sitä voi muuttua toisen takia? Tai pitääkö edes muuttua? Missä määrin voi olla oma itsensä ja missä kulkee raja, että pitää omia tapojaan muuttaa? Vai voiko olla sellaista suhdetta, jossa saa olla kaikkine omituisine tapoineen?

Tätä tulee joskus mietittyä, kun olen tavannut erilaisia miehiä ja tuntuu, että osa on todella halunnut muuttaa mut ihan toiseksi. Juttelin Saksassa yhden miehen kanssa ja hän kertoi kanssa, että naiset haluavat hänen olevan toisenlainen esim. kovempi tai jotakin ihan muuta. Miksi sitä sitten alkaa olla jonkun kanssa, kun kerran haluaa sen ihmisen muuttuvan ihan toiseksi? Eikö olisi parempi alunperin olla ihmisen kanssa, jossa on mahdollisimman vähän muutettavaa? Kun kerran kuitenkin sanotaan, että toista ei voi muuttaa, itsensä vain.

Tällaisia ajatuspähkinöitä tänään kuvia napsiessani.