Tähän kuvaan kun lisätään kana rattaisiin, niin siinä voisi olla meikäläinen muksuna. Ilme on tiukka ja menossa kova keskittyminen ja hiukset tuolloin mulla oli vaaleat ja eläimet olivat kaikki kaikessa. Sitten tuli urheilu kuvioihin mukaan ja meikämanni keskittyi ihan siihen. Liikuin koko ajan. Sen takia olinkin huippukunnossa. Vasta neljätoistavuotiaana aloin lukea kunnolla kirjoja. Löysin meidän vintiltä tyttökirjoja ja rakkausromaaneja ja luin sitten aamusta iltaan. Olin aina nenä kirjassa, milloin vain aika antoi periksi. En oikeastaan kaipaa nuoruutta. Olin silloin vielä epävarmempi mitä tällä hetkellä. Mutta kaipaan niitä äärettömiä mahdollisuuksia ja sitä toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Kroppani ei kait ole paljoa muuttunut näin aikuisena, mutta en voi enää tehdä äkkiliikkeitä ammatin tai opiskelun suhteen. Enhän ehtisi toimia uudessa ammatissakaan kovin kauan, kun eläkkeelle jo pitäisi tai saisi jäädä.
Outoa, toiseen Yvonne, pohtija-iita blogiini ei pääse
14 vuotta sitten
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti