sunnuntaina

puutarhaterapointia...

Valkovuokosta tulee mulle mieleen sellainen puhtaus ja uuden kokeileminen.


Puutarhaterapiasta löysin tekstejä netistä. Tässä on englanninkielinen puutarhaterapiaan liittyvä sivusto. Entäpä tämä sivusto sitten.





Kieltämättä kasvien kehitystä on mielenkiintoista seurata vaikka siemenestä asti. Olenkin kokeillut vaikka mitä siemeniä ja ikinä en ole tiennyt, nouseeko taimet ja tuleeko niistä kunnollisia ja tukevia vai sellaisia honteloita. Jokainen kokeilu on kuitenkin tuottanut erilaisen tuloksen.


Kasvit kun ovat elävää organismia ja vastaavat meidän hoitoyrityksiin. Joku on sanonut, että pitää ensin osata pitää kasvi hengissä ennen kuin hankkii itselleen eläimen.


4 kommenttia:

hanne kirjoitti...

tänään ostin 11 pussia kesäkukkien siemeniä, erillaisia...laitoin uuden penkin, lannoitin ja kylvin...odotan innoissani , millaisen kukkakedon saankaan...

tia kirjoitti...

Kasvit ovat hienoa väriterapiaa, sitä koko kesän harrastan ;-)

aimarii kirjoitti...

Tähän terapiaan uskon. Olen jopa sitä m ieltä, että kitkeminen on todella rentouttavaa, kun sen ottaa oikein.
Parhaillaan puhdistan helmililjojani juolavehnän seasta. Jaan sipulikasat ja istutan uudestaan.
Ennen on tiedetty tuo puutarhan/ puutarhatyöskentelyn hyvä vaikutus ihmiselle. Silloin esim. psykiatrisilla sairaaloilla oli kasvimaita ja puutarhoja.
Ääh! Taidan innostua taas kirjoittamaan liikaa.
Juttusi on hyvä ja mielenkiintoinen, samaten linkit tuonne muualle.

Yvioon kirjoitti...

hanne, eikö olekin mielenkiintoista katsoa, mitä syntyy ja millaisia kasveja. Musta on aina kiva katsoa taimien kasvua. Jotakin niistä syntyy kuitenkin.

tia, kasvit kieltämättä ovat väriterapiaa. On kaikenvärisiä ja -kokoisia. Ja voi katsella kukkia pitkälle syksyyn.

aimarii, kyllä mäkin uskon kasvien rauhoittavaan vaikutukseen ja piristtvään. Olisi hyvä olla sellainen paikka, jossa voisi olla ja rentoutua kasvien seassa ja tehdä samalla puutarhatöitä. Nyt mulla on vaan parveke, mutta yritän täyttää sen kasveilla. :)

Kiitos, kun juttuni kiinnostaa. Musta oli kanssa mielenkiintoista lukea tästä puutarhaterapiasta. Ja ei kommenttisi liian pitkä ole.