tiistaina

suunnittelen ja suunnittelen...






Kävin tänään katsomassa muksuni tanssiesitystä. Hän harrastaa hiphop -tanssia ja heillä oli tänään kevätesiintyminen.

Tuli mieleen oma tanssiharrastukseni, joka on ollut aina välillä hyllyllä kunnes olen taas innostunut. Aikoinaan tanssin jazz -tanssia ja se oli tosi kivaa. Tosin riippuuhan se opettajastakin ja meillä oli tosi hyvä ja innostava opettaja.

Pitäisi kyllä alkaa harrastaa jotakin. Mieli varmaan piristyisi ja olisi muutenkin jotakin kertomista. Nyt mun päivät on välillä niin tavallisia, etten oikein keksi näistä mitään kerrottavaa. Tuntuu, että olen kuin se "mies(mun tapauksessa nainen), jolle ei ikinä tapahdu mitään" laulun sanoja mukaellen.

Ei kait harrastukset tule mua kotoa hakemaan. Pitäisi itse etsiytyä ihmisten ja harrastusten pariin. En haluaisi todeta vanhenpana, että mun piti harrastaa kaikkea, mutta en vaan saanut lähdettyä mihinkään. Suunnittelin sitä kyllä. Olen kyllä erittäin hyvä suunnittelemaan, mutta tämä toteutus ontuu aina välillä. Tosin suunnittelu on puoli ruokaa vai miten se sanonta menikään.


4 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Oman lasten esitystä on kiva nähdä. Tanssi on hyvää, 76-vuotias äitini tanssii, esiintyykin välillä (esimerkiksi hän on paussinumero, kun on Suomi-Ruotsi maaottelut Göteborgisssa).

tia kirjoitti...

Lasten esityksiä on kiva katsella, omien tietenkin vielä mielenkiintoisempaa. Nyt sitten teet haaveistasi totta ;-)

Susa kirjoitti...

Makin haluan jonkun piristavan harrastuksen mika saa mut innostumaan taas jostain... Lahtisin tanssitunneille, mutta en kehtaa yksin menna.

Yvioon kirjoitti...

Hannelen paratiisi, niin on. Ja se merkitsee muksuillekin paljon, että menee katsomaan.

Hienoa, että äitisi tanssii vielä. Varmaan aina yhtä kivaa.

tia, niin kait mun pitäisi. Tai ainakin alkaa jostakin päästä toteuttamaan.

Susa, mullakin on kynnys lähteä yksin johonkin harrastukseen. Kun olisi joku, joka veisi vaikka ekan kerran, niin siitähän se lähtisi sitten.