pohdintaa

Yksi asia, mikä ärsyttää aina, on positiivinen asenne tai mun tapauksessa varmaan sen puute. Miksi ei saa olla oma itsensä ja olla vit.. jostakin, jos siltä tuntuu tai surullinen. Ei kait olo parane sillä, että hoetaan, ajattele positiivisesti tai on ihmisiä, joilla menee huonommin kuin sulla. Saisit olla kiitollinen.

No joo, olenhan mä kohtalaisen terve. Se on hyvä asia. Mielialat kyllä vähän vaihtelee, kun noi hormonit heittelee ennen menkkoja. Tuohon vaivaa kun ei löydy lääkettä. Kokeilin keltarauhashormonia. Ja joo, mieliala oli sellaisen tasaisen hyvä, mutta lihakset hävisivät ja jalkoja särki koko ajan. Lopetin lääkkeet. En mä nyt kokonaa ilman lihaksia halua olla, kun ne kerran on osa mua.

Entäs sitten toi hokema, että hymyile, niin maailma hymyilee kanssasi. En kait mä ihmisiä niin paljon tarvitse silloin, kun asiat menee hyvin. Silloin kestää tän maailman nurjatkin puolet paremmin. Haluaisin vain saada olla oma itseni. Pitkään on mennyt, että itse alan hyväksyä itseni ja puoleni. Kaipailenkin sellaisia ihmisiä ympärilleni, joille voin olla oma itseni.

Tämä maailma vain on joskus aika pinnallista. Ihmiset eivät halua ajatella mitään syvällistä tai raskasta. Mutta entä jos noita ikäviä asioita kuitenkin on. Ei ne lakasemalla katoa.

Ihmiset voiskin ottaa sen käytännön, että annetaan toistemme olla sellaisia kuin ollaan. Ja itseään sitä vain voi muuttaa, jos tarvitsee sitäkään. Annetaan kaikkien tunteiden kukkia.

Mua ainakin ilahduttaa semoinen, kun ihminen sehellisesti kertoo fiiliksistään, on ne sitten millaisia tahansa. En usko, että jollakin menee asiat aina täysin nappiin. Välillä on varmaan jokaisella parempia aikoja ja välillä huonompia.