ajoitus

Mikäköhän siinäkin on, että ex haluaa nähdä mut sitten, kun mua ei enää kiinnosta. Tänä aamuna heräsin tekstiviestiin, jossa joskus vuosi sitten tapailemani mies halusi nähdä. Silloin aikoinaan se juttu meni niin monimutkaiseksi, että ei mua enää huvita nähdä. Fiilikset ovat kadonneet ja nyt sitä vain ajattelee niitä aikoja menneeksi.

Ehkäpä tämä kaipailija on sitten huomannut, että olenkin loppujen lopuksi ihan hyvä tyyppi.

Joskus olen nimittäinen ennenkin törmännyt siihen, etä mua kaipaillaan, mutta vasta sitten, kun olen jo päässyt suhteilun yli. Eräskin mies alkoi soittaa mulle ihan innolla mitä välinpitämättömämpi mä olin. En vain todellakaan ymmärrä. Miksi vasta sitten, kun itse on tehnyt surutyön ja haluaa unohtaa toisen. Mulla ei todellakaan toi pitäminen suju yhtäaikaa toisen kanssa. Ajoitus pettää aina.

Ehkä mussa on joku kirous. Ajoitus -kirous, joka estää miestä pitämästä musta vielä silloin, kun mä hänestä olen kiinnostunut. Alkaa pitkästyttää tuo väärä ajoitus.

Jotenkin tätä asiaa pitäisi muuttaa, mutta miten. Ehkäpä mun pitäisi ruveta pitämään miehestä, josta en itse ole kiinnostunut alussakaan, mutta joka pitää musta. Silloin ei ainakaan ajoitus voi pettää.