kuvan herättämää...

Katselin taas näitä kuviani ja mietin niiden tarinaa. Tässä kuvassa voisi olla pari, joka miettii elämää. On odotuksia ja toiveita, jotka suhde ehkä voi täyttää. On odotuksia ja toiveita, joita mikään suhde ei voi täyttää.

Toinen ihminen voi ehkä tehdä joksikin aikaa onnelliseksi, mutta ratkaisu omiin ongelmiin hän ei ole.

Kun tapaa jonkun, niin sitä on huumaantunut. Miettii toista ja odottaa näkemistä. Elämä on yhtä odottamista.

Kun on yksin, niin tekee asioita, mutta ei mieti toista koko ajan. Saa aikaiseksi eikä toinen ihminen täytä ajatuksia täysin.

puoliani...

Tänään heräsin ekan kerran varmaan klo: 7.00 aikoihin, mutta en viitsinyt nousta. Viikonloppuna saa, pitää nukkua pitkään tai ainakin klo: 9.00:ään asti.

Kun täällä blogimaailmassa ihmiset ovat paljastaneet joitain puoliaan, niin miksen mäkin voisi jotakin itsestäni kertoa. Ehkä osan noista olen aikaisemmin kertonutkin, mutta tuleepahan sitten kerrattua.

Olen kova analysoimaan kaikkea: miksi, mitä varten ja toisen motiivi sun muu poukkoilee päässäni. Olen useamman kerran kuullut, että analysoin asioita liikaa. No, sellainen mä vaan olen ja tämä analysointi kiinnostaa mua, vaikkakin vaikeuttaa joskus elämää.

Pidän miehissä tosi ristiriitaisista persoonista, mikä varmaan selittää, että olen esim. nyt itsellinen eläjä. Tosin useimmat tosi kivat tyypit ovat olleet varattuja ja heihin ei ole tullut sotkeennuttua. Mistäköhän löytäisi vapaita tosi kivoja tyyppejä, jotka ovat vain vähän ristiriitaisia?

Haluan toisaalta olla yksin ja omaa aikaa ja toisaalta viihdyn ihmisten seurassa ja en halua tehdä asioita yksin tai mennä jonnekin ihan yksin. Eli olen sekä sosiaalinen että ujo erakko.

En edelleenkään ole sinut siivoamisen kanssa. Siinä on kyllä maailman turhauttavin ja toisaalta taas sitten palkitsevin homma. Siivoamisen jälkeen on tosi hyvä olo, mutta sen aloittaminen ja valmiiksi saaminen onkin sitten toinen juttu.

Tuossa oli siis joitakin puolia itsestäni, ns. alkupalat. Ehkä palaan jossakin vaiheessa ja kerron lisää. Nyt heitän tämän pallon sitten jollekin toiselle, joka voi avata persoonallisuusarkkuaan.

syödä pitää... lautanen tyhjäksi..

Tänään on painettu ilman taukoja töitä ja nyt on sellainen, tosi väsynyt olo. Odotan sellaista miellyttävää väsymystä, että saisi unta ja voisi mahdollisesti herätä vähän virkeänpänä.

On tämä syöminenkin oma maailmansa. Pitää siis syödä, jotta jaksaa ja saa tarpeeksi rakennusaineita. Muksunakin käskettiin syömään, jotta kasvaa ja kasvoihan meikäläinen ja nopeasti kasvoikin. Söin aina kiltisti lautaseni tyhjäksi. Olin siinä mielessä helppo lapsi. Tosin tuo tapa aikuisena mahdollistaa kyllä jonkinmoisen syömishäiriön tulemisen.

Ja syömishäiriö kulkee kuulema suvuissa ja sen voi myös oppia vanhemmiltaan. On se raskasta äitinä yrittää syödä oikein, ettei anna muksulleen perintönä syömishäiriötä. No, mun suhde ruokaan on kyllä jollakin tavalla ongelmallinen, mutta nykyään jonkinmoisessa hallinnassa. Tai on se hallinnassa, kun en osta kotiini mitään hyvää, niin en sitä myöskään syö tai ahmi.

Jännä, miten eri stressit elämässä luo erilaisia stressin hoitotapoja. Jotkut noista tavoista vaan on huonoja ja jotkut sitten parempia.

Asiasta aasin hännän kaveriin: koska olen ihan puhki, niin tekstinikin poukkoilee. Eikä tästä taida mitään selvää saadakaan, joten taidan mennä sänkyyn ja odotan unimattia tulevaksi tai ainakin lepäilen ja nautin vaan olemisesta. Ehkä huomenna keksin sitten jotakin...

aloituskirous...

Nyt en kyllä jaksaisikaan vaihtaa blogiasua, joten ei tarvitse pelätä tai toivoa uutta tyyliä. Vanha kelpaa mulle, ainakin vähän aikaan.

Mulla on työn aloitukseen liittyvä kirous. Kerran hajoitin edellisenä iltana pohjelihakseni, kun seuraavana päiväna alkoi uusi työ. No, ei siinä mitään. Se oli määräaikainen, joten ei olisi antanut oikein hyvää kuvaa, jos heti ekana päivänä olisi joutunut jäämään kotiin. Siinä mä sitten linkkasin monta viikkoa, oikea jalkani ei oikein tykännyt kävelystä. Lääkärikin määräsi viikon levon. No, eipä tullut sitäkään lepoa käytettyä. Vielä kuitenkin oikea jalkani toimii ihan hyvin, joten en onnistunut sitä tuollakaan pilaamaan.

Tässä työssä taas tarvitsen ja tällä tietokoneellakin tarvitsen käsiä koko ajan. Mä olen ylirasittanut tällä koneella ja kait edellisessä työssä olkavarteni ja käteni, niin nyt sitten on vaikea kääntää tuota kättä. Yölläkin vihoittelee ja särkylääkkeet eivät oikein tehoa meikäläisellä. Tehovava versio nimittäin sattuu mahassa niin paljon, että en voi käyttää ja toinen lääke taas ei tehoa kipuun, mutta eipä ole mahakaan kipeä. On nimittäin mulla ollut ennenkin työstä johtuvaa käsikipua.

Joten taidanpa mennä ihan iltalevolle ja lepuuttelemaan käsiäni. Kenties menisi tuo vihoittelu ohi ja kädet toimisivat kuin vettä vaan. - No, ainahan voi toivoa.

kyllä tämä tästä vielä...

Nyt pidän tämän pohjan vähän aikaa, etten muuttele tätä koko aikaa. On vaan niin vaikea löytää sellaista pohjaa, joka olisi mun mielestä täydellinen. Tuntuu, että siinä on aina jokin vika, mutta nyt yritän antaa olla tämän version.

Tässä on vielä tämä kuva, josta tämä pohja on tehty. Musta tuosta kuvasta tuli taas aika hauska. Nyt yhdistelin vanhaa kuvaa ja tein siihen jotakin uutta. Myöhemmin voin taas laittaa valokuvia, kunhan näen, miltä ne näyttävät tässä.

Kyllä tämä täydellisyyden tavoittelu on hankala piirre, kun mikään ei miellytä omaa silmää ja sitä vain katselee kriittisesti näitä tekeleitään. Ekasta pohjasta olin tosi ylpeä. Siinä oli sellainen tunne, että sainpas tehtyä. Sen takia jätin sen tuonne toiseen blogiini, että se muistuttaisi mua tuosta hyvästä tunteesta ja en niuhottaisi tällä toisella puolella.

tein itse...

Mä olen tässä illan ajan pähkäillyt tuon toisen blogini ulkoasua. Siinä on hyvä tehdä nämä kokeilut ja sitten voin uskaltaa laittaa tähänkin. Olen siis pähkäillyt. Olen halunnut tajuta tuota html -kieltä. Tai keksiä keinon, millä kiertää. No, löysin siis yhden ja tein tuohon toiseen kokeilun uudesta pohjasta. Se on vielä raakile ja paljon meni aikaa, kun keksin, miten tuota voisi muuttaa, mutta joka tapauksessa siinä on nyt mun ihkaoma pohja ja olen ylpeä itsestäni, että keksin, miten tuon voin tehdä ja ihan itte, heh.

Tämä on kivaa tämä keksiminen ja uuden asian löytäminen ja hiffaaminen. Kyllä mä vähitellen alan tajuta ehkä tuota html -kieltäkin. Onhan mulla aikaa opiskella, vaikka työ meinaa viedäkin mehut, mutta periksi ei anneta. Olen päättänyt, että teen jotakin kivaakin välillä.

Ilta on mennyt mukavasti tai oikeastaan ärräpäitä päästellessä, kun en saanut tuosta millään mieleistäni. Ja vieläkin tuossa pohjassa on jotakin, mikä pistää silmään, mutta muokkailen ja yritän keksiä paremman pohjan.

Eli näin sain iltani kulumaan. Mites muilla on lauantai-ilta mennyt?

auringonlaskua tammikuussa

Eilen oli tosi mahtava ilma kaikenkaikkiaan. Kun tulin kotiin, niin vielä aurinko pilkisti pilvien takaa ja sain otettua kuvan. Kyllä on sitten kauniin näköistä.

On vaan vaikea ikuistaa tavallisella kameralla, mutta onneksi nämä kuvat näyttävät ihan hvyin onnistuneen vaikka itse sanonkin.

Sivistyneen kanssa on helppo olla...

Luin lehtiä ja aina silloin tällöin löytää jonkun mielenkiintoisen artikkelin. Gloriassa oli juttua sivistyksestä.

Eero Ojanen on kirjoittanut kirjan "Sivistyksen filosofia" ja hän pitää sivistystä asenteena, tapana suhtautua maailmaan ja elämään.

Poimintoja artikkelista:

Sivistys on sitä, että tietää niin paljon, että pystyy olemaan avarakatseinen ja suhtautumaan huumorilla. Kuulostaapa hyvältä. Sitten mäkin haluan olla sivistynyt.

Sivistys on sekä sielullista ja henkisen pääoman hyvää, jota ihminen voi kartuttaa opiskelemalla, havainnoimalla ja tutkimalla tarkoin kahta edellistä. Jarkko Martikainen

Lappalaisen mielestä historia antaa erinomaisen pohjan sivistykselle.

Ensin kirjaviisautta, sitten tiedon pitää olla laaja-alaista ja sitten sivistykseen liittyy siivo käytös, tahto ja taito kohdella läheisiään hyvin ja ajatella ihmiskunnasta lempeästi ja suvaitsevasti. Heli Laaksonen

Sivistyminen vaatii aikaa, jota meillä nykyihmisillä ei juuri ole. Ja kukaan ei ole syntyjään sivistynyt.

Fanaatikko tai yksisilmäinen fundamentalisti ei ole sivistynyt ihminen.

Ehkä juuri se, että ajattelee olevansa sivistyksen näkökulmasta keskeneräinen eikä ota itseään liian vakavasti, ovat oikean sivistyksen merkkejä.

Sivistys vaikuttaa mielenkiintoiselta asialta, asialta jota mäkin haluaisin oppia. Se kun ei synny itsestään. Lukeminen kait auttaa sivistymään ja eri asioiden ymmärtäminen.

iltapäivän otokset

Tältä näytti tänään kolmen aikoihin, kun kävelin Vanhan kirkon puiston läpi.

Otin ekat kuvat pitkästä aikaa, kun kuvaaminen taas maistui. Ehkä valoisuudellakin oli osuutta asiaan.

iltakukkujasta iltanukkujaksi...

Mun pitäisi mennä nukkumaan, mutta kun en malta tai saa mentyä. Puolittain väsyttää, mutta ei vaan saa itseään tuonne petiin.

Ei mulla olekaan varsinainen uniongelma vaan kun en nuku oikeaan aikaan. Kun on aamulla herätys 4.50, niin olisihan se hyvä mennä ajoissa nukkumaan. Tässä sitä vaan kukitaan ja pestään pyykkiä.

Ilta vaan on omaa aikaa. Ja kun on töissä, niin omaa aikaa on muutenkin liian vähän. Ehkä mun pitäisikin nukkua työpaikalla, niin ainakin olisin ajoissa paikalla ja ei menisi noihin matkoihin aikaa.

Olen vaan ollut aikuisikäni iltakukkuja, mikä tarkoittaa, että tykkään valvoa. Mä tykkään olla illalla hereillä ja lukea tai katsoa jotakin ohjelmaa. Illassa on jotakin taikaa. Ja sitten se taika pitäisi menettää ja mennä nukkumaan.

Pikemminkin mua välillä ahdistaa työpäivän aamun ajatteleminen, niin en saa nukahdettua. Pidän siis itseäni hereillä ja aamulla on vaikea nousta.En edes muista aikaa, joilloin olisin mennyt klo. 21.00 aikaan nukkumaan. Yleensä kello käy yhtä- kahtakoista, kun nukahdan.

Tällaisia unimaailman ihmeellisyyksiä miettii uneton kotona. Kuka keksisi ajoissa nukkumaan menemisen halun tai ilon. Multa ainakin taitaa puuttua ne.

yleisellä tasolla...

Nyt on ollut erittäin hyvä juttu, että on näitä vanhoja kuvia, mistä tehdä uusia versioita. En ole nimittäin vähään aikaan ottanut uusia kuvia ollenkaan, mutta onhan mulla noita kuvia sentään kone pullollaan.

Kevättä kohden, kun mennään, niin alkaa tulla tarve jonkinlaiseen muutokseen elämässä. Törmäsin tällaisiin neuvoihin yhdessä lehdessä. Poimin isosta jutusta jotakin ja jäin miettimään, mitä voisin muuttaa omassa elämässäni.

Muutokset pitää tehdä hitaasti. Kuulema, jos yrittää muuttaa asioita, tapojaan, ruokatapojaan liian nopeasti, niin muutokset eivät helposti jää pysyviksi.

Kannattaa aloittaa yhdestä tai pienestä. Ei siis kannata ahnehtia liikaa ja yrittää muuttaa koko elämäänsä kerralla. Tällaista muutosta ei kukaan kuitenkaan jaksa pitää.

Ei kannata vaatia itseltään liikoja.

Usko itseensä helpottaa muutoksen tekemistä ja uskoa siihen, että se on yleensäottaen edes mahdollinen.

Yksi tapa on hankkia itselleen iso vihko, johon kirjaa eri asioita. Muutoskalenteri, johon kirjaa vaikka esim. kolme muutosta.

Jutussa oli myös ensiapusalkku. Mitä tehdä silloin kun lamaannus iskee, kun masentaa ja usko omaan kykyyn muuttua on koetuksella.

Pitäisköhän kokeilla? Hm...

lahjakkuuden kömpelyys...

Tein tietokoneella piirroksen ja sitten muokkasin sitä vanhaan tyyliin.

Haa, nyt kun olen taas kerran valittanut ja säälinyt itseäni, niin voin taas keskittyä johonkin muuhunkin kirjoitttamiseen.

Katselin ohjelmaa lahjakkaista nuorista, joilla oli vaikeuksia sopeutua tavalliseen luokkaan. Aika hurjaa kuunneltavaa, kun 14-vuotias sanoo, että silmät ovat sielun peili tai hän ei pidä small talk:ista, kun siiinä ei ole mitään haastetta. En muuten itsekään aina pidä small talk:sta, kun en tiedä, mitä sanoisin ja saatan monesti mennä helposti syville vesille.

Opettaja siinä myös sanoi, että lahjakkaalla ihmisellä on sosiaalisia vaikeuksia. Jaa-a, en tiedä, kuinka lahjakas olen, mutta joskus koen itseni kömpelöksi ja ujoksi muiden, ryhmän seurassa. Haa, olenko siis lahjakas. Toivottavasti. Olisi joku lohdullinen selitys omalle sosiaaliselle kömpelyydelle. Tosin toisinaan osaan sanoa oikeat sanat.

Koulussa olen parhaiten pärjännyt neljännellä luokalla ja luokion toisella. Ehkä silloin mulla oli eniten motivaatiota opiskeluun ja mulla oli tosi mahtavat opettajat.

ei irtoa, ei...

Kadehdin ihmisiä, siis sellaisia, jotka ovat hyvällä tuulella tai jotka eivät masennu tai koe alakuloa. Tai sellaisia, jotka näkevät asioissa sen positiivisen puolen tai sellaisia, jotka ovat positiivisia.

Mä en nimittäin taida olla kovin positiivinen ihminen. Olen usein huolissani tai stressannuun, varsinkin ihmisistä tai raha-asioista. Ollapa huolista vapaa.

Lopetin juuri yhden selainpelin pelaamisen. Tuli sellainen kyllästyminen koko juttuun. Ja aika ei yksinkertaisesti riitä eikä oikein enää fiiliskään. Miksi sitten turhaa jatkaa, kun siihen menee kanssa aikaa ja tavallaan se peli on jäänyt polkemaan paikoillaan ja siinä ei tapahdu mitään kivaa uutta.

Onpa mulla menossa tosissaan kyllästyminen kaikkeen. Noissa kuvajutuissakin olen nyt kyllästynyt. Eipä ole enää fiilistä laittaa noita kuviakaan. Aikansa sitä teki ja odotti jotakin positiivistakin palautetta, mutta kun ei sitä kerran sitten oikein saa, niin miksi sitten roikkua siellä. En sitten ole oikeassa paikassa. Ehkä vielä poistan ne loputkin kuvat.

Kaipaan jotakin uutta, jotakin, joka vähän nostaisi fiiliksiä. Senhän joku kiva uusi asia tekisi. En nimittäin oikein jaksa noita kuvamuotoilujakaan. Olen kokeillut sen, mitä keksin ja nyt tulee vaan vanhan toistoa, joten eipä siinäkään ole enää oikein haastetta. (tai ehkä joku päivä, mistä sitä tietää)

Niinhän sitä on kait sanottu, että kaikella on aikansa. Joku asia tuntuu oikealta tehdä ja antaa jotakin. Sitten ei enää ole fiiliksiä. Miksi sitten turhaan jatkaa.

Että tällaista tympeätä tänään. Ei oikein irtoa mitään reipasta juttua. En taida kovin reipas ollakaan. Se hyvä puoli yksinolossa on, että saa vapaasti olla tympeä ja alakuloinen. Eipä toista häiritse mun olemiset tai ei-jaksamiset. Itse katselen itseäni ja kun ei kerran muuta irtoa, niin ei sitten.

ollako työrotta vai laiskahiiri...

Aina välillä tulee miettineeksi työelämän vaatimuksia. Tuntuu, että pitää tehdä hirveästi töitä ja ei ehdi pitää mitään taukoja. Hyvä, jos saa pidettyä edes ruokatauon. Töissä laitetaan vähimmäisvaatimus, mikä pitää täyttää työpäivän aikana. Ja sitä sitten yrittää stressaten täyttää. Tuosta tulee kyllä mieleen ihan liukihihnatyö tosin ilman sitä liukuhihnaa, tosin se hihna taitaa olla siellä päässä.

Vaikea yhtälö onkin löytää työ, jossa on sopivasti töitä. Joko on liian vähän ja silloin tuntee itsensä täysin tarpeettomaksi ja hyödyttömäksi tai sitten töitä on niin paljon, että tuntuu, että ei täytä millään tuota kiintiötä, vaikka kuinka mäiskisi menemään. Joten ei helpolla tuo leivän ansaitseminen näytä tulevan.

Yksi vaihtoehto olisi tietysti oma firma. Tosin merkonomiksi opiskelun aikana mulle tuli sellainen kauhukuva yksityisyrittäjyydestä. Että siinä olisi sitten naimisissa työn kanssa ja vapaata ei ole koskaan. No, sittemmin on tuo kuva vähän muuttunut, kun on nähnyt eläviä esimerkkejä muistakin tyyleistä.

Entä sitten nämä työnarkomaanit, jotka ovat lähes aina töissä. Vapaata aikaa ei ole ja näyttävät viihtyvän aina töissä. Itse en kyllä pystyisi tuohon. Vapaata aikaa pitää olla ja jotakin kiinnostavaa pitää tehdä. Ja itseään on hyvä hoitaa. Työ ei voi olla eikä saa olla koko elämä.

Tällaisia on pohtinut pohtija-iita, joka ihmettelee, mihin on taas kerran itsensä pistänyt. Tosin melkein kaikkea pitää kokeilla edes kerran. Siitähän sitten näkee, onko johonkin asiaan kykyjä.

Rentouttavaa ja kivaa lauantai-päivää. Ja älkäähän tehkö ylitöitä tai asuko työpaikalla. Ei ne työt mihinkään katoa.

arkku ja peilipöytä...

Ah, nyt on viikonloppu ja voi vapaasti ihmetellä. Tällä kertaa ihmettelyn aiheena on taas mun asunto ja mitä voisin muuttaa täällä. Mun tekisi mieli maalata ainakin mun vanha arkku. Tämän arkun olen saanut joskus lapsena ja vähän väritin sitä kynällä. Nyt olisi kiva löytää jotakin maalia ja maalata se vähän siistimmäksi.

Sitten olisi tämä peilipöytä, joka on tosi vanha. En tiedä, mitä tavaroita tänne laittaisi tai miten tätä lähtisi kunnostamaan. Noista laatikoista on nuo ottimetkin hävinneet. Joten tämäkin vaatisi kunnon kohennuksen. Tosin sellaista en osaa itse tehdä, mutta ehkä jotakin pientä.

Tässä kuvassa vaan vähäsen muokkasin värejä, niin johan näyttää tuo vanhus heti paremmalta.

Nyt on sitten vanhus saanut vielä kunnon väri- ja käsittelyhoidot. Tosin vaan kuvankäsittely. Itse huonekalu ei ole muuttunut mihinkään.

En ole oikein keksinyt, mitä tavaroita kannattaisi näissä edes säilyttää. Tykkään tästä arkusta ja tuosta peilipöydästä, mutta en ole keksinyt niille kunnon käyttöä.

toimiva hoito...

Nyt mä olen päättänyt, että selätän tämän väsymyksen. Etsin tietoa ja hoitoa, vitamiineja ja hivenaineita ja yleensäottaen jotakin. Jotakin tälle pitää voida tehdä. Ehkä pitäisi kokeilla rautakuuria ja maitohappotaplettikuuria. Aion kokeilla kaikkea mahdollista, että jaksaisin paremmin. (kokeiltu siis valohoitolamppua, toimiii jollakin tavalla, ei auta täysin. Jotakin mielialalääkettä olen kokeillut. Toimii jollakin tavalla, mutta ei poista väsymystä tai piristä tarpeeksi)

Tai ehkä mun pitäisi mennä lääkärin vastaanotolle ja sanoa siellä, että en lähde pois ennenkuin tähän mun krooniseen väsymykseen löytyy joku toimiva hoito.

"What is middle age?

It is when work is a lot less fun and fun a lot more work."

ankat taas...

Nyt on niin uupunut ja puhki, että taidan yrittää mennä nukkumaan. Tosin en mä silti pirteä ole, mutta nukkua kuitenkin pitäisi.

Ankkoja on kyllä ikävä ja varsinkin niiden puuhien seuraamista. Tässä ylemmässä kuvassa tuo ankka etsii jotakin maasta lokakuussa. Alemmassa kuvassa on näköjään jotakin löytynyt. Mainioita epeleitä. Niiden kera toivotan kivaa tiistai iltaa ja yötä.

downshifting

Katselin eilen keskusteluohjelmaa, jossa haastateltiin Laila Simosta. Hän on tehnyt kirjan naisten rahankäytöstä.

Laila on sitä mieltä, että meillä on kymmenen vuoden sisään rikkaita leskiä Suomi pullollaan. Miehethän tunnetusti kuolevat naisia aikaisemmin, joten naiset jäävät yksin ja ovat sitten yhtäkkiä varakkaita ja joutuvat hoitamaan raha-asioita.

Laila on sitä mieltä, että naiset eivät osaa käyttää rahaa, kun ei ole tuota rahan käyttämistä saanut harjoitella. Ja naisethan tunnetusti tunneshoppailevat ja hakevat shoppailulla sisältöä elämään.

Rahan käyttö ei ole helppoa, ainakin jos haluaa järkevästi käyttää. Pitäisi varmaan munkin istua alas kynä kädessä ja miettiä, miten voisin säästää jotakin. Tosin aika vaikea yhtälö, mutta jostakinhan sitä on aloitettava.

Kuulema pitäsi tehdä pitkän tähtäimen suunitelma rahankäytössä. Pitäisi oppia tuntemaan itsensä ja omat rahankäyttötapansa.

Naisen suhde rahaan on kuulema monimutkaista. Miehet pitävät rahaa vain välineenä johonkin.

Pitäisi varmaan lukea tuo kirja ja miettiä oma rahankäyttönsä uusiksi. Itsekin lankean lohtushoppailuun. Musta on kiva ostaa joku lehti tai vuokrata filmi. Pitäisi varmaan kokeilla, voisiko olla ilman noita asioita vähän aikaa. En vaan haluaisi kapeuttaa mun elämää liikaa. Muuten tulee vielä masennus, kun ei voi tehdä mitään. Tämä säästäminen tyhjästä on vaikeaa.

tein mäkin..

Väänsin taas tuossa aikani kuluksi sämpylät. Sämpylöitä on kiva tehdä ja ai jai, kun maistuvat hyvälle. Ja ne jopa onnistuvat mulla, vaikka nuo kuivakakkuset eivät.

Mummini teki näin. Hän voiteli lämpimät leivät vielä rasvalla. Silloin tuli sellainen pehmeä pinta. Kokeilin sitä tänään.

Lopuksi laitan aina voita lämpimiin sämpylöihin, jos mulla on tai siis Oivariini. On muuten hyvää. Nam.

ollapa kuin lapsi...uuden opettelu...

Nyt olen taas jonkun aikaa hereillä, mutta älkää ihmetelkö, jos kuuluu kops ja tulee epämääräistä tekstiä. Olen siis vaan nukahtanut. Ei muuta vaarallista, heh.

Kuvassa on muksu synttäreillään ja he nauravat ja sekoilevat. Muokkasin tuota kuvaa vähän, ettei heitä tunnista ja kuva lähti taas elämään omaa elämäänsä.

Tulipa tässä samalla mieleeni, miten lapsi jaksaa yrittää samaa asiaa montaa kertaa eikä masennu tai väsy. Otetaan esim. lapsen kävelemään oppiminen. Muksu nousee pystyyn ja kaatuu monta kertaa. Välillä itkettää ja välillä tapahtuu jotakin edistystä, mutta yritetään niin monta kertaa kuin kävelyn oppiminen vaatii.

Jaksaisipa itsekin silloin kouluikäisenä tai nuorena tai aikuisena yrittää niin monta kertaa, kunnes jonkun asian oppii. Nykyään sitä on niin malttamaton, ettei malta opetella yrityksen ja erehdyksen kautta uutta vaan haluaa omaksua uuden asian heti.

Tai työelämässä yrittää ja päättää, että kyllä mä tämän asian opin ja tekee niin kauan kunnes opppii. Tosin työelämässä tuntuu monesti siltä, että pitää osata asiat heti ja helposti. Siinä ei paljoa näytetä uutta asiaa. Se pitää vaan imeä siitä päätteeltä tai kerran näyttämiseltä omaksua.

Niin että ollaan itseämme kohtaan lempeitä ja yritetään, kunnes uusi asia opitaan. Ei sitä nyt koskaan niin kiire ole, ettei voisi rauhassa opetella uutta asiaa. Kyllä sen jossakin vaiheessa oppii, kun kerran muksukin oppii kävelemään. Sitkeästi vaan yrittämään. Jossakin vaiheessa tulee ahaa -elämys.

Toivotankin opettavaista sunnuntai -päivää ja siitä vaan uutta oppimaan, toivottaa itse malttamaton ja kärsimätön uuden opetteleva.

krooh....

Kävinpä tänään kirjastossa. Aikomuksena mulla oli viedä kirjoja kirjastoon eli siis vähentää lainattuja kirjoja. Ei tainnut onnistua tuo taaskaan. Vein viisi kirjaa ja lainasin seitsemän. Nyt mulla on siis vielä enemmän kuin viedessä.

Käteen tarttui "101 arvoitusta in English".

"How do you know a woman is about to say something smart?When she starts her sentence with "A man once told me..".

Hupaisia sanontoja englanniksi. Enpä ole ennen moisia lukenut. Pari englannin kielistä kirjaa lainasin. Josko saisin taas tuota englantia luettua.

Eipä tänään sen kummenpaa. Väsymyskäärme kietoo pauloihinsa ja irti en pääse ja aivoista ei tule mitään tolkunpaa. Todella kadehdin ihmisiä, joita ei väsymys vaivaa. Olispa sellaisia päiviä usemmin. Krooh....

aika kuluu..

Oletko tuntenut, että aika kuluu?

Oletko maistanut elämän juomaa?

Oletko ollut sinä?

En en minä,

täyttänyt vain muiden odotuksia,

sanonut kyllä

mutta vain toiselle

ei itselle.

voiko käyttää...

Oi joi, en itsekään tainnut tässä aikaisemmin ajatella, voiko toisen ottamia kuvia julkaista. Kääk, ei ilman lupaa saa laittaa tänne blogiinkaan. http://www.peda.net/veraja/jyvaskyla/tvttuki/ohjeet/perusopetus/kuvista Tästä linkistä pitäisi löytyä jotakin tietoa, jos joku on asiasta kiinnostunut.

Mä olen ottanut melkein kaikki kuvat, mitä olen tässä ja tuossa toisessa blogissani julkaissut. Oikeastaan nuo paremmat kuvat, jotka eivät ole olleet mun, ovat vaan olleet esimerkkejä, mihin mä voisin kuvillani pyrkiä. No, enää en sitten käytä. Ja olen maininnut ne kuvat erikseen, mutta ei niitä kyllä montaa ole.

StumbleUpon:ssa olevat kuvat vaan tulevat siellä vastaan ja en ole varma, saako niitäkään laittaa blogiin, vaikka muuten siellä näyttää porukalla olevan muiden tekemiä kuvia omilla sivuillaan.

kaksoisolento... eka päivä...

Nyt on taas sellainen olo, että haluaisin olla joku muu. Eikö sitä voisi palkata jonkun kaksoisolennon hoitamaan nuo jännittävät ensihetket eri tilanteissa. Toinen voisi mennä mun puolesta työpaikalle tai sokkotreffeille. Inhoan nimittäin noita ekoja hetkiä kummassakin. Hermoilen vielä etukäteen ja yritän ajatella jotakin muuta, mikä ei tietysti onnistu.

Joskus katselen ulkona talojen ikkunoita ja mietin, että minkäköhänlaisia ihmisiä tuolla asuu. Ja minkälaista olisikin elää tuon ihmisen elämää. Tai miltä tuntuisi, kun ei jännittäisi mitään eikä ketään. Taitaisi olla tosi outoa, ainakin mun näkövinkkelistä.

Eilenkin selostin muksulleni, että musta olisi kiva mennä esim. ravintolaan niin että mulla olisi turvamies mukana. Ja jos paikalle osuu ihmisiä, jotka haluavat purkaa pahaa oloaan muhun, niin tämä turvamies voisi hoitaa tuon puhumisen ja tilanteen selvittelyn.

Tai jos olisi sellainen työhön perehdytysihminen, joka näyttää paikan ja on siinä tukena ja turvana koko ajan. Onkohan mä ihan höpsö? Tai turvallisuushakuinen?

Pidän kyllä spontaaneista tilanteista, mutta niin, että itse saan päättää, miten niihin suhtaudun. Joskus teen aika paljon asioita hetken mielijohteesta. Mutta noi ekat päivät työpaikalla tai sokkotreffeille meno, niin kääk, apuva.

Tällaista hermoilua täällä päässä tänään.

unennäköä...

Nämä kuvat elävät taas omaa elämäänsä. Hyvä, että saan edes niihin inspiraatiota, kun välillä on tosi tylsistynyt olo.

Näen kyllä paljon unia, joissa näköjään vilahtelevat kaikki mahdolliset ihmiset, varsinkin nämä ex-poikaystävät ovat suuressa roolissa. Ja välillä jopa nykyisten tyttöystäviensä kera. Joskus olen aamulla niin väsynyt, kun olen koko yön nähnyt unia ja pyörinyt varmaan koko sängyn ympäri.

En kyllä varsinaisesti kaipaa ketään. Joskus vilahtaa hetkiä, jolloin jonkin piirteen takia tulee kaipaava mieli. Sitten muistan toisen myöhemmän käytöksen ja onneksi haikeus katoaa.

sittenkin lähdin...

Tuli ihan outo ilmoitus, kun yritin päästä bloggerin kautta tänne. Että joku toinenkin kirjautuu mun tähän blogiini ja siksi en pääse tänne, no huh. Toivottavasti ei.

Sain kun sainkin aikaiseksi lähteä Helsingin keskustaan ostoksille. Kävin vain Stokkalla, vaikka mun piti muitakin kauppoja katsella. No, löysinhän mä sieltä jotakin, joka ei kyllä ollut alennettuna.

En siis aio laajentaa muotialueelle, kun en pysy enää perässä muodissa. Oon kait hiukkasen muodista jäänyt, mutta nämä vaatteet tällä kuvalla haluan esitellä. Ja tulin näistä löydöistä hyvälle tuulelle, kun kerrankin löysin jotakin ja vielä aika helposti, mutta älkää kyselkö hintaa. Ja laitoin vielä samaan kuvaan, mitä söin asken, kun tulin kotiin. Nyt alkaa terveellisempi elämä. Tai ainakin jonkun aikaa.

tässähän tämä...

Nalle aitona versiona.

Tuossa mietin, että mitäköhän kuvaisi tänään. Mun nimittäin pitäisi mennä ulos ja kun ei ole kunnon vaatteita pakkasilmaan, niin hirvittää. Olen muutenkin herkkä kylmälle ja kun ei ole varaa kunnon asuun kylmiin säihin, niin kääk. Mitenköhän saisi itsensä ulos jäätymään.

Muksuni sai tuon nallen ollessa pieni ja hän oli melkeinpä pienempi kuin tuo nalle. Sen verran iso tuo nallukka on.

No, tuota ulosmenoasiaa ihmetellessä ja miettiessä otin kuvia ja muokkasin. Tässä tulos:

Nalle muokattuna versiona.

miellyttääkö oma naama kuvissa...

Mäkin kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät todellakaan onnistu kuvissa. Jotenkin aina mun naama on sellaisessa asennossa tai ilme on jotenkin luonnoton, etten näytä sitten yhtään itseltäni. Joskus noita kuvia katsellessani ihmettelen, että joku mies voi pitää mua kauniina.

Tosin kävi mulle kerran niinkin, että sovittiin silloisen sokkotreffiversion kanssa, että lähetetään ensin kuvat ja vasta sitten nähdään. No, mun kuva ei ehtinyt perille, mutta me nähtiin silti. Totesi tämä versio sitten myöhemmin, ettei varmaan olisi halunnut nähdä mua, jos olisi sen kuvan ensin saanut.

Tuollainen tekee tosi hyvää itsetunnolle, kun on muutenkin sellaisia päiviä, jolloin oma naama harmittaa ja toivoisi olevansa upeamman näköinen. No, tähän on sitä tyytyminen, sopii se itselle tai ei.

Kiitos Elegia http://vesiviiva. blogspot.com/ juttuideasta, kun olikin tänään sellainen tylsistynyt olomuoto. Lohduttaa kuulla, että on muitakin, jotka eivät kameraa rakasta vaan mieluiten kuvaavat vaikka itse.

Tämä kuvamuotoilu on siitä mun hiustyylileikistä. Tuossa ei näy mun todelliset hiukset. Nuo on vaan niitä kokeiluversioita.

miksi susi... muokattu kuva...

Joku on sanonut, että sääli on sairautta. En sitten tiedä, pitääkö paikkansa. Löysin nimittäin tuollaisen virtuaalilemmikkisivun, mistä tuo susi on esimerkkinä. Oli siellä paljon söpömpiäkin eläimiä, mutta otin tuon suden, koska arvelin, ettei sitä kovinkaan moni haluaisi. Joten mä säälin sitä.

Päivän muokattuna kuvana tällainen korttihaasteesta tehty oma muokattu versio. Pohjana tv:stä otettu Gildan kuva ja maisemaa ja muokkausta ja sanoja ja dadaa - valmista tuli.

lämpiäisköhän näillä... eka versio..toka...lämmin mieli...

Tällaista sähköpatteria katselin netistä. Siinä käytetään luontoa säästävää kasvisöljyä. Voisi olla ihan hyvä lisälämmitin.

Mietin mun kämpän lämpöongelmaa ja katselin pattereita sun muuta netistä. Sitten törmäsin näihin sisustustakkoihin. Ja haluaisin todellakin tuollaisen. Olisipa aika makee tapa lämmittää. Nätin näköinen, (ehkei tuo malli) ja vielä lämmittää.

Ja voi laittaa kerrostaloasuntoon. Haluaisin vielä sellaisen vapaasti lattialla -olevan mallin. Noi vaan maksaa sellaiset 1000 euroa, joten aika tyyriitä ovat. NetAnttilan versio oli kait jotakin 700 euroa.

Jos mulla olisi lämmin olo, niin olisin näin tyytyväisen näköinen. (kuva lainattu netistä)

hehee...yllätys...päivä ilman suklaata...

Olen tosi tyytyväinen itseeni tänään siis suklaa -saralla. En ole syönyt yhtään suklaata tänään. Jippii. Tästähän uusi vuosi alkaa. Kaapit täynnä makeeta ja meikämanni pystyy olemaan syömättä. No, johan on kohta kaikki nähty, kun tällainenkin ihme pääsi tapahtumaan.

Ja tein tässä kuukauden töitäkin. Palkka kun tossa tulisi kokonaisuudessaan, niin saa taas jonkun laskun maksettua.

Kämppäni kylmyydestä vielä: siis täällä kävi huoltomies vähän "säätämässä" pattereita ja siltä jäljiltä nuo olohuoneen patterit ovat kylmät, joten enää ei kyllä tule tänne "säätämään" tai ilmaamaan. Vie vielä lämmöt muistakin huoneista. Mutta ei hätää. Aivoille tekee kuulema hyvää tehdä asiat erilailla. Ja keittiön tai makuuhuoneen muuttaminen olkkariksi menee kuulema aivojumpasta. Niin että siitä sitten aivojumppailemaan. Tai sitten ostan selllaisen (milläköhän rahalla) pakkasta kestävän makuupussin ja nukun siinä.

eka päivä...suklaa...asunto...kamera...

Suklaatilanne on seuraava. 4 suklaalevyä olen saanut syötettyä muille. 2 olen ehtinyt itse syödä ja yhden vein muksulleni. Joten vielä olisi neljä jäljellä. Sanotaan, että nyt alkaa olla jo paha olo. Sen verran olen tuota suklaata viime päivinä syönyt. Kohta saan suklaasta totaalisesti tarpeekseni tai sitten totun siihen niin, että haluan sitä joka päivä. Toivottavasti ei, huh.

Tämä asunto on kiva muuten. On tilava yhdelle hengelle ja kivan mallinen. Äänet kuuluvat vaan herkästi ja nyt on vähän kylmänpuoleinen, kun olohuoneen patterit eivät toimi. Pitääköhän ruveta katsoman tv:tä keittiössä tai makuuhuoneessa.

Otin tänään kameran mukaan ulos, mutta en löytänyt mitään uutta kuvattavaa. Ja kun olen vielä allerginen kylmälle, niin ei huvittanut näppejäni jäädyttää. Kamera näköjään kestää kylmää paremmin kuin mä.

Eipä tunnu tämän vuoden eka päivä yhtään erilaiselta, mutta ehkä se muutos odottaa jo oven takana.