rahaksi muuttuako

Vaikea keskittyä kirjoittamaan mitään tekstiä, kun koko ajan vatsaa kipristää toi laskupino vieressä ja mahdollisesti en pysty siitä montaa laskua maksamaan. Nyt olisin mielelläni rikas tai ainakin sillai varoissani, ettei tarvitsisi tästä asiasta vielä stressata. Ei se ihme ole, ettei ole nälkä, kun ajatukset pyörii elämän peruskysymyksessä, miten tulla taloudellisesti toimeen. Velkaa olen ottanut jo ja en tiedä, mistä enää kysyä lisää. Ja haluaisin jo vihdoin jättää ton työpaikan ja lähteä uusille teille. Katselen hölmönä noita työpaikkoja ja joihinkin olen hakenutkin, mutta mitään ei tapahdu. Olen kuin jossakin tynnyrissä, josta ei näe selkeästi ulos.

Tv:ssä tuli tässä joku aika sitten ohjelma miljonääristä, jotka yrittivät keksiä kelle lahjoittaisivat rahaa. He ensin menivät johonkin paikkaan ja siellä menivät töihin, mistä töitä sattuivat saamaan. He eivät kertoneet, kuinka varakkaita oikeasti olivat. Siellä he sitten seurasivat paikallista elämää siihen osallistuen ja miettien samalla, kuka tarvitsisi eniten rahaa.



Tulisipa tänne tuo miljonääri ja auttaisi mua. En nyt yhtään panisi hanttiin, jos joku miljonääri tulisi ja haluaisi auttaa mua. Voisihan se olla kyllä aikamoinen järkytys. Ja eipä Suomessa montaa miljonääriä ole saati sitten näitä kenttätyöhön haluavia.

Olenkin päättänyt, että jos ja kun saan raha-asiani kuntoon, niin alan oikeasti etsimään jotakin kohdetta, johon voisi laittaa rahaa ja auttaa jotakuta. Sen olen nähnyt, kuinka nämä raha-asiat valtaavat muulta elämältä tilaa ja päässä ei pyöri enää mikään muu kuin että mistä saada rahaa.