Välillä on kiva kirjoittaa tarinoita ja ottaa niihin ideoita elävästä elämästä. Nimittäin elävä elämä on joskus oikeaa satua ihmeellisenpää. Nyt olen hyvin sekoittanut mun unirytmini. En muista, milloin viimeksi olisin nukkunut yhteen asti, vaikka kuinka myöhään olisin mennyt nukkumaan. Nyt sitten ei auta muuta kuin alkaa kääntää tätä rytmiä toisinpäin, vaikka siinä mulla onkin hommaa. 
Olin vaelluksella aikoinaan kaksi viikkoa, aina viikko kerrallaan ja siinä ei kyllä ollut vaikeuksia nukkumisessa. Kun päivän kävelee vaihtelevassa maastossa ja ulkona tehdään ruokakin ja aamupesupaikka on joessa jääkylmän veden äärellä, niin illalla väsyttää kyllä.
Syksyllä syyskuussa Lapissa oli tosi mahtavaa vaeltaa. Meitä oli sellainen kuuden hengen ryhmä ja kukin johti karttaa katsoen yhden päivän. Ihme, että silloin löysin reitin, kun nykyään osaan kyllä eksyä tosi helposti. Käveltiin ehkä 10 kilsaa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kullakin oli rinkassa ruokaa ja omia vaatteita sun muuta tarpeellista. Se oli tosiaan oikein elämysmatka. On luonnossa ja liikkuu. Voi nauttia hiljaisuudesta ja maisemista.
Viikon vaellukseen kuului yksi päivä nukkua ulkona. Ai niin ja saatiin saunoa jopa yksi päivä. Sauna tuntuikin juhlalliselta sellaisen urheilun jälkeen. Olenkin löytänyt sellaisia ulkomaanmatkoja, joissa kävellen tutustutaan paikalliseen kulttuuriin. Voisi olla kyllä makea juttu ja ainakin erilaista. En ole nimittäin rantalomamatkojen innokas kannattaja, kun en jaksa maata auringossa ja sain lapsena ihan tarpeeksi olla rannassa ja auringossa.
Olin vaelluksella aikoinaan kaksi viikkoa, aina viikko kerrallaan ja siinä ei kyllä ollut vaikeuksia nukkumisessa. Kun päivän kävelee vaihtelevassa maastossa ja ulkona tehdään ruokakin ja aamupesupaikka on joessa jääkylmän veden äärellä, niin illalla väsyttää kyllä.
Syksyllä syyskuussa Lapissa oli tosi mahtavaa vaeltaa. Meitä oli sellainen kuuden hengen ryhmä ja kukin johti karttaa katsoen yhden päivän. Ihme, että silloin löysin reitin, kun nykyään osaan kyllä eksyä tosi helposti. Käveltiin ehkä 10 kilsaa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kullakin oli rinkassa ruokaa ja omia vaatteita sun muuta tarpeellista. Se oli tosiaan oikein elämysmatka. On luonnossa ja liikkuu. Voi nauttia hiljaisuudesta ja maisemista.
Viikon vaellukseen kuului yksi päivä nukkua ulkona. Ai niin ja saatiin saunoa jopa yksi päivä. Sauna tuntuikin juhlalliselta sellaisen urheilun jälkeen. Olenkin löytänyt sellaisia ulkomaanmatkoja, joissa kävellen tutustutaan paikalliseen kulttuuriin. Voisi olla kyllä makea juttu ja ainakin erilaista. En ole nimittäin rantalomamatkojen innokas kannattaja, kun en jaksa maata auringossa ja sain lapsena ihan tarpeeksi olla rannassa ja auringossa.
Tekstit
4 kommenttia:
Kiitos vierailusta blogissani. Hienohan tämä sinun blogisi on. Tämä on hyvin kiehtova maailma ja täällä tapaa paljon erilaisia ihmisiä. Jännää, kun ei tiedä, keitä he oikeasti ovat. Muutaman tunnen ihan henkilökohtaisestikin.
Kiitos sullekin kommentista. Olen vaihdellut tätä ulkoasuakin, kun halusin laittaa ihan omaa, siis ainakin kirjeet on mun. Noi ruusut on kirjeistä, joita sain aikoinaan.
Tämä on paljon mielenkiintoisenpaa kuin keskustelupalstat, joissa olen käynyt.
Kivaa ja mielenkiintoista tämä ainakin on.
Minäkään en ymmärrä auringossa makoilua...
Ensin maksetaan itsensä kipeäksi ja
sitten tuhlataan aika makaamiseen...
Ja se kaikki kaunis jää näkemättä. =)
Kiva tämä siun blogisi. =)))
Kiitos kommentistasi. En ole koskaan etelässä ollutkaan, kun ei ole vaan tehnyt mieli lähteä. Noi vaellusmatkat kiinnostaisi enemmän, mutta ne vaatii kuntoa ja rahaa.
Kiva on kommentteja lukea ja nähdä, että kirjoitelmiani lukee joku muukin kuin minä itse. Ja kommentit ovat todella se mauste, joka piristää tän sopan.
Lähetä kommentti