liika siisteys kammottaa

Nyt mä keksin, mikä addikti mä olen. Olen sotkuaddikti, koska en saa siivottua tarpeeksi ja rupeaa ahdistamaan, jos on liian siistiä. Joissakin lehdissä, kun näkee hienoja asuntoja, niin musta ne ovat liian kliinisiä, liian vähän tavaraa ja ei-asutun näköisiä. Tuntuu niin kuin pää tarvitsisi suurpiirteistä yleisilmettä ympärilleen. Liika siisteys ei tunnu kotoiselta.

Toisaalta tämä on ristiriitaista, kun liika sotkuisuus sitten taas ahdistaa mua. On tosi vaikeaa tasapainoilla liian siistin ja sotkuisen välillä. En käytä kyllä tuohon siivoamiseen liikaa aikaa ja tämä ylimääräinen aika jää lukemiseen, netissä olemiseen, ulkona olemiseen sun muuhun.

Kait tässä eniten rassaa, että pitäisi siivota. Paine tulee opitusta elämäntavasta ja siinä pitää siivota. En vain ymmärrä, miten se voikin olla niin vastenmielistä. En todellakaan pidä siivoamisesta. Loputon siistiminen turhauttaa ja tulee sellainen olo, ettei kuitenkaan kannata. Kohta pitää alkaa taas alusta.

Kyllä mä tykkään siitä olosta, joka tulee, kun saa jotakin aikaiseksi. Ei siinä mitään, mutta tekemistä vaan riittää loputtomiin ja ikinä ei saa tätä valmiiksi.

Lapsuuden kodissa jouduin kyllä siivoamaan, mutta olen inhonut sitä lapsesta asti. Eikä sellaisessa kohtalaisen siistissä yleisilmeessä ole mitään vikaa.Milläköhän tavoin ihmiset oikein saavat itsensä siivoamaan.Itse en vielä keksinyt yhtään toimivaa tapaa. No, onhan mulla loppuelämä aikaa tämän asian oivaltamiseen. Kait mä nyt kun tiedän tuhat keinoa, miten mua ei saa siivoamaan, niin pitää keksiä ainakin se yksi, millä saan.