tämäkin vielä

Sen olen kanssa huomannut, että raha pakoilee mua. Vaikka miten yrittäisin saada raha-asiat kuntoon, niin aina jostakin pulpahtaa joku lasku tai tulee yllättävä meno niin, että budjetti pettää totaalisesti.

Tuossa on esimerkki kalliista ostoksesta. Toi on Villingin kirjahyllyn alaosa ja oli kyllä kallis kuin mikä, mutta aivan ihana.

Miten voikin rahan käsitteleminen olla niin vaikeata. Mulla ei taida noitten tulojen ja menojen arviointi olla oikein kohdallaan. Joku puoli on aina rempallaan. Tässä on vielä se ikävä puoli, että inhoan ostaa kaikkein halvinta. Mun mielestä se ei ole kaikkein edullisintakaan. Halvin saattaa hajota heti, joten rahaa kuluu joka tapauksessa.

Tämäkin on kaikuja menneisyydestä. Isälläni kun oli tapana ostaa kaikkein halvinta ja vielä Anttilasta. Sain sellaisen kirjahyllykkeen huoneeseeni. Se oli ruma kun mikä ja vielä hajosi muuttaessa.

Entä pyörä, jonka sain. Se oli kokoontaitettava ja hajosi kesken matkan vielä, kun olin pöyräilemässä yöllä töistä kotiin.

Eli mulle on jäänyt kammo kaikkein halvinta kohtaan. En halua ostaa kalleinta, mutta en halvintakaan. Haluan, että ostos on jotakin kunnollista, eikä hajoa heti käytössä.

Ei tuossa ajattelussa ole muuta vikaa, mutta kun en ole rikas ja olen velkaantunutkin ihan kivasti, niin ostelu meinää väkisin jäädä. Sen kerran sitten, kun saan rahaa säästettyä tai yleensäottaen rahaa, niin sitten ostankin jotakin arvokasta ja kallista. Olen silloin kuin joku addikti, jolta pääsee ostovimma käsistä.

Säästeliäisyys taitaa todellakin olla hyve ja mulla sen hyveen kehitys on jäänyt kesken.