lauantaina

ei-lupauksia

En aio luvata itselleni mitään. Kaikki mitä olen itselleni vannonut, että tuota en varmasti ikinä tee(tarkoitan ihan perusjuttuja terveyden rajoissa) tai laihdutan 5 kg tai nyt alan tosi siistiksi tai en syö suklaata pariin kuukauteen, niin sittenhän se vimma tulee syödä suklaata tai tehdä muuta, minkä itseltään yrittää kieltää.
Olenkin päättänyt, jos taas uskallan tätäkään sanoa, että en lupaa mitään. Parhaaksi keinoksi olenkin kokenut, että sallii itsensä esim. syödä suklaata. Kun kerran se on sallittua niin sitten sitä ei tee enää niin paljon mieli. Ja hyvin on toiminut. Mulla noi pakot vaan ahdistaa.
Tämä päivä voisikin olla: ole itsellesi hyvä -päivä.

2 kommenttia:

*itKuPiLLi* kirjoitti...

Erittäin viisasta pohdintaa, kun se kielletty hedelmä aina tuntuu olevan se houkuttelevin. Ja jos on lupa, ei tartte ainakaan sitten tuntea niin syvää syyllisyyden tuntoa jos hiukan sortuu itseään hemmottelemaan.

Yvonne kirjoitti...

Mulla toi on ainakin toiminut ihan hyvin. Kun olen antanut itselleni luvan asioihin, niin ne ei tunnu niin houkuttelevilta.

Pieniä houkutuksia voi aina silloin tällöin sallia. Niinhän sitä on sanottu, että kohtuus kaikessa.