tiistaina

kurjuuden maksimointiako

Elokuvista kun saa omaankin elämäänsä hyviä ideoita, niin olen ottanut muutamia ajatelmia itselleni. Esim. Uuno Turhapurossa Spede(en muista henkilöhahmon nimeä) nukkui roskalaatikossa. Siinä hän harmitteli, jos sattuisi rahaa saamaan, niin kurjuus katoisi. Hän halusi harjoittaa kurjuuden maksimointia. Niinpä niin, miksei murehdita kunnolla ja hartaasti, jos sitä kerran tekee. Vaikka silloin kun on asennoitunut, että elämäni on kurjaa ja kaikki asiat on hullusti, niin sitten asiat alkavat sujua. Menee toi kurjuuden maksimointi hukkaan, heh. Tästä aasinsiltana joihinkin tilanteisiin. Olenkin ihmetellyt, että miksiköhän sitä pääsee työpaikkoihin, joihin ei halua. Jonain kertana jouduin joihinkin hakemaan ja niissä työtehtävät olivat kummallisia tai ajoitus ei toiminut. Esim. silloin kun opiskelin merkonomiksi ilta-aikaan vikaa vuotta ja olisi pitänyt tutkielmaa väsätä ja lapseni kanssa olla, niin työkkäripä iski mut pakolla töihin. Muuten en ole sen kautta töitä saanut edes silloin kun olen itse halunnut.
Entäpä nämä kuuluisan surkeat miessuhderäpellykseni. Kyllä sitä silloin hingutaan näkemistä ja kaivataan, kun aikaa on kulunut ja liikaa toinen hölmöillyt sun muuta. Itseä ei voisi enää vähenpää kiinnostaa, mutta kiinnostaapa tätä toista. Kummallista toimintaa ja tosi kurjuuden maksimointia.

Väsymyksen tuolla puolen

ei kulje ajatus.

Nousen usvasta

odotan pennejä taivaasta.

Katson, odotan ihmettä.


Ei kommentteja: