Nämä ovat mielenkiintoisia, nämä kipulääkkeet. Mulle kun ei sovi yksikään. Tai ei ainakaan toimi toivotulla tavalla. Viime yönäkin heräsin sellaiseen sydämen lisälyöntiin ja ahdistuksen tunteeseen rinnan päällä. No, kun olin sitä aikani kuunnellut klo kolme yöllä, nousin ylös tähän tietokoneelle ja yritin keskittyä muuhun ja unohtaa huonon vointini.
Nyt sitten olen ilman kipulääkettä. En siis uskalla ottaa, ettei tule taas noita kipuja. Pitäkää peukkuja, etten kipulääkettä tarvitsisi. Blääh.
Fysioterapeutilla olin tänään ja vähän käsiteltiin mun olkapäitäni. Alkaa tuo vasenkin vihoitella. Tästä vaivasta kuulema paranee, mutta voi kestää vuodesta kolmeen. No, puoli vuotta on nyt kärsitty ja katsotaan, miten tämä sairaskertomus sitten kehittyy.
Lisää kirjoja hain kirjastosta ja pari kuvaakin otin matkalla. Löysin kirjan autismista ja musta se aina yhtä mielenkiintoinen aihe. Iris Johansson: Toinen maailma, jonka tunnen - autistin tarina. Alku kirjasta vaikuttaa lupaavalta.
Autismin syytähän ei tunneta ja ihminen voi olla yhtä älykäs kuin muutkin. Hänellä vaan sattuu olemaan alentunut kommunikaatiokyky ja omaa heikot sosiaaliset taidot. Ja autistiset ihmiset voivat kokea näkö-, kuulo-, ja tunnevirikkeet eri tavoin kuin muut, joskus jopa kivuliaina.
Lukiessaan saa hetken kulkea,kuten intiaanit sanovat, toisen mokkasiineissa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti