sunnuntaina

pen pall friends...



Liikuskelin täällä netissä, kun tv:stäkään ei oikein tule mitään. Kokeilin sanaa pen pall friends ja tulihan siellä vaikka mitä kohtaamispaikkoja.

Akoinaan mulla oli montakin kirjeenvaihtoystävää ympäri maailmaa. Nyt ehkä tämä netti korvaa tuota tarvetta. Ja oli mulla täällä kotimaassakin joitakin miehiä, joille kirjoittelin. Mielenkiintoista ajatustenvaihtoa se olikin.

Mulla on kaiho menossa. Ehkä sen teki tuo leffa, jonka katsoin. Ehkä sen teki kevät ja valoisat päivät. On vain sellaista odotusta ilmassa.

Ei mun tee mieli lähteä ravintolaan katsomaan miehiä siellä. Ja ei mua varmaan täältä kotoakaan haeta. Toisaalta en tiedä mitään hyvää nettifreffipaikkaakaan. Joitakin olen kokeillut.

Hyviä neuvojakin olen saanut. Kannattaa mennä kirjastoon katsomaan miehiä. Siellä kuulema miehet haluavat jutella. Mua on kyllä lähinnä naurattanut tuo juttu. Jos mä siellä kirjoja etsiessäni, heitän ohimennen jollekin jotakin, niin johan miehenpuoli ihan kylähulluna pitää.

No, ehkä tähän itselliseen eloon tottuu, toivottavasti ainakin jossakin vaiheessa. En haluaisi kaihota koko ikääni asian perään, jolle ei voi mitään.

2 kommenttia:

tia kirjoitti...

Kevättä, kevättä selvästi ilmassa kun tuollaisia oloja ilmenee ;-) Ota kamera mukaan ja mene ulos kuvaamaan usein saa juttukavereita. Tai liity johonkin kameraseuraan, tai lintubongareihin.

Yvioon kirjoitti...

tia, kevättä on ilmassa. Se on tuo valo, joka sen tekee. :)

Kameran ulkoiluttaminen onkin ollut hyvä keino päästä juttusille. Ja muutenkin kun menee ulos. Siinä voi muutaman sanan jonkun kanssa vaihtaa.

Katsotaan seuroja, jos johonkin liittyisi.