Mulla oli tänään sellanen vimma ja pakko. Kun saan jotakin päähäni, niin sehän mun pitää saada tai yritän ainakin. Tässä tapauksessa se koski leffaa, mutta ei mitä tahansa leffaa vaan Richard Geren uusinta: Illat meren rannalla.
Löysin sen Elämää ja elokuvaa -blogista : http://sooloilija.blogspot.com/ .
Ai jai, mitäköhän sanoisi. No, päällimmäisenä jäi sellainen kaiho, suru ja toisaalta olo, että elämä jatkuu sittenkin.
Kaunis meri
kaksi ihmistä
on pettymyksiä, elämää.
Elämä vie
ei voi pysähtyä.
Joskus rakkauselokuvista jää sellainen kaipaus tai sitten on pettynyt elokuvan loppuun. Nyt ei käynyt niin. Jäi sellainen olo, että elämässä sattuu kaikenlaista. Sitä voi kohdata jonkun ihmisen, kävellä yhtä matkaa hetken, sitten joutua luopumaan, mutta huomata että se välittäminen kuitenkin jatkuu ja se on olemassa siellä jossakin eikä katoa. (lisäyksenä: romanttinen haihattelu on kait joskus paikoillaan. Tosin tuo ei ollut pahimmasta hömppäpäästä. Tiedän, että se on leffa. Ei todellisuutta. Mutta kait sitä haaveita saa olla, t ikuinen haaveilija)
Tekstit
1 kommentti:
Hei vaan, vierailulla täällä.. Tykkäsit siis tästä elokuvasta. Minäkin, vaikka pikkuisen olisin siihen jotain särmää vielä kaivannut. Mutta kuitenkin, hieno elokuva aikuisten rakkaudesta.
Lähetä kommentti