Ai niin, tuosta Postcrossing:tahan mun piti kertoa jotakin. Kirjauduin niitten sivulle ja sain pari osoitetta ja nyt sitten kirjoittelen kortteja ja lähettelen. Nyt sitten vaan odottelemaan, milloin joku mulle lähettää kortin. Haluan nimittäin muutakin postia kuin laskuja.
Kun olen seuraillut muiden kirjoittamia blogeja, niin täällä olen saanut monta hyödylllista neuvoa ja kanssa kivoja ideoita harrastuksiin. Ei tarvitse itse yrittää kehittää jotakin, kun ideoita saa muilta. Onkin omat ideat kyllä vähän vähissä.
Sitä niin helposti jumiutuu omiin tuttuihin kuvioihinsa, että on todella vaikea keksiä jotakin uutta. Erakkoelämä on ihan kivaa, mutta siinä on niin vaikea löytää elämäänsä jotakin uutta. Olenkin niin urautunut erakkona olemiseen, että en kohta osaa ihmisten ilmoilla ollakaan. No, toisaalta tämä mun höpöttäjä -puoleni pitää kyllä huolta, että ihmisten kanssa juttelen ja ihmisten seuraan hakeudun.
Jossakin vaiheessa ajattelin jo luostariin hautautua, mutta ei ne taida huolita lapsen omaavaa naista, vaikka lapsi on jo aikuinen. Nykyään se elämä ei mua kiinnostakaan, mutta kait se joskus tuntui tarpeeksi jännältä. Hiljaisuuteen mulla ei ainakaan olisi vaikea tottua, kun on joutunut ottamaan muut huomioon ja se on ollut sitä, että tv:tä katsotaan melkein ilman ääntä, niin hiljaa olemisesta on tullut kuin toinen luonto. Siksi kait ihmiset niin järkyttyykin, kun nauran tosi kovaäänisesti niin että se kyllä kuuluu.
Saatan tv:tä katsella ilman ääntäkin ja huvikseen katsoa, osaanko lukea huulilta. Englannin kieli kyllä ei aina onnistu, mutta suomenkieliset ohjelmat menee varsinkin, jos joku vielä liikuttaa huuliaan tarpeeksi. Niin että halpoja huveja mulla.
Kun olen seuraillut muiden kirjoittamia blogeja, niin täällä olen saanut monta hyödylllista neuvoa ja kanssa kivoja ideoita harrastuksiin. Ei tarvitse itse yrittää kehittää jotakin, kun ideoita saa muilta. Onkin omat ideat kyllä vähän vähissä.
Sitä niin helposti jumiutuu omiin tuttuihin kuvioihinsa, että on todella vaikea keksiä jotakin uutta. Erakkoelämä on ihan kivaa, mutta siinä on niin vaikea löytää elämäänsä jotakin uutta. Olenkin niin urautunut erakkona olemiseen, että en kohta osaa ihmisten ilmoilla ollakaan. No, toisaalta tämä mun höpöttäjä -puoleni pitää kyllä huolta, että ihmisten kanssa juttelen ja ihmisten seuraan hakeudun.
Jossakin vaiheessa ajattelin jo luostariin hautautua, mutta ei ne taida huolita lapsen omaavaa naista, vaikka lapsi on jo aikuinen. Nykyään se elämä ei mua kiinnostakaan, mutta kait se joskus tuntui tarpeeksi jännältä. Hiljaisuuteen mulla ei ainakaan olisi vaikea tottua, kun on joutunut ottamaan muut huomioon ja se on ollut sitä, että tv:tä katsotaan melkein ilman ääntä, niin hiljaa olemisesta on tullut kuin toinen luonto. Siksi kait ihmiset niin järkyttyykin, kun nauran tosi kovaäänisesti niin että se kyllä kuuluu.
Saatan tv:tä katsella ilman ääntäkin ja huvikseen katsoa, osaanko lukea huulilta. Englannin kieli kyllä ei aina onnistu, mutta suomenkieliset ohjelmat menee varsinkin, jos joku vielä liikuttaa huuliaan tarpeeksi. Niin että halpoja huveja mulla.
Tekstit
1 kommentti:
Hienoa kun olet innostunut postcrossauksesta! Se on kyllä todella mukava harrastus, kun postin mukana ei tule aina vain laskuja ja läjäpäin mainoksia, vaan erilaisilta ihmisiltä kortteja ympäri maailman! :) Toivottavasti saisit pian ensimmäisen korttisi jostain päin maailmaa! :)
Lähetä kommentti