perjantaina

kuvan kertomaa, sanat jäi jonnekin...





















Mä olen nyt tällaisessa tilanteessa kuin tässä kuvassa. Talosta on vain kuoret jäljellä, mutta ikkunoita on joka lähtöön. Mullakin olisi mahdollisuuksia, mutta tuntuu, että itsetunnon kuoret estää mua olemasta paras mahdollinen oma itseni.








Taas kerran kuvat puhukoon mun puolesta. Mulla on aivoissa menossa sellainen aivomyrsky, ettei sieltä oikein mitään kehittävää tänne saa aikaiseksi. No, ehkä nämä kuvat kertovat mun prosessoinnista jotakin.




4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Annoit luvan kuvien kertoa, siis: ensimmäinen kuva kertoo, että huumorintajusi on tallella; toinen kertoo että et paljasta kaikkea kaikille, haluat pitää jotain ihan itselläsi; kolmas kertoo, että kaikki ei ole miltä näyttää ja toisaalta että haluaisit muuttaa ja värittää maailmasi toisin. Tällaista luin kuvistasi, kun luvan annoit. Joku toinen lukee varmaan toisin.

Yvonne kirjoitti...

No, aika hyvin luettu, leijonainen. Tuo eka kuva vaan oli sopo, kun noista jyrsijöistä pidän.

Ehkä mä saan tänne vähän tekstiäkin, kun saan mietittyä, mistä kertoa. Jotenkin vaan tekee mieli laittaa kuvia ja antaa niiden kertoa ja kuvata fiiliksiä. No, välillä niinkin.

Anonyymi kirjoitti...

Tekstiä on kiva lukea, mutta olisin tosi pettynyt jos kuvasi puuttuisivat. Ne ovat niin omanlaisiasi ja siksi kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä.

Yvonne kirjoitti...

No, mukava tietää, että kuvistani pidetään ja kyllä mä laitan tänne jatkossakin kuvia. Ne vähän keventää mun niin raskaita aiheita. Ja kuvat tuo siihen oman lisänsä ja sillä tavalla olen visuaalinen, että kaipaan kuvia. Ne piristävät ja kertovat joskus enemmänkin kuin sanat.