luokaton

Yhtä asiaa kaipaisin kovasti itselleni ja se on, että osaisin jonkun asian tehdä täydellisesti tai tosi hyvin ja vielä tasaisesti onnistua. Tuo kuva on hyvä esimerkki näistä mun kyvyistä. Välillä kuvani onnistuvat ja välillä ei. Ja mulla ei ole mitään hajua, miten sen teen.

Eräs mun ystäväni ehdotti mulle, että mun pitäisi alkaa opettaa ihmisiä olemaan tekemättä mitään. Nyt on kuulema muotia olla tekemättä mitään tai sen opetteleminen. Kait sitä sanotaan hienommin keskittymiseksi tai mietiskelyksi. No, osaanhan mä kääntää katseeni muualle asunnossani, kun täälllä on sotkuista tai pitäisi tiskata. Siinä mä olen tosi hyvä. No, nythän mä löysin asian, jossa mä olen tosi hyvä. Olen siis erittäin hyvä olemaan välittämättä sotkuista. Tämäkin on kuulema taito. Mulla se tulee ainakin niin luonnostaan, että mun ei todellakaan tarvitse ponnistella. Yksi miespuolinen väitti mulle, ettei mun pää voi olla kovin sekaisin, kun kerran mun ulkomaailma ei tarvitse olla tip top. Lieneekö totta.

Tämä ystäväni oli vaan sitä mieltä, että osaan kuulema tämän niin hyvin, että tätä olisi hyvä opettaa muillekin ihmisille ja varsinkin niille, joilla on koti aina tip top ja elämä muutenkin täydellistä. Niin, mä osaan tehdä asiat niin täydellisen epätäydellisesti kuin voi.

Ja se on jännä asia, että mä voin todellakin tehdä saman asian monta kertaa ja joka kerta saattaa olla eri tulos. Saatan kokkailla ja välillä onnistuu tosi hyvin ja välillä menee ihan susille. Ja parasta tässä on se, että mulla ei ole hajuakaan, miten saan asiat onnistumaan silloin kun ne onnistuu. Eli olen todella haamukyky.

Niin se taitaa olla tän mun kirjoittamisen kanssakin. Joskus tätä tekstiä tulee ja niissä on jopa joku tolkku tai punainen lanka tai mikä lie ja sitten taas tulee sitä älämölöä. Siitäkin voisi kyllä tehdä taiteen. Miten kirjoittaa tekstiä, joka on pelkkää älämölöä.