Yvonne, pohtija-iita

Sanotaan, että ihminen on ihmiselle susi. Jos katselee eläinten maailmaa, niin sieltä löytyy monia esimerkkejä huolenpidosta ja jopa siitä, että yksilö riskeeraa itsensä muiden hyväksi. Siksi mä en olekaan ikinä ymmärtänyt, mitä sillä tarkoitetaan, että verrataan ihmistä eläimeen ja että ihminen on silloin agressiivinen olio.

Juuri sen takia, että eläimellä ei ole tätä meidän tietoisuutta, on hienoa nähdä niissä kuitenkin samantyyppistä huolehtimista kuin meillä. Jotenkin musta tuntuu, että olenkin päässyt helpommin eläinten maailmaan sisään kuin meidän ihmisten.

Eläin ei yleensä muuta mieltään jostakin ihmisestä, ellei ihminen kohtele sitä kaltoin. Meillä ihmisillä taas on sellaisia kommenverkkejä, etten perässä meinaa pysyä. Nämä takinkääntäjät on pahimpia. Silloin kun vielä luulee, että joku pitää, niin se ihminen saattaa kääntää selkänsä ja siinä sitä taas ollaan, eristettynä eikä mitään hajua, mitä tapahtui.