
Musta nimittäin piti tulla nuorisonohjaaja. Kouluttauduin ensin vapaa-ajan ohjaajaaksi, josta piti olla hyötyä jatkon kannalta. Ja sitten jouduin niihin testeihin. Hain varmaan kolmeen eri paikkaan ja kahdessa pääsin jopa pääsykokeisiin asti. Ja ne testit. Siinä kyseltiin vaikka mitä ja vaikka kuinka kauan. Mielenkiintoiseksi sen teki, että toisen testin mukaan musta olisi nuorisonohjaajaksi, mutta mun pitäisi kypsyä ensin ja toisen mukaan ei. En muista enää tarkalleen niitä testituloshienouksia, mutta niin ristiriitaisesti siinä oli mun luonnetta selitetty, että en kyllä ihan ymmärtänyt, onko musta tuolle alalle vai ei. Nähtävästi sitten ei, kun en ensinnäkään päässyt mihinkään kouluun ja toiseksi en ole sitä työtä tehnyt missään muodossa, jos ei lasketa oman lapsen saamista aikuiseksi.
No, ainakin tässä pysyy sitten yllätysmomentti mukana, kun ei koskaan tiedä, mitä tähän blogiin kirjoittaa. En tiedä itse eikä tiedä lukijat. Ehkä se onkin mun tyyylini, kirjoittaa vaihtelevalla tyylillä milloin mistäkin. Ja ehkä sillä ei ole oikeastaan väliäkään. Tärkeintä on, että kirjoittaa.
7 kommenttia:
Heisun!
joo, noh omassa yksikössä on pistämättömän hyvää porukka ja henki, pidetään kiinni siitä että jaksetaan. Mutta 1 päivä vuodessa on aika vähän pisaraa valtameressä...
Kokonaisvaltaisesti työ vaatii hurjasti, osastot vielä enemmän ja niineespäin. Onneksi on se hyvä porukka johon tukeutua.
Ja aikasemmassa ammatissani tuntui, että henkilökunta on käyttötavaraa joka ajetaan loppuun ja sen jälkeen pistetään vaihtoon. Olen tyytyväinen että lähdin ammattiin, josta olin haaveillut ja jossa olen motivoitunut sekä hyvä! Entisessä ammatissani olisin varmaan jo jonkinlaisella huilivapailla....
Iloista kesää sinne ja semmottist!
Kiitos kommentistasi. Niin no yksi päivä on tietysti aika vähän. Mutta meillä oli vain noi pikkujoulut ja ei sekään kovin pitkälle vie.
Pitäisi varmaan itsekin vaihtaa ammattia ja tehdä välillä jotakin muuta. Nyt olisi vielä intoa kokeilla ja ehkä löytää paikka, jossa oikeasti voisi viihtyä.
Nyt olen tehnyt niin helppoa työtä, että ammatillisesti se ei enää anna mulle mitään ja senkin takia katson uusia tuulia.
Vastavierailulla tässä.
Mukava kuulla, että tyyliäsi ei voi aina etukäteen arvata. Sedi kyllä veti vastauksensa vähän överiksi ;)
Tervetuloa Blogistaniaan!
"Tärkeintä on, että kirjoittaa."
Niin kipeän totta.
Taisit kiittää väärää henkilöä kun kiitit minua vastavierailusta. En muistaakseni ole aikaisemmin kirjoittanut sun blogiin, tai sitten elän alkavan dementiani ensimmäisiä päiviä.
Sorry, mulla on varmaan jonkinmoinen lukihäiriö, kun luin ton nimen Kariksi ja sä oletkin Kartsa.
Olin vaan kommentoinut sun blogiin, niin päättelin niin.
No, kiitos nyt sitten kommentistasi.
Nou hätä.
Sitä paitsi kaikki oikeasti suuri elämässä on aina alkanut jonkin asteisesta vahingosta.
Kyllä minä Kari olen :)
Lähetä kommentti