Olen lukenut aikani kuluksi toistakin kirjaa, jonka ostin jo aikoja sitten. Kirjan on kirjoittanut Tia Isokorpi ja kirjan nimi on Napit vastakkain, Ristiriidat, rajat ja ratkaisut.
Mua nimittäin kiinnostaa ristiriitojen ratkaisut. Kirjassa on tosi paljon asiaa ja siitä ei ole helppo vetää mitään yhteenvetoja. Tämä opus vaatii sellaista sisäistämistä ja miettimistä, ainakin mulla.
Sivulla 73-89 on käsitelty tempperamenttia. "Tempperamenttipiirteistä kaksi on ristiriitatilanteiden ymmärtämisen kannalta oleellisia: ujous sekä emotionaalisuus.
Liisa Keltikangas-Järvinen : Tempperamentiksi sanotaan synnynnäistä, suhteellisen pysyvää erilaisuutta, joka tekee jokaisesta ihmisestä yksilön.
Mä esim. olen aika ujo. Paljon löytyi tuttua asiaa tuosta kirjasta.
Ujouden tunteen takia ihminen alkaa välttää tilanteita, jotka herättävät epämukavuuden tai pelon tunteen. Tärkeää onkin oppia vähentämään epämukavuuden tunnetta uusien ihmisten seurassa, ei muuttamaan käyttäytymistä.
Kun suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan kiltteyttä, ihmiselle on tyypillistä kontrolloida haastavaa käyttäytymistä ja pyrkiä muuttamaan sitä.
Kirjassa on niin paljon asiaa ja ideoita, ettei sitä ihan siltä seisomalta niele.
Tuli vaan mieleen, että kuinka mutkin on kasvatettu välttämään ristiriitojen kohtaamista. Siis välttelen niitä, mutta myös mun ujous altistaa mut sille. Miten siis oppia kohtaamaan hankalia tilanteita? Siinäpä haaste.
Toinen asia tuli mulle mieleen, että tuntuu siltä, että suomalaisessa kulttuurissa (tämmöinenn mielikuva mulla ainakin on) arvostetaan tyyneyttä eikä herkkyyden näyttämistä. Muakin nimittäin nolostuttaa se, että näytin, miten musta tuntui pahalta ja aloin itkeä. Jotenkin tuntuu kuin olisi menettänyt kasvonsa muiden silmissä, vaikka onhan se luonnollista, että herkkä ihminen näyttää myös pahanolonsa vaikka itkemällä.
Tuosta kirjasta jäi myös se mieleen, kuinka me oletamme helposti, että muut näkevat asiat samoin kuin me. Ja näinhän ei ole. Mulla on oma tapani katsoa ja toisella oma tapansa.
Tässä kirjassa meneekin vähän aikaa ennen kuin sisäistän siitä jotakin, minkä voin laittaa paperille. Vaikka ymmärtääkin lukemansa, niin siitä kirjoittaminen onkin sitten toinen juttu.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti