keskiviikkona

kuvaa... tätä hetkeä...



Tämä viikko menee taas nopeasti. Vaikka olen kotosalla, niin aika lähtee käsistä ja tuntuu, ettei ehdi mitään tekemään.
Olen yrittänyt siivoskella noita tasojani olkkarissa, mutta kun aloitan, niin alkaa nukuttaa niin makeasti. On näköjään hyvä unilääke tämä siivoaminen. En ole nimittäin vieläkään täysin sinut tämän homman kanssa. Mistä lie kestoinho lähtenyt.

Kuvamuokkauksia teen, mutta joudun välillä pitämään taukoa, etten olisi tässä koneella kerralla liian pitkään. Muuten käsi alkaa kiukutella eikä tunnu kivalta.Pitäisi varmaan kevään kunniaksi hakea multaa kaupasta ja laittaa ruukkuun noita taimia, että pääsevät kunnolla kasvuun.
On jotenkin epätodellinen olo, kun pitäisi mennä takaisin töihin ja kohdata tuo työyhteisö. Siinä onkin mulla haastetta, vaikka yllätyksiähän sattuu. Mistä sitä tietää, vaikka olisinkin ihan reippaana lähtöön.

2 kommenttia:

tia kirjoitti...

Aika mennä hurahtaa nopeasti olen myös sen huomannut.
Nyt valmistaudut henkisesti siihen töihin menoon ja ajattelet ettei yksi ihminen sinua nujerra vaikka olisi hovi takanaan.

Yvioon kirjoitti...

tia, nämä viikot ovat menneet tosi nopeasti. Ei mulla ole ollut vapaa-ajan ongelmia.

Joo, pitää kait ohjelmoida itsensä ja vaan mennä. Ja olla ajattelematta. Ja viedä loppuun sen minkä aloitti.

Näitä kuvia tehden ja blogeja lukien ja muutakin puuhaa tässä samalla.