torstaina

kaksosista ja perimästä...ujoudesta...






Löysin linkin juttuun kaksosista.
Perusajatus on yksinkertainen. Jos sairautta esiintyy identtisillä kaksosillä enemmän kuin epäidenttisillä, niin sairaus on perinnöllinen.

Epäeterveelliset elintavat voivat johtua perimästä. Esim. mieltymys makeaan periytyy 50-prosenttisesti. Nyt sitten tiedänkin, miksi mun on niin vaikea vastustaa makeita mielitekoja.

Samaten tämä ujous on yhteydessä sekä perimään että ympäristöön. Tällaisen ujon lapsen on todettu muuttuvan rohkeaksi ympäristön vaikutuksesta. Mutta joissakin tilanteissa voi tuntea itsensä ujoksi. Jotkut ujot ihmiset oppivat hyvien sosiaalisten kokemusten kautta välittömänpään kanssakäymiseen muiden kanssa. Tietysti, jos ujot vanhemmat ovat hyvin vetäytyviä, kasvaa lapsesta myös vähemmän sosiaalinen.

Ujous on myös kulttuurisidonnaista: Kiinassa on yleisenpää kuin Amerikassa.

Mä nimittäin tykkään tosi paljon makeasta kuten äitini. Ja muksuni on kanssa perso makealle. Samaten meillä on liikuttu aina paljon. Isäni jaksaa vieläkin yli kahdeksankymppisenä kävellä kävelylenkkejä ja aika vauhdikkaasti. Äitini käy kuntosalilla ja kävelylenkeillä ja on nuorenpana pelannut tosi paljon pesäpalloa. Osuisi varmaan palloon vieläkin, mikä oli mulle aina yhtä vaikeaa.

Olen aika ujo persoona. Tosin olen myös puhelias ja joissakin tilanteissä tämä sosiaalinen puoleni on paremmin esillä ja toisissa tilanteissa taas olen niin onnettoman ujo. Mua on monta kertaa luultu rohkeammaksi kuin mitä oikeasti olen. Tosin tuossa nykytyöpaikassani varmaan luulevat mua hiljaiseksi, kun mua ei huvita siellä paljoa puhua. Joten eri puoleni tulevat esille eri tilanteissa.


7 kommenttia:

Hannele miettii kirjoitti...

en tiedä, luin jostain et ujous on sitä mitä on, ei kokonaan häviä. Ruokatavat on helppo (?) muuttaa parissa viikossa, tottua uuteen, jos halua vaikka suolan tai makean jättää. Olen iloine että kaikki lapseni liikkuvet eri tavoin.

hanne kirjoitti...

minäkin lopetin karkit ja keksit vapun jälkeen...sokeririippuvuus syntyy helpolla..
silti me tarvitsemme hiukkasen makeaa, kolmen runinan verran, perna haluaa...
ainakin toistaiseksi...joskus jyrkkä ehdottomuus saattaa kostautua...mutta ei hirmusti ole tehnyt mieli iltakarkkeja....syon itselleni iltasämpylän...

ujoutta on varmaan monenlaista...

tia kirjoitti...

Ujous kyllä varmaan seuraa koko elämän, hiukan tietenkin muuttaen muotoaan. Makean riippuvuus voi olla monenlaista, minulla kallistuu jätskin puolelle.

Kyllikki kirjoitti...

Karkit ja ujous. Siinäpä kaksi tuttua aihetta. Karkkeja, varsinkin suklaata, syön mielelläni. Ainoa keino minulle välttyä suklaan syömiseltä, on vain suklaan jättäminen kaupan hyllylle.

Ujous ei taida hävitä minulta lopullisesti koskaan. Ei auta muu kuin toimia niin kuin on tarvis ja antaa ujouden olla lisämausteena. Taitaa olla niin, että ujous kiusaa enemmän itseä kuin yleensä muita.

Yvioon kirjoitti...

hannele miettii, niin ei kait ujous häviäkään. Sen kanssa vaan oppii elämään.

Musta tuntuu, että mä haluan aina syödä makeaa. Tosin yritän hallita mielitekojani.

hanne, kait sitä joskus voi syödä ja sallia itselleen herkuttelua. Mun vaan tekisi mieli melkein joka päivä. Ja en viitsisi niin usein syödä. Taitaa olla jonkinmoinen tapa ja riippuvuus.

tia, mä olenkin ollut ujo koko ikäni. Sitä on vaan eri asioissa nykyään. Ja tottuuhan sitä kaikkeen ja voihan sitä olla puhelias, vaikka ujo olisikin.

Mäkin pidän jätskistä. On hyvää ja kesällä varsinkin.

Kyllikki, niin, tuttua taitaa olla meille kummallekin suklaa ja ujous. Helpointa on tosiaan välttää hyvää, kun sitä ei näe eikä osta.

Onneksi ujous ei kokonaan haittaa elämää. On vain joissakin asioissa kiusallista.

Susa kirjoitti...

Mulla ujous riippuu myos tilanteesta. Jos juttelen jonkun kanssa kaksin en yleensa ole yhtaan ujo. Jos on mukana enemman kuin kolme ihmista, yleensa ujous valtaa mut. En sano mitaan, ja jos sanonkin, punastun.

Yvioon kirjoitti...

Susa, mäkin olen puheliaampi pienellä porukalla ja jos tunnen paremmin. Jos taas on enemmän porukkaa, niin saatan olla hiljaisempi. Joskus taas olen puheliaammalla tuulella ja silloin en ole niin ujo. Mistä lie johtuukaan?