tiistaina

kamera-akrobatiaa... ei velkavankeudelle...







Tästä on näköjään tullut tapa, että otan kameran ja repun selkään ja lähden ulos. Ja teen sen säällä kuin säällä. Tänäänkin satoi oikein kunnolla ja meikämanni taas sateenvarjoakrobatiaa harrastaen kuvaili kasveja. Siinä sitä oli säätämistä asennon ja kameran kanssa. Ihme, että sain onnistuneita kuvia, kun piti niin ihmeasennoissa olla. Ja sitten kun olin kaatosateessa kuvaillut ja reppu alkoi näytää kastumisen merkkejä, niin eiköhän aurinko pilkistä ja saderintama juoksi karkuun. Meikämanni vaan jatkoi kuvaamista vähän enemmän ja vähemmän pisaroitutussa tilassa.
Se tässä bloggailussa on kivaa, että tässä voi itse päättää, mitä tänne laittaa ja mitä kirjoittaa. Ja ei ole tilivelvollinen kenellekään. Ah, sitä vapaudentunnetta, että saa edes jostakin päättää ihan itse.
Ja vaikka laittaisin tänne minkätasoisia kuvia, niin kukaan ei voi äänestää näitä mun kuvia kaatopaikalle. Siitäkin pidän. Voin itse valita ja niistä saa pitää tai olla pitämättä.
Asiasta aasinsumuun niin on noissa eroja noissa pankeissa ja luottolaitoksissa ja korteissa. Olen tässä yrittänyt järkkäillä mun raha-asioita, ettei velka ihan kokonaan kaadu niskaan. Joittenkin kanssa olen saanut ihan järkevästi sovittua jotakin mua auttavaa ja joidenkin kanssa taas näyttää aika kinkkiseltä. No, tärkeintä on, että tätä vyyhtiä saa edes jotenkin purettua. Mua ei oikein inspiroi kuva velkavankeudesta.



6 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Kyllä kukkii sammalkatto hienosti. Joku ei tykkää jos auto "kukkii" mutta tämä on vähän eri asia. Lehtikuvakin on kivan rytmikäs ja salaperäinen.
Onneksi tämä bloggailu on ilmaista, ainakaan tästä ei jouduta velkavankeuteen. Toivottavasti et joudu muutenkaan. On hyvä että sinulla on kamera, tulisiko muuten ulkoiltua. Minun ei ainakaan.

Yvioon kirjoitti...

Toi sammalkattokukka on aika makee mustakin, leijonainen. Siihen tuo väreily sopii. Tosin kokeilen yhdistää vähän kaikkea ja välillä on pikkuisen erikoisia nuo yhdistelyt.

Niin onneksi tätä bloggailua voi harrastaa ilmaiseksi. Netti tietysti maksaa ja tästä koneesta on vielä velkaa, mutta muuten on onneksi ilmaista.

Yritän järkkäillä asioitani, etten tosiaan joudu velkavankeuteen. Ei olisi kiva saada koko velkarypästä niskaan.

Tämä kamera on kyllä auttanut mua ulkoilemaan ihan yksinkin. Joskus kun ei saanut lähdettyä, vaikka tiesi, että ulkoilu tekisi terää. Nyt raitis ilma tulee kaupanpäälle ja samalla saa vähän liikuntaa ja tulee toisinaan tehtyä kunnon lenkkikin. Kamerasta on iloa monipuolisesti: menee ulkoilmaan, välillä juttelee ihmisten kanssa ja tulee joskus jopa hyviä kuviakin. Milloinkohan keksivät kamerakävelyn. Uusi liikuntamuoto. Olen sen eka kannattaja.

tia kirjoitti...

Eikö olekkin kiva ulkoiluttaa kameraa, siinä samalla itseäkin ja saa jumpattuakin ihan huomaamattaan.

Tämä blogi on mukavaa kuten kirjoititkin saa omia tuotoksiaan laitettua omaksi ja muidenkin iloksi.

Sinnikkäästi kun yrittää neuvotella asioista niin kyllä useakin taho haluaa olla mukana.

Yvioon kirjoitti...

Tästä on tullut kiva laji, tia, tästä kameranulkoiluttamisesta. On jokin motiivi mennä ulos ja katsoa, miltä luonto nyt näyttää. Joka päivä kun tulee jotakin uutta. Lehtiä tippuu ja sataa ja välillä paistaa aurinko. Kuvat ovat joka kerta vähän erilaisia.

Olenkin yrittänyt kysellä noilta velkatahoilta, miten järjestellä. Ja osa tulee vastaan hyvin ja osa ei ihan niin hyvin. Mutta ainakin yritän tehdä jotakin ja toivottavasti jossakin vaiheessa olen velaton. Siihen kun pystyisi.

Anonyymi kirjoitti...

Tulin uusiksi katselemaan sitä halloween-kummitusta, mutta maisemat ovatkin muuttuneet pikavisiittini jälkeen. Ei hätää, sillä paljon kivoja kuvia on tullut ihasteltaviksi :)

Kirjoitat tuossa hyvin bloggaajan vapaudesta. Saat olla oman blogisi vapaaherratar.
Vieraankin on kiva tänne tulla ja täällä viihtyy :)
t. korndorfin riitta

Yvioon kirjoitti...

Kiitos korndorfin riitta. Joo, tuo kummituskuva ehti vaihtua sammalkattokuvaksi. Olen nopea käänteissäni.

Kyllä sitä omaa vapautta kaipaakin, korndorfin riitta. Elämässä on ihan tarpeeksi niitä pakkoja, niin on hyvä, että jotakin voi tehdä vapaaehtoisesti ja oman maun mukaan.

Hyvä, että vieraat viihtyy. Vaikka kirjoitankin oman maun mukaan, niin toivon silti, että vieraatkin viihtyvät.