keskiviikkona

tyylin vaihdoksia

Kyselin tuossa eilenkö se oli, että tuleeko Sedis blog -kirjoittajalle rintamaväsymystä(kirjoitin tuon sanan siihen vielä väärin, himskatti) tai muuttuuko tämä kirjoitustyyli koko ajan. Eli että tämä kirjoitustyyli elää vähän niin kuin käsialakin. Joskus siitä saa selvää ja joskus ei.


Hyvin tämä blogini kuvaa mua. Olen aika vaihteleva ja monimutkainen yksilö. Ehkä sen takia perään miehissä logiikkaa, kun oma logiikkani vaihtelee niin paljon. Tai ehkä en edes tiedä, mitä logiikalla tarkoitetaan. Tosin testin mukaan mulla olisi hyväkin logiikan ymmärrys, mutta on ne testit mennyt mun kohdalla ennenkin metsään.

Musta nimittäin piti tulla nuorisonohjaaja. Kouluttauduin ensin vapaa-ajan ohjaajaaksi, josta piti olla hyötyä jatkon kannalta. Ja sitten jouduin niihin testeihin. Hain varmaan kolmeen eri paikkaan ja kahdessa pääsin jopa pääsykokeisiin asti. Ja ne testit. Siinä kyseltiin vaikka mitä ja vaikka kuinka kauan. Mielenkiintoiseksi sen teki, että toisen testin mukaan musta olisi nuorisonohjaajaksi, mutta mun pitäisi kypsyä ensin ja toisen mukaan ei. En muista enää tarkalleen niitä testituloshienouksia, mutta niin ristiriitaisesti siinä oli mun luonnetta selitetty, että en kyllä ihan ymmärtänyt, onko musta tuolle alalle vai ei. Nähtävästi sitten ei, kun en ensinnäkään päässyt mihinkään kouluun ja toiseksi en ole sitä työtä tehnyt missään muodossa, jos ei lasketa oman lapsen saamista aikuiseksi.

No, ainakin tässä pysyy sitten yllätysmomentti mukana, kun ei koskaan tiedä, mitä tähän blogiin kirjoittaa. En tiedä itse eikä tiedä lukijat. Ehkä se onkin mun tyyylini, kirjoittaa vaihtelevalla tyylillä milloin mistäkin. Ja ehkä sillä ei ole oikeastaan väliäkään. Tärkeintä on, että kirjoittaa.


7 kommenttia:

PiKo kirjoitti...

Heisun!

joo, noh omassa yksikössä on pistämättömän hyvää porukka ja henki, pidetään kiinni siitä että jaksetaan. Mutta 1 päivä vuodessa on aika vähän pisaraa valtameressä...

Kokonaisvaltaisesti työ vaatii hurjasti, osastot vielä enemmän ja niineespäin. Onneksi on se hyvä porukka johon tukeutua.

Ja aikasemmassa ammatissani tuntui, että henkilökunta on käyttötavaraa joka ajetaan loppuun ja sen jälkeen pistetään vaihtoon. Olen tyytyväinen että lähdin ammattiin, josta olin haaveillut ja jossa olen motivoitunut sekä hyvä! Entisessä ammatissani olisin varmaan jo jonkinlaisella huilivapailla....


Iloista kesää sinne ja semmottist!

Yvonne kirjoitti...

Kiitos kommentistasi. Niin no yksi päivä on tietysti aika vähän. Mutta meillä oli vain noi pikkujoulut ja ei sekään kovin pitkälle vie.

Pitäisi varmaan itsekin vaihtaa ammattia ja tehdä välillä jotakin muuta. Nyt olisi vielä intoa kokeilla ja ehkä löytää paikka, jossa oikeasti voisi viihtyä.

Nyt olen tehnyt niin helppoa työtä, että ammatillisesti se ei enää anna mulle mitään ja senkin takia katson uusia tuulia.

Ink Narrative kirjoitti...

Vastavierailulla tässä.

Mukava kuulla, että tyyliäsi ei voi aina etukäteen arvata. Sedi kyllä veti vastauksensa vähän överiksi ;)

Tervetuloa Blogistaniaan!

Kartsa kirjoitti...

"Tärkeintä on, että kirjoittaa."

Niin kipeän totta.

Taisit kiittää väärää henkilöä kun kiitit minua vastavierailusta. En muistaakseni ole aikaisemmin kirjoittanut sun blogiin, tai sitten elän alkavan dementiani ensimmäisiä päiviä.

Yvonne kirjoitti...

Sorry, mulla on varmaan jonkinmoinen lukihäiriö, kun luin ton nimen Kariksi ja sä oletkin Kartsa.
Olin vaan kommentoinut sun blogiin, niin päättelin niin.
No, kiitos nyt sitten kommentistasi.

Kartsa kirjoitti...

Nou hätä.

Sitä paitsi kaikki oikeasti suuri elämässä on aina alkanut jonkin asteisesta vahingosta.

Ink Narrative kirjoitti...

Kyllä minä Kari olen :)